Kanada palasi usean vuoden taaperruksen jälkeen maailmanmestariksi vuonna 2015 ja toisti tempun heti seuraavana vuonna Venäjän kisoissa. Sen jälkeen vaahteranlehtien käyrä on kuitenkin osoittanut alaspäin, ja viime keväänä Tanskan kisoissa Kanada jäi Connor McDavid kirkkaimpana tähtenään ilman mitalia.
Tällä kertaa loukkaantuminen esti McDavidin kisamatkan, mutta Kanadalla on siitä huolimatta jälleen kerran ennakkoon ilman muuta yksi turnauksen nimekkäimmistä joukkueista jalkeilla.
Pohjoisamerikkalaiseen tyyliin Kanada lähtee joka vuosi uudella valmennusryhmällä MM-kisoihin. Tällä kertaa päävalmentajan paikalle nimitettiin NHL:ssä pitkän uran tehnyt Alain Vigneault, joka yhden välivuoden jälkeen palaa ensi kaudeksi NHL:ään Philadelphia Flyersin päävalmentajaksi.
Vigneault on yleisesti pelaajien keskuudessa pidetty valmentaja, mutta on saanut myös runsaasti kritiikkiä aikoinaan tekemistään virheistä NHL:ssä. Komeasta runkosarjamenestyksestä huolimatta Vigneault'n joukkueiden pudotuspelimenestys on jäänyt kehnoksi.
Apuvalmentajiksi kisojen aikana 58 vuotta täyttävä Vigneault saa Kirk Mullerin, Lindy Ruffin sekä Flyersista kesken kauden potkut saaneen Dave Hakstolin. Kokeneen Ruffin mukanaolo valmennusryhmässä hieman ihmetyttää, sillä pitkäaikaisen NHL-luotsin pelikirja on auttamattoman vanhentunut ja urakäyrä on rajussa laskussa.
Puolustus kaipaa vielä kokemusta, mutta maalivahtiosasto on kerrankin kunnossa
Kanadan lähes ikuiseksi ongelmaksi MM-kisoissa on muodostunut maalivahtipelaaminen. Tästä hyvä esimerkki on se, että kanadalaisista vain Bill Ranford (1994) ja Sean Burke (2003) on valittu kisojen parhaiksi maalivahdeiksi viimeisen 50 vuoden aikana. NHL:n parhaita kanadalaistorjujia ei ole MM-kisoissa viime vuosina juurikaan nähty.
Tällä kertaa Kanada sai joukkueeseensa kerrankin pesunkestävän ykkösvahdin NHL:stä, Matt Murrayn. Murray on nuoresta iästään huolimatta torjunut kaksi Stanley Cupia ja tällä kaudella hän nosti tasoaan vaikean edelliskauden jälkeen. Kanadan edellisten vuosien kisajoukkueiden torjujiin verrattuna Murray on selkeä askel ylöspäin.
Taustatukea Murraylle antavat nuoret Carter Hart ja Mackenzie Blackwood. Erityisesti Hartilla on aineksi jopa haastaa Murray, sillä vasta 20-vuotiasta Philadelphia Flyersin nuorta tähteä pidetään yleisesti tulevaisuuden huippuvahtina NHL:ssä.
Kanadan maajoukkueen puolustuksen rakenne on muuttunut rajusti viimeisten vuosien aikana hitaasta halonhakkaajamallista selvästi kiekollisempaan suuntaan. Tänä vuonna Kanadan puolustus on rakennettu selvästi ison kaukalon vaatimuksia vastaavaksi. Hyökkäyssuuntaan joukkueen paras puolustaja on ehdottomasti nuori Thomas Chabot, joka iski päättyneellä kaudella peräti 55 pistettä kehnossa Ottawa Senatorsissa.
Kokonaisvaltaisesti paras puolustaja on kuitenkin Shea Theodore, joka otti tällä kaudella ison askeleen eteenpäin Vegas Golden Knightsin miehistössä. Puolustuksen toinen tukipilari on Darnell Nurse, joka niin ikään teki selvän parannuksen Edmonton Oilersin takalinjoilla.
Yllättäen Kanada ei valinnut puolustukseensa ketään kokeneempaa pelaajaa, sillä vanhin puolustaja on tällä erää juuri 25 vuotta täyttänyt Troy Stecher. On kuitenkin odotettavaa, että Kanada vielä täydentää alakertaansa NHL:n pudotuspelien toisen kierroksen päätyttyä.
Tavares tähdittää monipuolista hyökkäystä
Kanadan hyökkäystä Slovakiassa johtaa itseoikeutetusti joukkueen kapteeniksi nimitetty John Tavares, joka iski ensimmäisellä kaudellaan Toronto Maple Leafsissa uransa ennätyspisteet 47+41=88. Koko sarjan maalipörssissä 28-vuotias keskushyökkääjä sijoittui peräti kolmanneksi. Tavares on ehdottomasti kisojen kirkkaimpia tähtiä, ja
Viime vuoden kisoissa Kanadan hyökkäys nojasi liikaa McDavidin harteilla, ja yleisilme jäi varsin nihkeäksi. Tällä kertaa Kanadan hyökkäys on monipuolisempi sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Tavaresin ohella johtohahmoihin lukeutuvat muun muassa Mark Stone ja Sean Couturier.
Couturier on ehdottomasti kisojen parhaimpia kahden suunnan hyökkääjiä, ja hänellä on alla erinomainen kausi NHL:ssä. Yhdessä Tavaresin kanssa Couturier muodostaa huippulaadukkaan keskushyökkääjäkaksikon. Alaketjujen keskikaistan tontit menevät ilmeisimmin nuoren Mathieu Josephin ja Nashville Predatorsissa vaisun kauden pelanneen Kyle Turrisin haltuun.
Vegas Golden Knightsiin siirtotakarajalla siirtynyt Stone on puolestaan loistava voimahyökkääjä, jonka pimentämisessä tulee olemaan vaikeuksia kaikilla vastustajilla. Stonen nykyvireestä kertoo hyvin se, että lyhyeksi jääneissä NHL:n pudotuspeleissä hän mätti Golden Knightsin paidassa seitsemään peliin peräti 12 tehopistettä. Lisäksi Stonelta löytyy jo aiempaa kokemusta menestyksestä Kanadan paidasta, sillä hän oli merkittävässä roolissa vuoden 2016 mestarijoukkueessa.
Tarkkailuun Kanadan hyökkäyksestä kannattaa ehdottomasti ottaa Stonen seurakaveri Jonathan Marchessault. Marchessault juuri edustaa NHL:ssä lisääntynyttä luisteluvoimaista pelaajatyyppiä, joten leveä kaukalo varmasti tukee québecilaisen vahvuuksia. Nuoremmasta kaartista esiin potentiaalisina yllättäjinä nousevat vahvan tulokaskauden Tampa Bay Lightningissa pelannut Anthony Cirelli, sekä Chicago Blackhawksissa kukkaan puhjennut Dylan Strome.
Kanadan otteet turnauksien alussa ovat perinteisesti olleet nihkeitä, joihin suurimpia syitä ovat erittäin lyhyt harjoitusjakso ja NHL-tähtien syttyminen ennalta selkeästi heikompia maita vastaan. Varsinkin kisojen avausottelussa Kanadaa uhkaa heti yllättävä tappio, sillä Suomi on valmistautunut kisoihin pitkään ja hartaasti.
Alkusarjan otteluohjelma on kuitenkin otollinen Kanadan kannalta, sillä se kohtaa päävastustajansa Yhdysvallat vasta viimeisessä pelissä ennen pudotuspelejä.