Lassi Alasen analyysi: Mikko Rantanen on kirkkaasti paras suomalainen jääkiekkoilija – Miltei täydellisen kokonaisvaltainen detaljien mestari

Mikko Rantanen on paras suomalainen jääkiekkoilija tällä hetkellä.

Meriitit viime vuosilta ovat kiistattomat. Viimeisen kolmen kauden aikana Rantanen on tehnyt kuudenneksi eniten tehopisteitä kaikista NHL-pelaajista, yhteensä 194 kappaletta 153 pelattuun runkosarjaotteluun. Suomalaisista Aleksander Barkov, Sebastian Aho ja Roope Hintz mahtuvat myös 35 tehokkaimman pelaajan joukkoon, mutta eivät yllä Rantasen tasolle.

Tehdyissä maaleissa Rantanen sijoittuu samalla aikajaksolla kuudenneksi, kun taas ykkössyötöissä hän on yhdestoista. Molemmissa kategorioissa hän on niin ikään paras suomalainen.

Tällä kaudella Rantanen johtaa jälleen suomalaisten pistepörssiä ja on pelannut koko sarjan kahdeksanneksi parhaalla pistekeskiarvolla Colorado Avalanchen loukkaantumissumasta huolimatta. Ja toki kirsikkana kakun päältä löytyy nyt myös voitettu Stanley Cup joukkueensa kiistattomana avainpelaajana.

Rantasen kehityskäyrä pelaajana on ollut huikea. Toki hän oli korkea ensimmäisen kierroksen varaus, muttei etenkään Suomessa yhtä juhlittu lupaus kuin vaikkapa Patrik Laine, Aho tai Jesse Puljujärvi.

Rantasella ei tuolloin ollut säväyttäviä yksittäisiä työkaluja, kuten huipputason laukausta tai nopeusominaisuuksia. Nyt hän on kenties koko NHL:n monipuolisin laituri, jolta ei käytännössä löydy heikkouksia. 

Pelikäsitys on suurin vahvuus

Rantasen suurin yksittäinen vahvuus on hänen pelikäsityksensä.

Pelikäsityksellä tarkoitetaan tässä kontekstissa pelaajan kykyä havainnoida ympäristöään, prosessoida uutta informaatiota ja tehdä sen perusteella oikeita pelitilannevalintoja, pelata joukkueen pelitavan ja -tyylin asettamien raamien sisällä, ennakoida tulevaa ja mukautua tarvittaessa nopeasti. Rantasen tapauksessa kaikki edellä mainitut kohdat ovat vahvuuksia niin hyökätessä kuin puolustaessa.

Pelikäsitys ulottuu toki myös monelle eri osa-alueelle, mutta kenties parhaiten se ilmenee pelinrakentamisessa. Kuten ykkössyöttöjen määrästä voi päätellä, Rantanen on tällä osa-alueella NHL:n kiistatonta parhaimmistoa.

Avalanchen tasoisessa joukkueessa Rantasen ei tarvitse olla kiinni kiekossa tarpeettoman paljoa. Kun jäältä löytyvät yhtä aikaa useimmiten Nathan MacKinnon ja Cale Makar, jotka lukeutuvat sarjan dynaamisimpiin kuljettajiin, Rantasen rooli etenkin kahdella alemmalla kolmanneksella on monesti pelata fiksuja jatkopelejä yhdellä tai kahdella kosketuksella. 

Hyökkäysalueella Rantasen rooli kasvaa ja hänen vahvuutensa pelintekijänä pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Hän havainnoi kenttää jatkuvasti, tunnistaa tilanteet todella nopeasti ja tekniset taidot ovat riittävällä tasolla näiden ideoiden toteuttamiseen.

Rantasella on kaukalossa loistavat ongelmanratkaisutaidot. Hän pääsee useimmiten kuivin jaloin ulos kinkkisemmistäkin tilanteista, keksien yllättäen ilmaantuvaan haasteeseen toimivan ratkaisun.

NHL:ssä puolustajat osaavat pääsääntöisesti lukea ilmiselvät syötöt pois, ellei hyökkäävä pelaaja osaa peittää todellisia aikeitaan. Jatkuva väärän informaation antaminen vastustajalle onkin tärkeä osa Rantasen syöttöpelaamista.

Tähän yhdistyy myös Rantasen kyky luoda syöttösuuntia silloin, kun niitä ei ole valmiiksi hyödynnettävissä. Omilla luisteluvalinnoillaan ja kehonkielellään hän liikuttaa vastustajan puolustajia. Liikuttaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että puolustava pelaaja vaihtaa paikkaansa, vaan toisinaan vain jalkojen tai mailan asennon muuttamista.

