Lähdin lomamatkalle Prahaan syyskuun taittuessa lokakuuksi. Alun perin tarkoituksenani oli käydä Sparta Prahan kotiottelussa. Matkan ajankohtakin oli valittu niin, että sellainen osuisi sille ajalle. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että kyseinen ottelu oli siirretty toiseen ajankohtaan. Niinpä alkoi vaihtoehtojen kartoitus, tšekkikiekkoa kun oli nähtävä. Lähimpänä Prahaa oli Kladno, jolla sattui olemaan kotiottelu kyseisenä sunnuntaina.
Perinteikäs Rytíři Kladno, suomennettuna Kladnon ritarit, nousi viime keväänä Tšekin kakkostasolta maan pääsarjaan Tipsport Extraligaan. Joukkueen tarina oli vertaansa vailla, kun tärkeimpinä pelaajina ja parhaina pistemiehinä häärivät NHL:stä palanneet omat kasvatit Jaromír Jágr ja Tomáš Plekanec. 1970-luvun vakiomenestyjä on elänyt 2000-luvulla vaikeita aikoja sarjaportaan vaihdellessa. Läpi vuosien Kladnosta on noussut kaupungin kokoon nähden runsaasti NHL-pelaajia.
− Kladnolla on pitkä ja menestyksekäs historia. Moni suuri pelaaja on täältä kotoisin, esimerkiksi Jágr, Plekanec, Kaberlet (Tomáš ja František), Jakub Voráček, Michael Frolík ja Ondřej Pavelec, Rytíři Kladnon tiedottaja Lukáš Jůdl kertoo.
− Meillä on mahtavat kannattajat, jotka pystyvät luomaan vanhassa ja perinteikkäässä hallissamme erityisen tunnelman. Fanikuntamme on kuin yhtä suurta perhettä, Jůdl luonnehtii kladnolaisia kannattajia.
Paluu menneisyyteen
Matkani Kladnoon alkaa sunnuntai-iltapäivänä Praha-Dejvicen rautatieasemalta. Kyseessä on kaupungin vanhin toimiva rautatieasema. Itse junakaan ei ole mikään uusin ilmestys: se koostuu kahdesta keltaisesta vaunusta ja moottorikin on äänekäs kuin kuorma-autossa. Junamatka on kuin mustavalkofilmistä: asemalta lähtiessä konduktööri viheltää pilliin ja matka jatkuu. Pieniä väliasemia matkalla riittää ja kaikilla päivystää asemanhoitaja punaisessa koppalakissa.
Suurkaupungin vilske vaihtuu pikkukaupungin rosoisuuteen. Väliasemilta tulee kyytiin paikallisia partiolaisia ruskeissa paidoissaan ja huiveissaan. Kävelymatka pieneltä Kladno Měston asemalta jäähallille käy hiljaisen asuinalueen ja nuhjuisen tenniskentän kautta.
Rytíři Kladnon kotipesä ČEZ Stadion on ulkomuodoltaan karu betonihalli, onhan se rakennettu vuonna 1949. Pihalla olevista kojuista saa makkaraa ja trdelníkkejä, paikallista kierrepullaa. Baarin terassi vetää kiitettävästi ihmisiä puoleensa jo tunti ennen ottelun alkua.
Sisäpuolelta halli on melko yksinkertainen. Istumapaikkoja on kymmenestä viiteentoista riviä katsomonosasta riippuen. Vieraskannattajille on varattu oma pieni kulmansa. Toinen pääty koostuu kokonaan seisomakatsomoalueesta, joka on varattu kotijoukkueen kannattajille. Kokonaisuudessaan hallin kapasiteetiksi on ilmoitettu 5 200. Hallin katossa roikkuu vanhoja mestaruusviirejä. Uudempiin halleihin tottuneena silmiin pistävät maalituomarien kopit maalien takana. Ketään niihin ei kuitenkaan ottelun ajaksi mene istumaan. Myös areenan äänentoisto on viritetty varsin kovaääniseksi.
Tšekkiläinen kiekkonäytelmä
Kiekonpudotuksen lähestyessä katsomot alkavat täyttyä. Vieraskannattajien päädyssä on enemmän tyhjiä paikkoja, mutta pitkät sivut on hyvin kansoitettu ja varsinkin suuri seisomakatsomo on lähes täynnä. Kannustushuudot ja taputukset lähtevät toden teolla käyntiin pelin alkaessa. Pienessä hallissa huudot kuuluvat − ja lujaa.
Ottelu lähtee käyntiin, ja vierasjoukkue HC Olomouc ottaa ensimmäiseen viiteen minuuttiin kaksi jäähyä. Kladno ei saa ylivoimallaan mitään aikaan, vaikka Jágr pelaa ne lähes kokonaan. Vieraat karkaavat kahden maalin johtoon ensimmäisessä erässä. Kladno näyttää selkeästi huonommalta joukkueelta.
Toisen erän alussa Zbyněk Irgl vie Olomoucin vielä 3−0-johtoon kahden miehen läpiajosta. Tunnelma hallissa alkaa jo latistua, mutta sen jälkeen alkaa kotijoukkueella tapahtua. Jágr iskee pari minuuttia tästä kiekon etuyläkulmasta maaliin, ja kotiyleisö osoittaa seisaaltaan suosiota. Kotijoukkue saa uskoa tekemiseensä ja tulee ottelussa tasoihin ennen erän loppua. Lässähtämisvaarassa olleesta pelistä on kehkeytynyt todellinen jännitysnäytelmä.
Kolmas erä alkaa kutkuttavassa tasatilanteessa, ja yleisö elää todella vahvasti pelissä mukana. Aina ritareiden päästessä hyökkäykseen meteli yltyy, ja yleisö vaatii rangaistuksia äänekkäästi. Tuomarien vihellyksiä ei aina tahdo kuulla yleisön mylviessä. Erän kohokohta on hieman puolenvälin jälkeen, kun Olomoucin hyökkääjä pääsee läpiajoon ja aiemmin KalPassa vaikuttanut Denis Godla syöksyy torjuntaan, mutta kaataa hyökkääjän. Tästä tuomitaan rangaistuslaukaus, jonka Godla myös torjuu. Hän pelaa itseään vahvoilla otteillaan kotiyleisön suosioon. Kolmas erä on maaliton, joten tämä taistelu tarvitsee lisäaikaa.
Ratkaisua ei tarvitse hakea kuin hieman yli minuutti, kun Ladislav Zikmund tällää illan toisen maalinsa ja ratkaisee voiton Kladnolle. Nousijajoukkueen kauden ensimmäinen kotivoitto on tosiasia, ja ilo on ylimmillään katsomossa. Joukkue kiittää kannattajiaan ja ottelun ratkaisija Zikmund tekee näyttävän liu'un jäätä pitkin kannattajien mieliksi. Joukkue käy vielä kopissa ja palaa uudelle kiitoskierrokselle kannattajien jatkaessa huutoa.
Vapaampaa peliä
Oma ensivaikutelmani mukaan Extraligassa saa pelata fyysisemmin kuin Suomessa. Myös mailalla hakkaamisen määrä tuntuu kovin suvaitulta − ja Liigan linjaan tottuneena hurjalta. Peli ei vaikuta kovinkaan organisoidulta: läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä näki runsaasti. Virheet lisäävät maalipaikkoja. Myös Kladnon toinen maali, joka syntyi hieman epäselvästä maalinedustilanteesta, olisi Suomessa varmasti tarkisteltu videolta moneen kertaan, täällä sitä ei lähdetty tarkistelemaan.
− Mielestäni Suomen liiga on parempi kuin Tšekin, ainakin maalivahdeille. Suomessa joukkueilla on hyvät puolustussysteemit. Täällä mennään paljon enemmän päästä päähän, maalivahti Godla kommentoi pelin jälkeen.
Godla itse liittyi joukkueeseen vasta syyskuun lopulla haettuaan KalPasta lähdettyään seuraa läpi kesän ympäri Eurooppaa. Miehellä oli tarjouksia pöydällä muutamasta joukkueesta.
− Agenttini teki hyvää työtä. Meillä oli pitkiä neuvotteluita muutaman venäläisjoukkueen kanssa, mutta ne eivät sitten onnistuneetkaan. Lopulta oli elokuu ja olin yhä ilman joukkuetta, koska kaikkialla oli täyttä. Sitten vain odoteltiin, kunnes Kladno osoitti kiinnostuksensa ja se oli paras vaihtoehtoni sillä hetkellä, hän kertoo työnhaustaan.
Koko maan kiekkolegenda
Jaromir Jágrin merkitystä kaupungille ei voi olla huomaamatta. Ennen ottelua mies esiintyy videotaululla parissa mainoksessa, kaukalon laidassa lukee teksti "Jágr team" ja numero 68 on helposti eniten näkyvä fanipaita katsomossa. Pelaajaesittelyssä hän saa kaikista raikuvimmat aplodit.
− Hänen läsnäolonsa joukkueessa on iso asia. Hän on legenda joka puolella maailmaa, ei vain Tšekissä. Kaikki tuntevat hänet. Tänäänkin hän teki hienon maalin, hän pystyy yhä pelaamaan korkealla tasolla. Ihmiset rakastavat häntä ja hän rakastaa olla täällä. Eikä vain Kladnossa, vaan hän kerää täysiä katsomoita ympäri liigan. Pelasin ensimmäisen otteluni Zlínissä ja sielläkin oli 7 000 katsojaa, täysi tupa, Godla kertoo Jágrin asemasta.
Erätauolla käydessäni joukkueen fanikaupalla tapaan yhdysvaltalaisia katsojia, jotka ovat varta vasten lähteneet Jágria katsomaan, kun mies vielä pelaa. Kiekkolegendan läsnäolo tuo ajoittain paikalle myös isoja kansainvälisiä medioita, kuten TSN, ESPN tai Washington Post. En ollut itsekään ainoa paikalla ollut englanninkielinen toimittaja, mutta haastattelua en mieheltä ehtinyt saamaan.
− Tämä voi olla Jaromírin viimeinen kausi. Jokainen ottelu on erityinen, koska ikinä ei tiedä, milloin on viimeinen mahdollisuus nähdä hänet jäällä. On jotain todella erityislaatuista nähdä jonkun pelaavan 47-vuotiaana tällä tasolla, Jůdl tiivistää.