Nyt se on varmaa: Crosbyn aikakausi on ohi
Aki-Petteri Pulkkinen: NHL:ssä on jo vuosia toistettu englanninkielistä mantraa "don't bet against Sidney Crosby", mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa "älä koskaan lyö vetoa Crosbya vastaan". Silloinkin, kun Pittsburgh Penguinsin menestys- ja voittosaumat ovat näyttäneet ohuilta, kapteeni on usein nostanut joukkueensa suosta.
Nyt tuo suo on niin syvä ja raskas, että edes 37-vuotias Crosby ei tätä pingviiniparvea nosta pudotuspeleihin. Crosby itse on hiljaisten alkukierrosten jälkeen äitynyt kovaan vireeseen, mutta joukkueessa on aivan liikaa kysymysmerkkejä. Penguins ei pelaa kapteeninsa näköistä jääkiekkoa. Kentällä pelit ja tilanteet jätetään usein kesken, mistä näkyvimpinä esimerkkeinä ovat Erik Karlssonin karmeat otteet puolustussuuntaan. Viime vuosikymmenen dynastia on nyt arkussa. Uutta kohti.
Teemu Utriainen: Näin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa. Crosby on paukutellut pinnoja sekaisin olevassa Penguinsissa piste per peli -tahdilla, mutta hänen pistetahtinsa tasaviisikoin pelattaessa on ollut käytännöllisesti katsoen hänen NHL-uransa heikointa: alkukauden 16 ottelussa Crosbylle on kertynyt kolme maalia ja kaksi ykkössyöttöä. Miesylivoiman tehoillaan 1+4=5 Crosby on niukin naukin NHL:n viidenkymmenen parhaan pelaajan joukossa. Ei maailman kärkipelaajan suorittamista. Kun tähän yhdistää Penguinsin huonon puolustuspelin Crosbyn ollessa kentällä, niin heikolta näyttää.
Myöskään 4 Nations Faceoff -maajoukkueturnauksessa "Sid the Kid" ei ole enää Kanadan johtava suunnannäyttäjä, vaan nuoremmat Connor McDavidin ja Nathan MacKinnonin ohella ovat menneet aikaa sitten ohi. Crosbyn aika jääkiekon suurimpana voittajana on ohi, eikä hänestä ole enää voittavan joukkueen johtavaksi pelaajaksi.
Nähdäänkö isoja satsauksia tehnyt Predators pudotuspeleissä?
Pulkkinen: Kyllä. Joukkue on vain jokaisella sektorilla liian laadukas siihen, että se onnistuisi jäämään ulos tosipeleistä. Kakkossentteriongelma on ilmeinen, mutta muilta osin joukkueessa on kaikki palaset. Myönnetään toki samaan hengenvetoon, että onhan jättiyllätyksiä ja pettymyksiä todistettu ennenkin. Kaikki on mahdollista.
Koska MM- ja Leijonat-spekulaatiot ovat keväisin suurinta kotimaista kiekkoviihdettä MM-kisojen kynnyksellä, todettakoon myös, että mikäli Predators jäisi pudotuspelien ulkopuolelle, olisi leijonakoutsi Antti Pennasella herkullinen asetelma MM-kisoja silmällä pitäen. Juuse Saros olisi tällöin teoreettisesti vapaa MM-karkeloihin.
Utriainen: Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta mikään Predatorsin otteissa ei vihjaa siihen suuntaan, että Tennesseessä päästäisiin runkosarjan jälkeen näkemään tosipelejä. Predators on hävinnyt alkukauden 15 ottelustaan kymmenen, ja tappioista yhdeksän on tullut jo varsinaisella peliajalla.
Läntisessä konferenssissa on pudotuspeleissä oltu varmasti noin sadalla runkosarjapisteellä, ja kehnoimmillaan villi kortti -paikka saattaisi irrota 95 pisteellä. Sataan runkosarjapisteeseen yltääkseen Predatorsin pitäisi pelata runkosarjan jäljellä olevat 67 ottelua likipitäen konferenssin kärkijoukkueiden pistetahdilla, ja tuohon on juuri tällä hetkellä vaikea uskoa.
Isona erona esimerkiksi viime kauden Edmonton Oilersiin on se, että öljymiesten peli näytti edistyneiden tilastojen perusteella huonoista tuloksista huolimatta hyvältä. Predatorsin 5vs5-maaliodotusarvot ovat NHL:n huonoimman kolmanneksen tasolla sekä tehdyissä että päästetyissä maaleissa. Ainoastaan ylivoimapelin tehokkuus on tuonut edes näin hyviä tuloksia.
