Viime kausi oli hyvin kaksijakoinen Chicago Blackhawksille. Joukkue sukelsi kauden alusta lähtien syvälle pohjavesiin, ja seuran kolmeen Stanley Cupiin luotsannut Joel Quenneville sai odotetusti potkut 15 pelatun ottelun jälkeen. Käynnistysvaikeuksien jälkeen Quennevillen tilalle palkattu sarjan nuorin päävalmentaja Jeremy Colliton sai joukkueen kovaan vireeseen keväällä, mutta loppukiri ei kantanut pudotuspeleihin asti.
Pian päättyvän vuosikymmenen eniten mestaruuksia voittanut seura tavoittelee tosissaan menestystä tällä kaudella, sillä kaksi edellistä kautta ovat päättyneet runkosarjaan. Joukkueen GM Stan Bowman oli kesän aikana hyvin aktiivinen ja muokkasi kovalla kädellä erityisesti maalivahti- ja puolustusosastoja. Syytä olikin, sillä Blackhawksin peräpää on vuotanut pahasti viime kausina.
Maalivahdit
Yksi Blackhawksin keskeisimmistä ratkaisukohdista on joukkueen maalivahtipeli. Monivuotisen ykkösmaalivahdin Corey Crawfordin kaksi viimeistä kautta ovat olleet useiden loukkaantumisten ja etenkin aivotärähdysten varjostamia. Lisäksi mies saavuttaa jo 35 vuoden iän tulevan kauden aikana.
Crawfordin ollessa sivussa Blackhawksilla ei ole ollut viime vuosina riittävän hyvää varavaihtoehtoa tolppien väliin, joten Bowmanin oli käytännössä pakko reagoida kesän aikana. Haaviin tarttuikin likimain paras mahdollinen vaihtoehto, sillä viime kauden Vezina Trophy -finalisti Robin Lehner laittoi nimensä tulevan kauden kattavaan sopimukseen.
Viime kaudella elämänsä raiteilleen saanut Lehner pelasi selvästi uransa parhaan kauden New York Islandersin riveissä ja torjui vakuuttavasti etenkin kevätkaudella. Lähtökohtaisesti Lehner on Blackhawksin enemmän pelaava maalivahti, mutta Crawfordilla on täydessä kunnossa ollessaan vielä saumat nousta huipputasolle viimeisenä sopimusvuotenaan.
Lehnerin ja Crawfordin takana pelipaikkaa pääasiassa kaudelle 2020−21 kärkkyvät jo viime kaudella mukavasti peliaikaa saanut Collin Delia sekä sensaatiomaisen MM-turnauksen pelannut Kevin Lankinen. Tästä parivaljakosta Delialla on silti etulyöntiasema Lankiseen nähden, sillä viime kauden vahvat otteet NHL:ssä poikivat Delialle kolmen vuoden yksisuuntaisen jatkosopimuksen.
Blackhawksin maalivahtipelin pitäisi olla nyt paremmassa kuosissa kuin moneen vuoteen, mutta kysymysmerkkejä riittää edelleen. Lehnerin viime kauden kovat lukemat selittyvät osaltaan Islandersin tiiviin puolustuksen ansiosta, ja lisäksi paineet ovat Chicagossa huomattavasti Long Islandia kovemmat. Crawfordilla pelikunto on puolestaan jälleen suuri arvoitus.
Puolustajat
Viime kaudella Blackhawks päästi toiseksi eniten maaleja koko NHL:ssä, joten Bowmanin oli pakko muokata joukkueen puolustuskalustoa. Ratkaisuina puolustuspelin ongelmiin Bowman hankki Olli Määtän ja Calvin de Haanin. Kumpikin pelaaja tuo rauhallisuutta ja kiekollista osaamista, mutta ongelmia saattaa ilmetä kummankin loukkaantumisherkkyyden kanssa.
Reilusti yli kymmenen vuoden ajan Blackhawks on luottanut Duncan Keithin ja Brent Seabrookin osaamiseen, mutta nyt ikääntyvien kanadalaisten urat ovat kääntyneet jo ehtoopuolelle. Keith tosin sai oikaistua kurssiaan viime kaudella, mutta kolmosparin puolustajaksi valahtaneella Seabrookilla jalka on alkanut painaa liikaa.
Blackhawks on tiettävästi jo pitkään yrittänyt löytää Seabrookille uutta osoitetta, mutta miehen lähes seitsemän miljoonan dollarin kausipalkan ja vielä viiden kauden ajan jatkuvan sopimuksen takia ottajia ei löydy. Seabrook on kyllä vielä käyttökelpoinen puolustaja hyökkäyspäässä, mutta paineen alla omalla alueella kävelevä katastrofi.
Viime kauden ehdottoman positiivisiin asioihin Blackhawksissa kuului Erik Gustafssonin murtautuminen NHL:n hyökkäävien puolustajien eliittiin, sillä ruotsalainen sijoittui puolustajien pistepörssissä peräti kuudenneksi. Blackhawksissa Gustafsson kantaa merkittävää vastuuta puolustuksen kiekollisesta pelaamisesta ja hyökkäysten tukemisesta.
