Suomalaisten topit
1) Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
Carolina Hurricanesin suomalaisässä on jälleen tehnyt uuden tasonnoston, mikä on hämmästyttävää huomioiden sen, miten erinomaisesti NHL-ura on tähän asti edennyt.
Aho kiekkoilee sadan pisteen tahdissa (nyt 26 ottelussa 15+17=32). Lukemilla irtoaa paikka runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikössä – ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla edellä olevilla on enemmän otteluita pelattuna.
Aho erottuu edukseen aina jäällä ollessaan, vaikka Hurricanesin hyökkäyskaarti on muutenkin sarjan laadukkaimpia. Ahon kiekollinen peli on paitsi tehokasta myös esteettisesti silmiä hivelevää katseltavaa. Myös huipputasolla on luvallista nauttia pelaamisen ilosta.
Ahon pelaaminen on tehokasta ja silmiä hivelevää.
2) Mikael Granlund, Nashville Predators
Epätasaisen viime kauden jälkeen Granlund lähti uuteen syksyyn suuri määrä kysymysmerkkejä ympärillään. Enää ei tarvitse pähkäillä, missä Granlundin kanssa mennään.
Yhteistyö ennen kaikkea Filip Forsbergin kanssa on toiminut kuin ajatus. Roolitus on ollut selvä: Granlund rakentaa peliä, ruotsalainen viimeistelee. Parhaimmillaan Granlund käväisi pistepörssin kahdeksannella sijalla. Se niistä pelivireongelmista.
Korona aiheutti ikävän katkon vahvaan vaiheeseen, mutta nähdystä päätelleen keväällä on Granlundilta jälleen lupa odottaa näyttävää pelinrakentelua.
3) Anton Lundell, Florida Panthers
Suomalaistulokkailta ei olla Patrik Laineen kauden 2016−17 jälkeen totuttu näkemään vahvoja onnistumisia, joten Lundellin positiivinen suoritustaso on tervetullut uutinen.
Lundell tuskin nousee vuoden tulokas -spekulaatioihin, mutta suuri saavutus on ollut nopea sisäänajo NHL-kaukaloihin ja pelipaikan vakiinnuttaminen hyökkäysvetoisessa Panthersissa.
Panthersilla on Lundellissa hyppysissään hiomaton timantti. Tulokkaiden pistepörssissä suomalainen on yhdeksännellä sijalla ja peliesityksistä näkee, että potentiaalia enempäänkin olisi.
4) Jesse Puljujärvi, Edmonton Oilers
Puljujärven viime kaudelta tutut raikkaat otteet jatkuvat yhä. Tekeminen kaukalossa on vahvaa ja Puljujärvi on omaksunut monikäyttöisen duunariroolinsa esimerkillisesti. Tuloksellisesti hieman vaisu marraskuu on viime aikoina osoittanut piristymisen merkkejä.
Viime keväänä Puljujärvi ei pudotuspeleissä päässyt omalle tasolleen. Nyt on otollinen tilaisuus parantaa omaa kestokykyä myös paineen alla.
5) Mikko Koskinen, Edmonton Oilers
Koskinen on pitkään joutunut taistelemaan paikasta auringossa Mike Smithiä vastaan ja usein joutunut tyytymään kakkosvahdin rooliin. Tänä syksynä Koskinen on ottanut päävastuun Smithin loukkaannuttua ja vastannut haasteeseen mainiosti. Hän on voittanut 18 pelaamastaan ottelusta 12.
Tilastot eivät toki ole liigan kärkeä (torjuntaprosentti 90,2 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,16), mutta on muistettava, että Oilersissa maalivahti asettuu usein varsin epäkiitolliseen asemaan. Vaikka suomalaisen suoritustaso on edelleenkin kokonaisuudessaan miinuksella, viime kaudelta on tapahtunut kohtalainen harppaus eteenpäin.
Täysin se ei kuitenkaan Koskinen heikkoa torjuntatasoa selitä, ja siksi suomalaisen tasonnosto on noteerattava. Nykyään suomalainen antaa edes jonkinlaiset mahdollisuudet joukkueelleen voittaa − siis huomattava parannus viime kaudesta, jolloin Koskinen oli koko NHL:n heikoimpia maalivahteja.
