Ilves−Jokerit, Tampereen jäähalli, 15. maaliskuuta 2006. Pelataan Liigan runkosarjan viimeistä kierrosta.
Ilves on varmistamassa suoran pudotuspelipaikkansa kolmannen erän alussa. Jokerien katastrofaalinen kausi on puolestaan saamassa viimeisen sinettinsä − joukkueen kausi on päättymässä runkosarjaan vajaan erän kuluttua.
Ajassa 46.22 Perttu Lindgren lusikoi maalin edestä Ilveksen jo ratkaisevan tuntuiseen 5−2-johtoon. Samalla jokeripuolustaja Martti Järventie lyö viikatteen Lindgrenin ranteeseen ja saa pelirangaistuksen.
Jokerien koko kauden turhautuminen alkaa purkautua kentällä hallitsemattomasti. Yleisö mylvii raivosta.
Tässä vaiheessa Ilveksen DJ alkaa lämmittää ilmapiiriä entisestään. Kesäaiheiset kappaleet täyttävät pelikatkojen äänimaailman seuraavien pelikatkojen ajaksi. Popedan Kuumasta kesästä se ralli alkaa ja Dannyn Kesäkatuun se päättyy.
985 NHL-runkosarjaottelua tahkonnut Ilves-puolustaja Jyrki Lumme lopettaa show'n. Lumme luistelee DJ:n luo toimitsija-aition viereen ja pyytää lopettamaan pilkkarallin.
Suomen hallien klassikkopiikit
Tämä on voimakas esimerkki lähes 15 vuoden takaa siitä, miten hallimusiikin avulla pilkattiin vastustajajoukkuetta vielä takavuosina.
Tavanomaisimmillaan vierasjoukkueelle soitettiin nokkelia jäähybiisejä ja kesäloman koittaessa kesäaiheisia kappaleita, kuten Ilveksen yllä mainitussa esimerkissä.
Muistellaanpa lisää menneitä. Alle listaan valitsemani Suomen jäähallien top 5 -musiikkipiikit.
Syksyllä 2011 KalPa toivotti Helsingin IFK:n tervetulleeksi Kuopioon Teuvo Lomanin rakkaushittibiisillä. Ja kuopiolaisyleisö oli riemuissaan.
1990-luvun puolivälissä Tapparan Timo Jutilalle vihelletyn jäähyn myötä Jyväskylässä raikasi Putte-Possusta kertova instrumentaalisovitus.
2000-luvun alun Mestiksessä Sportin yksi vierasjoukkueen jäähybiiseistä ei ollut enempää eikä vähempää kuin edesmenneen raskaan sarjan nyrkkelijän ja kansanedustajan Tony Halmeen hitti Painu pelle hiiteen (mä laskin jo viiteen). Suorasanainen sovitus mukailee Twisted Sisterin We're Not Gonna Take It -klassikon sävelkulkua.
Hämeenlinnassa HPK ja Ilves kohtasivat toisensa ensimmäisessä puolivälieräottelussa 2002. Ilveksen David Nemirovsky sai tilaisuuden tuoda vieraat peliin mukaan rangaistuslaukauksen voimin. HPK-vahti Joni Puurula kuitenkin pysäytti yrityksen ja HPK:n DJ kajautti sen kunniaksi ilmoille Ilveksen maalibiisin.
DJ selitti ottelun jälkeen, että kyseessä on viattomasti soitettu Elvis Costellon kappale. HPK-päävalmentaja Jukka Jalonen tuomitsi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa vuodesta 1989 käytetyn Ilves-maalibiisin soiton voimakkain sanakääntein.
KalPa ei ollut häävi joukkue 1990-luvun puolivälin Liigassa. Kieroilta savolaisilta löytyi kuitenkin huumorintajua, ja Vesa-Matti "Vesku" Loirin tulkitseman Naurava kulkuri -kappaleen röhönaurukohta raikasi Kuopiossa vierasjoukkueen maalin jälkeen.
Liiga ei ollut yhtä huumorintajuinen ja kielsi tämän naurumusiikin soiton ripeästi.
Tunnelmaa voi vahvistaa tyylilläkin
Liigaotteluiden DJ:n työ on reaktiovalmiuksia testaavaa sekuntipeliä, kuten Jatkoajan artikkeli vuodelta 2014 kertoo. Jäähallin tiskijukan missiona on yhä vahvemmin katsomotunnelman tukeminen, ei vierasjoukkueen nälviminen.
Esimerkiksi Helsingin IFK ottaa musiikilla kantaa hillitysti. HIFK:n jäähybiisi on ollut jo kaudesta 1997−1998 alkaen Terminator 2 -elokuvastakin tuttu George Thorogoodin & the Destroyersin Bad to the Bone. Tummanpuhuva kitarariffi ja sanoitukset antavat ymmärtää, että kaikki jäähylle joutuvat IFK-pelaajat ovat olleet pahoja jo syntyessään.
Liigahallien musiikit ovat muuttuneet vastustajaa kunnioittavampaa suuntaan siinä, missä rantapallojen heittäminen kesälomalle jäävälle joukkueelle on käytännössä loppunut.
Hauskaa oli aikansa, mutta tyylikästä musiikkihassuttelu ei ollut.