Topit
1) Anaheim Ducks
Ducks on viime kausina mennyt juuri niin pitkälle, kuin maalivahti John Gibson on onnistunut joukkueen raahaamaan. Tämä on voinut alkukaudesta tarkoittaa yllättävänkin korkeita sijoja, mutta edellisenä kolmena kautena kausi on päättynyt runkosarjaan. Pohjanoteerauksena on NHL:n toiseksi heikoin pistesaldo viime kaudella.
Tähän kauteen Ducksissa lähdettiin avoimesti jälleenrakennuksen ehdoilla. Vahvistuksia ei hankittu ollenkaan, ja nuorille pelaajille annettiin mahdollisuuksia. Mainiosti kauden aloittaneelta Trevor Zegrasilta odotettiinkin taistelua vuoden tulokkaan palkinnosta, mutta myös jo useamman NHL-kauden pelanneet Troy Terry ja Sonny Milano ovat yltäneet elämänsä vireeseen.
Ihan alusta asti kausi ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Esimerkiksi yhdeksästä ensimmäisestä pelistä irtosi vain kaksi voittoa, mutta tämän jälkeen vuorossa oli kahdeksan ottelun voittoputki. Näiden ääripäiden jälkeen kausi on jatkunut hieman tasaisemmissa merkeissä, mutta Ducks on silti komeillut jopa divisioonansa kärjessä. Paikka pudotuspeleissä ei vielä ole läheskään varma, mutta alkukausi on joka tapauksessa ylittänyt kaikki odotukset.
2) Minnesota Wild
Viime kaudella odotettua paremmin pärjännyt Wild päätti kesällä ostaa ulos Ryan Suterin ja Zach Parisen mittavat sopimukset. Lisäksi joukkueeseen hankittiin muutaman pakin verran syvyyttä.
Vahvistuksista huolimatta joukkueen ehdoton vahvuus on ollut hyökkäys. Viime kaudella NHL:ään tehokkaasti saapunut ja sen myötä rahakkaan jatkosopimuksen saanut Kirill Kaprizov on jopa kiristänyt tahtiaan viimevuotisesta. Lisäksi esimerkiksi Ryan Hartman ja Mats Zuccarello ovat keränneet pisteitä parempaan tahtiin kuin aiemmin urillaan.
Wild on tehdyissä maaleissa aivan liigan kärkeä ja se on suorittanut tasaisesti läpi alkukauden ilman tappioputkia. Tällä on irronnut paikka Läntisen konferenssin kärjessä.
3) Nashville Predators
Predators selvisi Stanley Cup -finaaliin vuonna 2017, ja on sen jälkeen ollut melko tasaisessa alamäessä. Viime kaudella niukasti pudotuspeleihin selviytyneestä joukkueesta kesällä maisemaa vaihtoivat esimerkiksi puolustaja Ryan Ellis ja hyökkääjä Viktor Arvidsson. Lisäksi kakkosmaalivahdiksi pudonnut Pekka Rinne lopetti uransa.
Varsinaisia huippuvahvistuksia ei joukkueeseen liittynyt, joten alamäen odotettiin jatkuvan ja pudotuspelipaikan jäävän haaveeksi. Toisin on kuitenkin käynyt. Toissa kaudella NHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Roman Josi on pelannut piste per peli -tahtia. Lisäksi Mikael Granlund, Matt Duchene, Ryan Johansen ja Filip Forsberg ovat kaikki uransa parhaassa pistetahdissa tai vähintään hyvin lähellä sitä.
Heikohkon kauden alun jälkeen voittoja on tullut tasaisesti hieman enemmän kuin tappioita, ja tällä hetkellä Predators on kiinni pudotuspelipaikassa.
4) Calgary Flames
Muutamalla viime kaudella joko pudotuspeleistä tai niiden ensimmäisellä kierroksella pudonnut Flames lähti tähän kauteen taistelemaan pudotuspelipaikasta. Valmentajaksi oli kesken viime kauden tullut kokenut ja puolustuspainotteista peliä suosiva Darryl Sutter.
Sutter on Mark Giordanon lähdöstä huolimatta päässyt tekemään töitä tasaisen ja jämäkän puolustuksen kanssa, ja viimeisenä lukkona on ollut hienon alkukauden pelannut maalivahti Jacob Markström. Flames onkin vähiten maaleja päästäneiden joukkueiden joukossa.
Flames oli pitkään myös ihan koko liigan kärkipäätä, mutta hieman vaisummat tulokset viime aikoina ovat heikentäneet asemia. Pudotuspeleihin pääsy näyttää silti hyvin todennäköiseltä.