Alla olevan kuvasarjan tilanteessa Rantanen löytää ylivoimalla neliön keskeltä vapaan ketjukaverin – huijaten kuitenkin koko kehonkielellään kahdelle lähimmälle vastustajalle, että tulossa olisi tavallinen palautus siniviivalle. Lättysyöttöönkään ei tarvitse turvautua, sillä Rantanen livauttaa kiekon jäätä pitkin läheltä kroppaa vastustajan mailan alta, katseen pysyessä edelleen eri suunnassa. Pelintekotaituruutta parhaimmillaan.

Toinen esimerkki ylivoimalta. Rantanen voisi yrittää jakaa kiekkoa keskelle jo alla olevan kuvasarjan alkutilanteessa. Syötönkatkon riski on kuitenkin varsin merkittävä, ja myös maalivahti on tilanteessa hyvin mukana.

On siis aika luoda itse tilanteesta omalle joukkueelle suotuisampi. Rantanen liikkuu kohti päätyviivaa, vetäen tällä tavoin kahta lähintä pelaajaa mukanaan. Samalla maalivahti joutuu liikkumaan kohti etutolppaa ja neliön keskellä pelaava ketjukaveri pääsee liukumaan vaivihkaa parempaan sektoriin. Rantanen siis paitsi avaa tällä tavoin todennäköisemmin onnistuvan syöttösuunnan, hän myös parantaa syötöstä syntyvän mahdollisen maalipaikan vaarallisuusastetta huomattavasti. 

Avalanchen tapa organisoida hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista sopii myös erinomaisesti Rantasen vahvuuksille pelintekijänä.

Päävalmentaja Jared Bednarin alaisuudessa Avalanche pelaa hyökkäysalueella erittäin modernia, monesti lähes pelipaikatonta jääkiekkoa. Puolustajat aktivoituvat siniviivalta jatkuvasti – joskus molemmat jopa samaan aikaan sekä painolliselta että painottomalta puolella. Eikä heillä ole välitöntä kiirettä palata takaisin lähtöasemiinsa, vaan he saattavat ottaa hyökkääjän pelipaikan pidemmäksikin aikaa.

Samaan aikaan muun muassa MacKinnon hakee monesti tilaa hyvinkin korkealta hyökkäysaluetta, ja pyrkii tällä tavoin kelaamaan vauhtia ja hakemaan tilaa ja tilanteita, joissa hän pääsisi haastamaan vastustajan puolustajia rintamasuunta kohti maalia ja vauhtieron tuoma etulyöntiasema mukanaan suorien hyökkäysten tavoin. 

Avalanchen jatkuva paikkojen vaihtaminen ja vapaasti elävä hyökkäysalueen rakenne avaavat jatkuvasti syöttösuuntia, ja nimenomaan näiden hyödyntämisessä potentiaaliset tilanteet nopeasti tunnistava Rantanen on parhaimmillaan. Vapaa rakenne ja huima kiekollisen pelaamisen tempo vaativat myös hyökkääviltä pelaajilta paljon. Jo pelkästään se, että Rantanen saa siitä valtavasti irti hyökkäysalueella, osoittaa hänen laatuaan yksilönä.

193-senttisen ja 98-kiloisen Rantasen fyysiset ominaisuudet ja kyky suojata kiekkoa liittyvät myös hänen pelintekemiseensä. Kaksinkamppailuissa hän pystyy hankkimaan itselleen edun ja sijoittumaan pelivälineen ja vastustajan väliin, sitten jatkamaan kiekon nopeasti eteenpäin. Kiekko pysyy lavassa poikkeuksellisen hyvin ahtaissa väleissä ja erityisesti lähellä omia jalkoja ja kroppaa.

Alla olevan kuvasarjan tilanteessa Rantasta revitään jäähyn arvoisesti, mutta hän pystyy silti säilyttämään tasapainonsa, pitämään vastustajan selkäpuolellaan ja lopulta jakamaan kiekon tyhjään tilaan. Tämä on myös varsin hyvä esimerkki Avalanchen hyökkäysalueen rakenteesta, jossa painottoman puolen puolustajat ovat aina valmiita täyttämään tuollaiset tilat.

Painotetusti sisäjalkalaukoja

Jos ensimmäisillä NHL-kausillaan Rantanen oli hyökkäyssuuntaan painottunut melko selvästi pelintekemiseen, viimeisen viiden kauden aikana hänestä on kasvanut myös yksi sarjan tuottoisimmista maalintekijöistä.