Lähellä valintaa: Aleksander Barkov (ilman loukkaantumista olisi viiden joukossa), Mikko Rantanen, Roope Hintz, Kasperi Kapanen
Suomalaisten flopit
1) Joel Armia, Montréal Canadiens
Montréal Canadiensin odotettiin kyykkäävän satumaisen pudotuspelikesän 2021 jälkeen. Harva kuitenkaan osasi odottaa tällaista katastrofia.
Heikentynyt joukkue olisi kaivannut profiilinnostoa kokeneelta runkopelaajistolta. Armialta se ei ole onnistunut – ei pelillisesti eikä tuloksellisesti. Maalisarakkeessa yksi ainut täysosuma, tehopisteitä kasassa viisi. Kaikkea muuta kuin profiilinnosto.
2) Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers
Kun Ristolainen sai kaivatun siirtonsa uppoavasta laivasta nimeltä Buffalo Sabres, oli miehen uralla nähtävissä suunnanmuutos. Surullinen totuus on, että Ristolainen pelaaminen Flyersissa on vieläkin epävarmempaa kuin Sabresissa.
Ristolaisella on uudessa joukkueessa paljon todistettavaa. Kentällä näyttämisen halu ei ole konkretisoitunut. Ristolaisen otteet ovat usein näyttäneet todella vaisuilta: ei merkkiäkään fyysisestä kamppailupelistä tai oman alueen hallinnasta.
ristolaisen peli ei ole parantunut uudessa seurassa
Omanlaisekseen vitsinaiheeksi on kehkeytynyt Ristolaisen plusmiinus-tilasto. Se on muuten tällä hetkellä −9. Mikään puolustus ei ole se, että joukkueesta löytyy kaksikin pelaajaa, joilla se on vielä huonompi.
3) Juuso Välimäki, Calgary Flames
Tähän kauteen lähdettäessä näytti jo siltä kuin Välimäki olisi vakiinnuttanut paikkansa Flamesin kolmosparissa. Alla oli lupaava viime kausi. Se jäi Flamesin kannalta lyhyeksi, mutta ainakin Välimäki suoritti kelvollisesti ja herätti riittävästi huomiota peliesityksillään.
Noin kuukausi kauden avauksesta Välimäki pudottiin farmiin. Kahdeksan ottelun saldo: kahdeksan ottelua tasapaksua junnaamista. Pelipaikan säilyttämiseksi olisi tarvittu pelin edistymistä, mutta oma taso ei riitä. Oman tason notkahtaminen ei varsinkaan ole edesauttanut NHL-haaveita.
AHL:ssä Stockton Heatissa Välimäki on kerännyt kuusi syöttöpistettä yhtä monessa ottelussa, joten pelivire ainakin periaatteessa on kunnossa. Se pitää vain nostaa takaisin NHL-tasolle.
4) Joonas Korpisalo, Columbus Blue Jackets
Oli aika, jolloin Korpisalosta puhuttiin tulevaisuuden tähtivahtina NHL:ssä. Se aika tuntuu nyt kovin kaukaiselta, vaikkei siitä ole kuin noin puolitoista vuotta.
Ei tullut läpimurtoa kansainväliseen maalivahtieliittiin vaan taantuma. Elvis Merzļikins on nyt Blue Jacketsin ykkönen ja ihan ansaitusti.
5) Erik Haula, Boston Bruins
Joka kerta, kun Haula näyttää saavansa pelinsä uomiinsa uudessa joukkueessaan, vedetään matto jalan alta. Viisi seuraa neljän kauden aikana on omiaan pilaamaan kenen tahansa käsialan, kun mieltä korventaa huoli huomisesta.
Tällä kaudella epävarmuus on heijastunut tekemiseen kaukalossa pahemmin kuin kertaakaan aiemmin Haulan uralla. Peliaikaa ja vastuuta on annettu, mutta joukkue ei ole saanut paljoakaan vastineeksi.
Lähellä valintaa: Janne Kuokkanen