5) New York Rangers
Heikosti sujuneella kaudella 2017–2018 Rangersin johtoporras ilmoitti uudelleenrakennuksen alkaneen. Tämän jälkeen Rangersia ei ole pudotuspeleissä nähty, mikäli toissakauden 24 joukkueen poikkeusjärjestelyä ei lasketa. Nyt moni odotti joukkueen nuorten lupauksien ottavan seuraavan askeleen ja pudotuspelipaikan olevan lähellä.
Kärkivaraukset Alexis Lafrenière ja Kaapo Kakko eivät tälläkään kaudella ole lunastaneet odotuksia varsinkaan tehopisteillä mitattuna. Sen sijaan Igor Šestjorkin on loistanut tolppien välissä ja viime kauden parhaaksi puolustajaksi valittu Adam Fox on jatkanut tasollaan.
Rangers oli parhaimmillaan koko liigan kärjessä, eikä ole kaukana siitä nytkään. Maaliodottama tasakentällisin on kuitenkin top-listan joukkueista heikoin, joten pieni pudotus ei yllättäisi. Pudotuspelipaikka vaikuttaa silti hyvin todennäköiseltä.
Lähellä valintaa
Detroit Red Wings ja Columbus Blue Jackets olivat ennakkoarvioissa häntäpäässä, mutta molemmat ovat taistelleet pudotuspelisijoista. Red Wings on kirjoitushetkellä pisteillä mitattuna idässä kahdeksan joukossa, mutta pistekeskiarvo pudottaa joukkueen viivan alle.
Sekä punasiivet että sinitakit ovat myös heikoilla edistyneissä tilastoissa, eikä pistetilikään ole kummallakaan karttunut alkukauden malliin. Molemmilla sijoitus on silti odotettua parempi. Maininnan ansaitsee myös Pittsburgh Penguins, joka on avainpelaajien loukkaantumisista huolimatta kiinni pudotuspelipaikassa.
Flopit
1) New York Islanders
Kahdella viime kaudella pudotuspeleissä neljän parhaan joukkoon selvinnyttä Islandersia epäilleiden joukko on kausi kaudelta pienentynyt, ja tällä kaudella joukkueelta odotettiin kärkisijoja tai vähintäänkin varmaa pudotuspelipaikkaa. Muutokset pelaajistossa olivat pieniä, joten jo korkean tasonsa osoittaneelta miehistöltä oli syytäkin odottaa suuria.
Odotukset eivät ole täyttyneet. Viime kaudella sarjan kärkeä ollut puolustus on valahtanut keskikastiin ja keskikastia ollut hyökkäys on pudonnut liigan huonoimpien joukkoon. Puolustuksessa Ryan Pulock on loukkaantumisen takia ollut sivussa puolet otteluista, eivätkä muut pakit ole pystyneet häntä paikkaamaan. Pulockin ja Adam Pelechin viimekautiset huippulukemat esimerkiksi maaliodottamassa ovat hieman pudonneet ja sama trendi on näkynyt koko pakistolla. Avainhyökkääjät puolestaan ovat järjestään hieman viimevuotista heikommassa pistetahdissa.
Islanders pelasi uuteen areenaan siirtymisen vuoksi peräti 13 ensimmäistä otteluaan vieraissa vaisuhkoin tuloksin. Vieraspainotteisuutta ei silti voi käyttää tekosyynä, sillä ensimmäiseen kotivoittoonkin vaadittiin kahdeksan yritystä. Jos kotivire paranee, voi sarjasijoitus kotipainotteisella loppukaudella nousta, mutta pudotuspeliviiva on tainnut karata jo liian kauas.
2) Montréal Canadiens
Canadiens ylsi viime kaudella Stanley Cup -finaaliin, mikä saattoi nostaa toiveikkaimpien kannattajien odotukset tälle kaudelle turhan korkeiksi. Useimmissa ennakoissa muistettiin kuitenkin pudotuspelimenestystä edeltänyt keskinkertainen runkosarja, ja ennalleen palautuneiden divisioonien ennakoitiin johtavan jopa pudotuspeleistä putoamiseen. Tuskin kukaan kuitenkaan osasi arvioida millainen kaudesta tulisi.
Polvileikkauksesta toipuvan sekä päihdeongelmista kärsineen Carey Pricen sekä uransa lopettaneen puolustajan Shea Weberin poissaolot ovat näkyneet. Jälkiviisaana on myös helppo todeta, ettei Cole Caufield ollutkaan varma ehdokas vuoden tulokkaaksi, vaan nuori hyökkääjä on kauden aikana päässyt jopa tutustumaan farmijoukkueeseen. Hyökkäys on muutenkin ollut tasapaksu, eikä ratkaisijoita ole astunut esiin.
Canadiensin kausi alkoi heti viidellä tappiolla, ja lokakuun kymmenestä ottelusta saldona oli neljä pistettä. Tahti ei tästä ole merkittävästi parantunut, ja marraskuun lopulla GM Marc Bergevinille näytettiin ovea.
