Kirja-arvio: Stu Grimson kasvoi ”vastahakoisesta soturista” jämäkäksi oikeudenjakajaksi – sekä kaukalossa että myöhemmässä työelämässä

NHL / Artikkeli
Stu Grimson (kasan ylimpänä) totuttiin urallaan näkemään nyrkkihippasilla.
Kuva © Getty Images
Pelättynä nyrkkisankarina tunnettu Stu Grimson murtaa myyttejä tappelijoista elämäkerrassaan, joka on kenties yksi syvällisimpiä koskaan kirjoitettuja lätkäkirjoja.

Tappelijoiden tarinat ovat yleensä mielenkiintoisempia kuin keskimääräisen kiekkoilijan, sillä rooli on niin poikkeuksellinen. Erityisen kiinnostavaa on, jos tappelijan roolissa uransa tehnyt pelaaja pystyy ohittamaan rooliin yhdistetyt lieveilmiöt ja rakentamaan toimivan elämän peliuran jälkeen.

Stu Grimsonin tarina on kuin malliesimerkki edellä mainitusta, ja yhdessä toimittaja Kevin Allenin kanssa kirjoittamansa kirja "The Grim Reaper: The Life and Career of a Reluctant Warrior" on mainio ja monipuolinen kuvaus NHL-kiekon kenties vaativimmasta roolista.

Grimson pelasi 14 kauden NHL-urallaan 729 ottelua tehoin 17+22 ja keräsi yhteensä 2 113 jäähyminuuttia, millä pääsee kaikkien aikojen jäähytilastossa sijalle 44. Grimsonia enemmän jäähyminuutteja keränneistä pelaajista kuitenkin vain kuusi – Chris Nilan, Gino Odjick, Basil McRae, Shane Churla, Dave Schultz ja Ken Baumgartner – pelasi vähemmän pelejä kuin hän. Kirjassaan Grimson mainitsee hänelle tilastoidun 211 tappelua runkosarjapeleissä eli hän tappeli keskimäärin joka neljännessä pelissään.

WHL:ssä, yliopistosarjassa ja IHL:ssä Grimson kuitenkin pelasi tappelemisen ohella myös tehokasta kiekkoa, eikä hän olisi halunnut rakentaa uraansa pelkästään tappelemisen varaan – tästä kirjan otsikkokin "vastahakoinen soturi".

Grimson onnistuu rikkomaan myyttiä tappelijoista pelottomina ja haavoittumattomina nyrkkisankareina

Ei pelkkä tappelija

Kun uran arki ja kohokohdat olivat nyrkinheiluttelua, ei tappeluiden kertaamiselta voi kirjassakaan välttyä. Grimson kuitenkin käsittelee uraansa maanläheisesti ja realistisesti eikä glorifioi tappeluita. Kaikkein graafisimmin hän kuvaakin iskujen vaihtoa, jossa Dave Brown murskasi Grimsonin kasvot. Kirjan tappeluosuus on parhaimmillaan kuin Kuka kukin on -teos 80- ja 90-lukujen tappelijasuuruuksista.

Toistuvien tappeluiden lisäksi Grimson kertaa uraansa kronologisesti ja kehuu maasta taivaisiin sekä pelikavereitaan että valmentajia ja seurajohtajia. Jokainen organisaatio saa omat kehunsa, mutta erityisesti laajennusjoukkue Mighty Ducks of Anaheimissa vietetty aika näyttäytyy rakkaana – eikä vähiten siitä syystä, että Grimson oli tuolloin ainoan kerran urallaan kapteenistossa.

Pukukoppijohtajuudestaan pienessä roolissa pelannut hyökkääjä jakaa myös oivia esimerkkejä, samoin lätkäammattilaisen arjesta ylipäänsä. Kenties uran karvaimmaksi pettymykseksi Grimson nostaa silmävamman vuoksi väliin jääneen tähdistöottelun, jonne yksiulotteisena pelaajana tunnettu Grimson sai kutsun kovan lyöntilaukauksensa myötä.

Vuonna 2003 uransa virallisesti lopettanut Grimson julkaisi elämäkertansa vuonna 2019.
Kuva © Penguin Random House Viking Canada

Pohdiskeleva kovanaama

Kun pelaajasta käytetään Viikatemies-lempinimeä – The Grim Reaper –, ja ura päättyi aivotärähdyksen jälkioireiden vuoksi, ei häntä äkkipäätä luulisi suureksi ajattelijaksi. Grimsonin kirja on kuitenkin ehkäpä syvällisin lätkäkirja, jonka olen lukenut. Esimerkiksi tappeluiden merkityksestä Grimson argumentoi sekä omilla kokemuksillaan että tutkimustiedolla.

Toisaalta Grimson uskaltaa tuoda esille pelon, joka leijui jokaisen pelin ympärillä: joudunko tänä iltana kohtaamaan kaksimetrisen ja satakiloisen kovanyrkin, joka pystyy yhdellä iskulla murtamaan luita? Myös muistelut aivotärähdyksen jälkioireiden kanssa pelaamisesta työpaikan menettämisen pelossa olivat riipaisevaa luettavaa.

Lisäksi Grimson pohtii omaa identiteettiään adoptiolapsena ja sekä geenien että kasvatuksen vaikutusta persoonansa kehittymiseen. Perhe-elämänsä kaikkine käänteineen hän välittää lukijalle raakana ja siloittamattomana.

TAPPELUIDEN MERKITYKSESTÄ GRIMSON ARGUMENTOI SEKÄ OMILLA KOKEMUKSILLAAN ETTÄ TUTKIMUSTIEDOLLA.

Grimson onnistuukin rikkomaan myyttiä tappelijoista pelottomina ja haavoittumattomina nyrkkisankareina – oman persoonansa likoon lyömisen lisäksi Grimson tuo esille monista kollegoistaan pehmeämpiä puolia.

Oikeudenjakaja myös peliuran jälkeen

NHL-historia tuntee monta traagista tarinaa, kuinka urallaan nyrkkejä heilutellut ja iskuja vastaanottanut pelaaja ajautuu päihteiden ongelmakäyttöön, ja elämä päättyy ennen aikojaan. Tämän sudenkuopan Grimson onnistui välttämään esimerkillisesti.

Alkoholin käytön hän lopetti jo nuorena, ja ahdistuksen hallinnassa merkittävä tekijä oli uskoontulo – taas pari myyttiä murrettu NHL-kovanaamasta.

Jo peliuransa aikana Grimson oli aktiivinen pelaajayhdistyksen toiminnassa, ja pystyttyään tekemään päätöksen uran lopettamisesta hän halusi lähteä opiskelemaan oikeustiedettä. Grimson oli opiskellessaan muita merkittävästi vanhempi ja kärsi opintojen alussa vielä aivotärähdyksen jälkioireista.

Hän sai kuitenkin opintonsa päätökseen ja pääsi jopa haluamaansa työhön pelaajayhdistykseen, mutta tuli kuitenkin nopeasti syrjäytetyksi toimesta. Sen sijaan hän työskentelee nykyään lakimiehenä Nashvillessä, kaupungissa, jossa hänen NHL-uransa puolestaan päättyi.

"The Grim Reaper: The Life and Career of a Reluctant Warrior" ei ole saatavissa kotimaisista kirjakaupoista, mutta sen saa tilattua Suomeen esimerkiksi Amazonista.

Stu Grimson & Kevin Allen (2019): The Grim Reaper: The Life and Career of a Reluctant Warrior. Penguin Random House Viking Canada. 324s.

» Lähetä palautetta toimitukselle