Tällä hetkellä hän johtaa Avalanchen sisäistä maalipörssiä 19 täysosumallaan, kun toiseksi tehokkaimmalla MacKinnonilla on kasassa vasta kahdeksan maalia. Puhutaan siis absurdista 11 maalin erosta joukkueen tehokkaimman ja toiseksi tehokkaimman maalintekijän välillä, kun kautta on pelattu vasta noin kolmannes.

Rantanen on toki aina ollut viimeistelijänä laadukas. Hänen koko kauden laukaisuprosenttinsa on jäänyt alle 15 ainoastaan yhden kerran, ja silloinkin vain niukasti. Tämä tapahtui viime kaudella, joka oli samalla kuitenkin absoluuttisissa maaleissa mitattuna hänen uransa tuotteliain kausi.

Kaudesta 2017–2018 alkaen Rantasen keskimääräinen laukaisuprosentti on ollut 16,63, joka on peräti seitsemänneksi paras noteeraus kaikista vähintään 5000 NHL-minuuttia samalla aikajaksolla pelanneista.

Rantasen maalimäärien kasvu pohjautuukin pääasiassa lisääntyneeseen itseluottamukseen, röyhkeyteen ja tilan itselle ottamiseen. Laukaisumäärät ja laadukkaiden tekopaikkojen määrät ovat kasvaneet erityisesti viimeisen kolmen vuoden aikana, ja myös ylivoimalla Rantanen on ottanut entistä isompaa roolia tilanteiden päättäjänä. 

Laukojana Rantanen on vähemmän yllättäen teknisesti taitava. Repertuaarista löytyy vino pino erilaisia laukaisutyyppejä erilaisiin tilanteisiin.

Rantasen kyky ja preferenssi laukoa sisäjalalta on kenties mielenkiintoisin osa hänen laukomistaan. Sisemmältä jalalta lauottaessa annetaan monesti tasoitusta laukauksen tehoissa ja tarkkuudessa ulkojalalta laukomiseen verrattuna. Toisaalta se mahdollistaa laukomisen suoraan luistelusta, joka tekee siitä monesti yllättävämmän vaihtoehdon ja jättää puolustajille sekä maalivahdille vähemmän aikaa reagoida. 

Rantasen tapauksessa tarkkuudessa ja tehoissa ei tarvitse juurikaan tehdä kompromissia, sillä sisäjalalta lähtevä laukaus on hiottu timanttiseksi viimeistä yksityiskohtaa myöten.

Tuottaakseen laukaukseen mahdollisimman paljon voimaa Rantanen ikään kuin hyppää mailaansa vasten. Tämä on hyvin nähtävissä alla olevan kuvasarjan keskimmäisestä kuvasta, jossa Rantasen molemmat luistimet ovat hetken aikaa ilmassa, kun hän lataa koko painonsa laukauksen taakse. Huomioitavaa on myös oikeaoppisesti hartialinjan tasolle nouseva yläkäden kyynärpää. 

Sisäjalalta laukominen on monessa tilanteessa Rantasen ykkösvalinta, ja miksei olisi, kun hän saa siitä itselleen sen hyödyt ilman selkeitä haittapuolia. Hän pystyy hyödyntämään tätä laukaisutyyppiä myös vaikeammissa tilanteissa. 

Alla olevan kuvasarjan tilanteessa Rantanen ottaa suorahyökkäyksessä haltuun selvästi taakse jäävän syötön, mutta hän pystyy siitä huolimatta kääntämään sen laukaukseksi, kiekon pysyessä koko ajan kämmenellä. Maalivahdin työskentelyä vaikeuttaa entisestään se, ettei Rantanen edes katso kohti maalia ennen kun kiekko on jo irronnut tämän lavasta. Yllättävyys on monesti Rantasen tärkein valttikortti ja iso syy korkeaan viimeistelytehokkuuteen. 

Pitkää viritystä vaativat one-timerit eivät kuulu juurikaan Rantasen pelaamiseen, mutta suoraan syötöstä hän osaa silti laukoa tehokkaasti. Laukaisupaikan petaamisesta Rantaselle on tullut viime vuosina yllättävänkin iso osa Avalanchen ykkösylivoimaviisikon pelikirjaa.

Suoraan syötöstä lauottaessa iso osa laukauksen tehoista syntyy useimmiten lantion voimakkaasta rotaatiosta. Rantasen kohdalla tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, mikä tekee hänestä entistä monipuolisemman laukojan. 