Seuraavan reilun kahden viikon aikana Predators pelaa kahdeksasta ottelustaan seitsemän vieraissa. Edessä on aina kuluttava Kanadan vieraskiertue lisättynä vierailuilla Denveriin ja Seattleen ennen Winnipeg Jetsin kohtaamista kotona. Predators saa noista otteluista hävitä mielellään korkeintaan vain kerran tai maksimissaan kahdesti. Muuten pudotuspelit ovat lopullisesti liian kaukana. Hankalaksi menee.
John Tortorellan on jäätävä eläkkeelle
Pulkkinen: Ehdottomasti. Olisi jo vuosia sitten. Samaa hernekeittoa on lämmitetty eri organisaatioissa jo tovi, mutta nyt piirileikin on aika loppua. John Tortorella on valmentanut fantastisen uran ja ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen sekä paikkansa Hockey Hall of Famessa aikanaan, mutta nyt on aika.
Tortorellan joukkueet on tunnettu kurinalaisuudesta ja nihilistisestä puolustuspelaamisesta, mutta tästä ei ole ollut tällä kaudella tietoakaan. Tortorellan käskyttämä Philadelphia Flyers on päästänyt 15 ottelussa murheelliset 55 maalia omiin. Lisäksi Tortorella edelleen hämmentää pelaajavalinnoillaan ja kokoonpanoratkaisuillaan. Ainoa Flyersin seurattavan arvoinen pelaaja Matvei Mitškov on istunut kaksi edellistä ottelua katsomossa. Kun Mitškov ei ole kokoonpanossa, ei ole ainuttakaan syytä katsoa Flyersin peliä tai ostaa lippua joukkueen otteluun.
Utriainen: Tortorella alkaa olemaan jo ikänsäkin puolesta sen verran kokenut kehäkettu, että eläkepäivät valmennushommista voisivat olla paikallaan. Äärikonservatiivinen Tortorella on "tehnyt tortorellat" ja homma on mennyt Flyersissa kainalopieruiluksi.
Kukaan tuskin kiistää sitä, etteikö Torts experience toimisi aikansa ja hän tuo jämäkkyyttä sekä vanhan ajan fyysistä taistelukiekkoa valmentamiinsa joukkueisiin. Veteraanivalmentaja ei ole kuitenkaan mikään nuorten lupausten kehittäjä, ja hänen kontroversaali tyylinsä ei sovellu modernin ajan tosissaan menestymistä hakeviin joukkueisiin.
Ehkä Tortorella nähdään valmennusuransa jälkeen vaikka Yhdysvaltain presidenttinä, sillä siihen hommaan hän nimittäin olisi vielä nuori kaveri ja kansaa ei selvästi rajukaan kielenkäyttö haittaa.
Jatkuuko Sam Reinhartin tulikuuma vire?
Pulkkinen: Tahti, jolla Sam Reinhart on alkukauden pelannut, ei tietenkään jatku. Aleksander Barkovin tutkapari on viimeistellyt jo tässä kohtaa kautta kuusi maalia yli odottaman, minkä lisäksi taiturin laukaisuprosentti on peräti 28,2. Tuo lukema ei voi kantaa koko kauden mitassa.
Reinhart on todella taitava maalineduspelaaja. Hän ohjaa paljon viivakuteja, mikä osaltaan vääristää odottamaa. Reinhartin ollessa jäällä Panthers kuitenkin hallitsee pääosin kenttätapahtumia ja luo enemmän maaliodottamaa, joten tuskin hänen tahtinsa dramaattisesti hiipuu. Nähdynlaisena vire ei koko sesonkia kestä.
Utriainen: Reinhart on oikeasti todella hyvä pelaaja, enkä yllättyisi pätkääkään, vaikka hän olisi vielä kauden loputtuakin pistepörssin kärkikympissä.
Reinhartin kentällä ollessa Panthersin maalia kohti suuntautuneista laukauksista on 5vs5-pelissä mennyt verkon perukoille useampi kuin joka kuudes laukaus, ja tuollainen tahti ei luonnollisestikaan tule koko kautta jatkumaan. Toisaalta ylivoimapelissä Reinhartilla on vielä paljon parantamisen varaa.
Mikä parasta, Reinhart todisti lokakuussa kykenevänsä johtamaan joukkuetta, kun Barkov oli loukkaantuneena poissa peleistä. Hän näytti näin viimeisillekin epäilijöilleen, ettei ole pelkkä matkustaja kapteenin kyljessä.
Veikkaan Reinhartin ylittävän tällä kaudella ensimmäistä kertaa urallaan runkosarjassa sadan tehopisteen rajan, eikä viisikymmentä maaliakaan tule olemaan kaukana.