Blackhawksin puolustusta leimaa melko voimakas kahtiajako puolustaviin ja hyökkääviin puolustajiin, mistä aiheutuu ongelmia etenkin kenttätasapainon suhteen, jolloin vastustaja pääsee iskemään maaleja ylivoimahyökkäyksistä. Oman pään luudista etenkin Määtällä on kuitenkin potentiaalia saada Penguins-vuosia enemmän tulosta aikaan myös hyökkäysalueella, kun taas Gustafssonilta vaaditaan parempia otteita puolustuspäässä.
Puolustuksen tulevaisuuden ehdoton ykkösnimi on Adam Boqvist, joka luultavasti saa tällä kaudella näytönpaikkoja NHL:ssä. AHL:n Rockford IceHogs on kuitenkin vielä tässä vaiheessa oikea osoite todella taitavalle mutta miesten peleissä täysin ummikolle Boqvistille.
Hyökkääjät
Blackhawksin viimeistely toimi viime kaudella tehokkaasti, ja maaleja joukkue iski sarjassa kahdeksanneksi eniten. Hyökkäys onkin Blackhawksin selvästi parhaimmassa iskussa oleva osa-alue tällä hetkellä. Chicagolaisten hyökkäys on laaja ja terävin kärki koko sarjan eliittiä.
Monivuotiset tähtipelaajat Patrick Kane ja Jonathan Toews palasivat viime kaudella tasolleen vaikean kauden 2017−18 jälkeen, ja kumpikin seuralegenda iski uransa uudet ennätyspisteet yli 30 vuoden iässä. Ilman loukkaantumisia Kanen ja Toewsin suoritustaso säilyy myös tällä kaudella hyvin korkeana. Kolmantena lenkkinä Kanen ja Toewsin kanssa hyökkää Brandon Saad, jolla on puolestaan parannettavaa viime kaudesta.
Yksi Blackhawksin isoimmista ongelmista onkin se, että kahden kärkiketjun jälkeen hyökkäyksen taso putoaa liikaa
Tehot eivät kasaudu pelkästään ykkösketjun harteille, sillä viime syksynä Arizona Coyotesista hankittu mutta nihkeästi NHL-uransa aloittanut Dylan Strome lunasti odotukset ja löysi yhteisen sävelen OHL-vuosien tutkaparinsa Alex DeBrincatin kanssa.
Varsinkin vain 170 senttimetriä pitkä DeBrincat löi itsensä komeasti suuren yleisön tietoisuuteen laukomalla kiekon verkkoon peräti 41 kertaa. DeBrincat toimii loistavana esimerkkinä siitä, kuinka pienikin pelaaja voi nyky-NHL:ssä pärjätä erinomaisin tuloksin. On kuitenkin odotettavaa, että vastustajat merkkaavat erinomaisesti luistelevan yhdysvaltalaisen tarkemmin kuin viime kaudella.
Ilman muutoksia ei jäänyt hyökkäysosastokaan, sillä Bowman muovasi etenkin joukkueen alempia kentällisiä. Uusina kasvoina hyökkäyksessä nähdään paluumuuttaja Andrew Shaw, Ryan Carpenter, Zack Smith sekä Euroopassa kovaa tulosta tehnyt tšekki Dominik Kubalik.
Kubalikiin kohdistuvat kovat odotukset, sillä mies korvannee kaimansa Dominik Kahunin, joka siirtyi Penguinsiin vaihdossa Määttään. Uransa selvästi parhaan kautensa Montreal Canadiensissa pelannut Shaw on puolestaan vuorenvarma laatuhankinta ja tuo varmasti helpotusta joukkueen alempien ketjujen tehottomuuteen.
Yksi Blackhawksin isoimmista ongelmista onkin se, että kahden kärkiketjun jälkeen hyökkäyksen taso putoaa liikaa. Esimerkiksi Bowmanin päätös kesällä vaihtaa Artjom Anisimov Smithiin ei ainakaan auttanut ongelmaan. Kolmos- ja nelosketjuun on kuitenkin tarjolla paljon työteliäitä pelaajia, kuten Drake Caggiula ja David Kämpf.
Työmoraalista ja asenteesta huolimatta alempien ketjujen pelaajien yleisesti ottaen heikot hyökkäystaidot jarruttavat merkittävästi joukkueen tuloksentekokykyä. Tehottomuus voi kuitenkin avata peliaikaa esimerkiksi Carolina Hurricanesista hankitulle AHL-pistelinko Aleksi Saarelalle.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Blackhawksin selvästi tärkein kehityskohde on alivoimapelaaminen, joka oli viime kaudella koko NHL:n huonointa. Alivoimapelaamisen voikin odottaa nyt olevan paljon parempaa, sillä uudet hankinnat Määttä ja de Haan etunenässä edustavat vahvaa alivoimaosaamista. Myös tasakentällisin joukkueen viisikkopelaamisen on oltava tiiviimpää.
Tuloksenteko ei saa kasautua viime kauden tapaan liiaksi kahden kärkiketjun ja puolustaja Gustafssonin harteille, sillä etenkin nuorten Stromen ja DeBrincatin ei voida automaattisesti olettaa toistavan viime kauden lukemia. Toisaalta myös monien pistenikkareiden, kuten Kanen ja Stromen on pelattava paremmin puolustussuuntaan. Myös maalivahtipelaamisen on oltava viime kausia tasaisempaa.
Arvio: Blackhawks onnistui parantamaan kesällä ongelmakohtiaan, ja siksi paluu pudotuspeleihin on lähellä. Silti Keskisen divisioonan kova taso pitää joukkueen sijoilla 5−7.