Chicago Blackhawks aloittaa runkosarjansa Euroopassa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ja saa piristävän alun kauteensa. Seura haluaa johtoportaansa ja GM Stan Bowmanin johdolla menestyä, vaikka kaksi edellistä kautta on päättynyt tylysti runkosarjaan.
Päävalmentaja Jeremy Colliton on saanut osakseen luottamusta ja Blackhawks on uudistanut rivejään lennosta. Se on haalinut muun muassa Dylan Stromen ja Alexander Nylanderin. Lisäksi maalihai Alex DeBrincat on tuonut hyökkäykseen runsaasti tulivoimaa.
Joukkuetta vaivanneet ongelmat puolustuksessa eivät ole kuitenkaan häipyneet. Menestymishaaveiden kannalta piilossa kytee tikittävä aikapommi, jota pitelee tällä hetkellä hallussaan NHL:n nuorin päävalmentaja, 34-vuotias Colliton.
2010-luvulla kolme Stanley Cupia voittaneen joukkueen puolustuksen runko alkaa yksinkertaisesti jäädä kehityksestä jälkeen − eikä muista pelaajista ole tuomaan riittävästi laatua tueksi.
Puolustuksen kehittäminen on laahannut hyökkäysosaston perässä.
Puolustuksen kehittäminen on laahannut hyökkäysosaston perässä. Vaikka Erik Gustafsson otti viime kaudella yllättäen askelia tehokkaaksi puolustajaksi, alakerran pelaamista ohjaavat edelleen Duncan Keith, 36, ja Brent Seabrook, 34.
Suomalainen Olli Määttä sekä kanadalaiset Slater Koekkoek ja Calvin de Haan eivät ole riittäviä lisäyksiä, jotta puolustus pysyisi NHL-kiekon aallonharjalla.
Maalivahti Corey Crawford täyttää joulukuussa 35 vuotta ja aisapari Robin Lehnerillä on todistettavaa, ettei hän ole vain yhden kauden ihme. Crawfordilla on allaan raskas loukkaantumishistoria eikä ole lainkaan varmaa, että hänen NHL-uransa jatkuisi vielä monta vuotta. Aiemmat päävammat tekevät ihmisen aiempaa alttiimmaksi päävammoille tulevaisuudessa.
Paperilla maalivahtiduo näyttää hyvältä, mutta käytännössä sitäkin leimaavat kauden alla kriittiset kysymykset. Puolustuksen on pelattava tasaviisikoin ehjästi ja laadukkaasti, jotta maalivahtien ei tarvitsisi venyä yltiöpäisiin suorituksiin illasta toiseen.
Viime kaudella Blackhawks päästi tasaviisikoin kahdeksanneksi eniten laukauksia. Maaliodottamaa joukkue päästi 60 minuuttia kohden koko NHL:ssä eniten. Hyökkäys toimi, puolustus ei. Ongelmat alakerrassa verottivat jatkuvasti joukkueen iskukykyä.
Alkavalla kaudella puolustuksen harteille ladataankin paljon odotuksia − kenties liiankin paljon.
Riskinä on, että puolustuksen ja viisikkopelaamisen vuotaessa Crawford−Lehner-kaksikko kohtaa suuren määrän laukauksia ja maalintekoyrityksiä, mikä asettaisi haasteen torjumisen johdonmukaisuudelle.
Voi olla, että Blackhawks menestyy lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikajaksolla sillä on edessään todellinen muutosprosessi.
Hyökkäyksessä leveyttä on kahden kärkiketjun jälkeenkin, vaikka menestymisen suhteen useiden tulitukea tuovien pelaajien on onnistuttava. Joukkueen kärkihyökkääjät ovat kuitenkin myös koko NHL:n kärkeä ja kantavat vastuun hyökkäyspelaamisen toimivuudesta sekä tasaviisikoin että ylivoimalla.
Voi olla, että Blackhawks menestyy lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikajaksolla sillä on edessään todellinen muutosprosessi. Seuran onneksi sitä on johtamassa viime kesän kärkivaraus Kirby Dach. Puolustuksessa tuloaan tekee Adam Boqvist, mutta Henri Jokiharjun kauppaaminen hyökkäysvoiman parantamiseksi heikensi alakertaa.
Vaikka Dach onkin kantamassa soihtua 2020-luvulla, seuran johtoportaan tulisi siirtää hiljattain kehittämistyönsä painopistettä puolustukseensa ja sen kruununjalokiveen, ruotsalaiseen Adam Boqvistiin.