Vilkaisu sarjataulukkoon näyttää, että koko liigassa Canadiensin taakse jää vain Arizona Coyotes. Pudotuspelijuna on mennyt ajat sitten, ja katseet on syytä siirtää tuleviin kausiin.
3) Arizona Coyotes
Viime kaudella lähelle pudotuspelejä yltänyt Coyotes laittoi kesällä joukkueen uusiksi. Suurin osa avainpelaajista sai lähteä, ja tilalle tuli pääasiassa urallaan alamäessä olevia pelaajia. Lisäksi taustalla on epävarmuus ensi kauden kotiareenasta.
Kukaan tuskin odotti Coyotesilta mitään tällä kaudella, mutta jotenkin joukkue on onnistunut alittamaan olemattomatkin odotukset. Pistetahti hakee heikkoudessaan vertaista tämän vuosituhannen NHL:ssä ja joukkue on muutenkin lähes kaikissa merkittävissä tilastoissa liigan huonoin.
Joukkueen maalilla vastuun jakaneet, NHL-tasolla kokemattomat Scott Wedgewood ja Karel Vejmelka ovat olleet keskinkertaisia. Pakiston ykkösnimi Jakob Chychrun ei ole yltänyt viime kauden tasolle eikä hyökkäyksessä ole tehomiehiä.
Coyotesin paikan tällä listalla voi kyseenalaistaa monelta kantilta. Eikö historiallisen huonolla saldolla pitäisi olla floppilistalla korkeammalla? Toisaalta voiko joukkue olla floppi, jos sen johtoporras ei edes yritä menestyä? Pakka on näkökulmasta riippumatta kuitenkin sen verran sekaisin, ettei kojootteja voi jättää mainitsematta.
4) Philadelphia Flyers
Viime vuosina joka toinen kausi pudotuspeleihin selvinneen Flyersin kesässä puhalsivat muutoksen tuulet. Avainpelaajia ja sellaisiksi kaavailtuja tuli ja meni sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa.
Puolustuspään uusista nimistä Ryan Ellis on ollut loukkaantuneena sivussa lähes koko kauden, eivätkä Rasmus Ristolainen ja Keith Yandle ole vakuuttaneet. Hyökkäyksen vahvistuksista Cam Atkinson ja Derick Brassard ovat esittäneet kohtalaisia otteita, mutta samalla vanhoista tutuista nimistä esimerkiksi Sean Couturier, Travis Konecny ja James van Riemsdyk ovat olleet aiempaa vaisumpia. Viime vuonna heikon kauden pelannut maalivahti Carter Hart on parantanut roimasti, mutta se ei ole Flyersia pelastanut.
Flyersin kausi alkoi varovaisen positiivisesti, mutta marras-joulukuun vaihteen osunut kymmenen pelin tappioputki pudotti oranssipaidat kauas pudotuspeliviivan alle. Putken loppuvaiheilla päävalmentaja Alain Vigneault sai lähteä.
5) Vancouver Canucks
Edellisen kuuden kauden aikana vain kerran pudotuspeleihin yltänyt Canucks lähti kauteen varovaisen toiveikkain odotuksin. Monista taakaksi käyneistä pelaajista ja heidän sopimuksistaan päästiin eroon, hyökkäystä vahvistettiin ja nuorilta vastuunkantajilta odotettiin seuraavaa askelta. Myös heikohko divisioona antoi toiveita paikasta pudotuspeleissä.
Totuus on ollut toiveita karumpi: hyökkäyksen johtotähden Elias Petterssonin pistetahti on pudonnut noin puoleen totutusta, viime kaudella vahvan tulokaskauden pelanneen Nils Höglanderin tahti on myös hieman rauhoittunut, eikä tulokas Vasili Podkolzin ole yltänyt ainakaan villeimpien odotuksien tasolle.
Kyyti oli etenkin alkukaudesta todella kylmää. Muutaman ottelun pituiset tappioputket seurasivat toisiaan, ja Canucks onnistui loka-marraskuun aikana voittamaan kaksi peräkkäistä ottelua vain kerran. Tämä vei GM Jim Benningiltä ja päävalmentaja Travis Greeniltä työpaikat. Joulukuussa tahti on selkeästi parantunut, mutta joukkue on pienestä voittoputkesta huolimatta edelleen kaukana pudotuspelipaikasta.
Lähellä valintaa
Listalle olivat tyrkyllä myös sekä kentällä että etenkin sen ulkopuolella syvissä vesissä uinut Chicago Blackhawks, pudotuspeliviivan alapuolelle jäänyt parin vuoden takainen Stanley Cup -finalisti Dallas Stars, ja pudotuspelitaisteluun kaavailtu, mutta häntäpäähän päätynyt laajennusjoukkue Seattle Kraken.