Alla olevan kuvasarjan perinteisessä kahdella yhtä vastaan -tilanteessa Rantasen luistinten kärjet osoittavat koko ajan kohti maalia, eikä hän missään kohtaa käänny rintamasuunta kohti tulevaa syöttöä. Tästä huolimatta hän pystyy viimeistelemään tilanteen nasevalla one-timerilla, jonka voima tulee käytännössä pelkästään yläkehosta ja jaloista. Ei siis niinkään lantion rotaatiosta.

Rantasen vahvuuksiin viimeistelijänä kuuluu myös erittäin merkittävällä tavalla hänen kykynsä pelata itsensä vapaaksi ja sijoittua kiekottomana siten, että hän luo mahdollisia syöttösaumoja ketjukavereilleen. Tullaan jälleen hänen loistavaan pelikäsitykseensä. Avalanchesta myös löytyy runsaasti pelaajia, jotka tunnistavat ja pystyvät hyödyntämään mahdollisuudet jakaa kiekkoa Rantaselle. 

Voi olla sentterikin

Vaikka Rantasen vahvuudet ovat ennen kaikkea hyökkäyssuunnan pelaamisessa ja tuloksenteossa, on hän viime vuosina kehittynyt selkeästi myös kahden suunnan -pelaajana. Kokonaisuutena pelaamiseen on tullut tiettyä kypsyyttä, kuten on myös joukkuetasolla tullut koko Avalanchelle.

Viimeistään tämä on nostanut Rantasen NHL:n absoluuttisesti parhaiden pelaajien joukkoon, käytännössä millä mittarilla tahansa. 

Aiemmin voimassa ollut narratiivi siitä, että MacKinnon olisi merkittävä syy Rantasen hyvyyden ja tuotannon takana on myös kuihtunut tehokkaasti viime vuosien myötä. Nimenomaan Rantasen pelaaminen ilman MacKinnonia on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut monilta osin vakuuttavampaa kuin toisinpäin. 

On myös muistettava, että ilman MacKinnonia pelatessaan Rantanen on viime aikoina nähty ajoittain myös sentterinä. Ammattikaukaloissa täysin uudelle pelipaikalle hyppääminen ei aiheuttanut mitään ongelmia. Tälläkin hetkellä hän pystyy koska vain hyppäämään keskikaistalle ja olemaan NHL-tason huippulaadukas kärkiketjujen sentteri. Tämä jos joku kertoo Rantasen poikkeuksellisesta monipuolisuudesta jääkiekkoilijana. 

Evolving-Hockeyn yksittäisen pelaajan kokonaisvaltaista panosta mittaamaan pyrkivän GAR-mallin (Goals Above Replacement) mukaan Rantanen on kaudesta 2020–2021 alkaen tuottanut kolmanneksi eniten lisäarvoa kaikista NHL-kenttäpelaajista. Edeltä löytyvät ainostaan lajin suurimmat supertähdet Connor McDavid ja Auston Matthews. 

Rantasen viimeiset vuodet ovat yksittäisenä aikajaksona myös merkittävä osa suomalaista kiekkohistoriaa. Voidaan sanoa, ettei samalle tasolle ole esimerkiksi kolmen vuoden otannassa yltänyt vielä yksikään suomalaispelaaja, jonka nimi ei ole Teemu Selänne ja Jari Kurri. 

Suomalaispelaajista ainoastaan juuri Selänne ja Kurri ovat toistaiseksi rikkoneet 100 tehopisteen maagisen rajan yhdellä kaudella. Rantanen on nyt pelannut jo kaksi edelliskautta yli 100 pisteen vauhdilla, ja on tälläkin kaudella jo peräti yli 110 pisteen vauhdissa tykkialun jälkeen.

Rantasen merkitys on myös meneillään olevalla kaudella Avalanchelle isompi kuin kertaakaan aiemmin. Mestarijoukkue on kärsinyt runkosarjan alussa loukkaantumisista niin mittavissa määrin, että sillä on väkisinkin vaikutusta sijoitukseen sarjataulukossa. Viimeisimpänä riveistä putosi MacKinnon, joka on viimeisimpien tietojen mukaan sivussa noin kuukauden. Samaan aikaan Rantasen peliaika on huidellut 22 minuutin paremmalla puolella, ja nyt se kasvaa entisestään.

Rantanen on historiallinen poikkeusyksilö niin suomalaisella kuin globaalilla skaalalla. Lipitäen täydellisen monipuolinen hyökkääjä, jonka pelaamisessa on valtavasti hiottuja yksityiskohtia. Ne yksityiskohdat, akateemisen tason pelikäsitys ja kilpailuetua antava atleettinen suorituskyky näkyvät suomalaisittain täysin poikkeuksellisena tehopistetehtailuna. Lopputuloksena on yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista.