Kauden kohokohta: porilaiset palasivat Isomäkeen
Suurin saavutus ja kohokohta Ässien kaudesta löytyi kaukalon ympäriltä. Tuloksellisesti heikkojen ja pandemian kuluttamien vuosien jälkeen Ässät kiinnosti jälleen Porissa. Yleisö palasi kannustamaan omiaan ja Isomäestä muodostui pitkästä aikaa vaikea paikka vierailijoille.
Voitot ja joukkueen pelityyli lietsoivat Poriin keväisen kiekkohurmoksen Ässien selviydyttyä pudotuspeleihin vuosien taaperruksen jälkeen. Hurmos kantoi vielä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, kun Ässät kaatoi TPS:n. Kuitenkin Ilvestä vastaan puolivälierissä joukkueiden tasoero kasvoi liian suureksi, jotta pelkällä hurmoksella olisi jatkoon menty.
Kauden synkin hetki: pukukoppiin jääneet jalat otteluiden alussa
Maalinteko oli tuskaista porilaisille läpi kauden, mutta karmein jakso nähtiin lokakuussa. Tuolloin Ässät pelasi viisi ottelun jakson, joissa porilaiset eivät onnistuneet tekemään ollenkaan maalia tai teki vain yhden osuman.
Huomionarvoista kauden aikana oli myös se, että kovin useasti Ässät päästi vastustajan johtoon ottelussa heti pelin alkupuolella. Nähtiin useasti, että ensimmäisen erän jälkeen vasta Ässät sai toden teolla pelistä kiinni.
Tämä ilmiö nousi esiin myös puolivälierissä Ilvestä vastaan. Kahdessa ensimmäisessä Nokia-areenan ottelussa Ässät oli useamman maalin takamatkalla ensimmäisen erän päätyttyä.
Mitä kesän aikana on tehtävä
Jälleen kerran kauden päätyttyä Ässien joukkueessa nähdään paljon muutoksia, joten urheilujohtaja Janne Vuorisella siis riittää töitä. Kuitenkin joukkueelle ehkä se tärkein sopimus saatiin jo hyvissä ajoin tehtyä: maalivahti Niklas Rubinin jatkosopimus.
Hyökkäyksen osalta ensi kaudelle jatkaa kokeneita pelaajia, kuten Roope Talaja ja Jan-Mikael Järvinen. Lisäksi voi odottaa, että ensi kaudellakin lukumäärällisesti yhtä kentällistä junioreita edustusjoukkueeseen. Tämän puolesta Ässissä on ensi kaudeksi huutava pula maalintekoon kykenevistä yksilöistä.
Myös joukkueen puolustuksesta uupuu vielä kiekollista kärkiosaamista. Ian McCoshen tuskin jatkaa joukkueessa ja Aleksi Heimosalmikin todennäköisesti jatkaa uraansa jo Atlantin toisella puolella. Nikolas Matinpalo ja juuri Jukureista siirtynyt Libor Zábranský ovat laadukkaita puolustajia, mutta eivät heidän lähtökohtaisesti kuulu olla puolustuksen kiekollisia johtajia.
Valmennuksen puolella nähdään myös isoja muutoksia. Jere Härkälä nousee apuvalmentajan paikalta ensimmäistä kertaa päävalmentajaksi Liigassa. Uusia kasvoja ovat myös apuvalmentajaksi palkattu Hermanni Vidman ja kehitysvalmentajaksi tuleva Hannes Hyvönen.
Härkälä sekä Vidman ovat kokemattomia tahoillaan Liigassa, mutta molemmat ovat tehneet pitkään töitä juniorijoukkueissa: Härkälä Ässissä ja Vidman TPS:ssa.
Kauden hahmo
Maalivahti Rubinin peliesitykset oli yksi keskeinen asia siinä, että Ässät nousi pohjalta pudotuspeleihin. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että Ässien kauden suurin hahmo oli silti kapteeni Jesse Joensuu.
Kapteeni oli Ässien kasvot. Kun joukkueella oli vaikeaa, katseet kääntyivät Joensuuhun. Kun Ässien pelaajaa haastateltiin mediaan, valittiin useimmiten Joensuu. Voidaan sanoa, että Joensuu onnistui omalla olemuksellaan antamaan muulle joukkueelle ja valmennukselle työrauhan, kun joukkueella oli vaikeita hetkiä.
Joensuun vauhti luistimilla ei enää ollut samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Hän oli kuitenkin erinomainen johtaja repien, raastaen, runnoen ja luoden henkeä minkä kerkesi. Ja onnistui ohessa tekemään pudotuspeleissä pari tärkeää maalia.
