Stadin kirkkaat valot, joulukuu: Tarkastelussa aikainen joulu, HIFK:n rikotuimmat pelaajat ja kapteeninvaihdos

HIFK jatkoi marraskuussa nousujohteista kulkuaan kohti runkosarjan parempia sijoituksia. Kuukauden pistekeskiarvo oli lähellä kiitettävää.

Kuukauden merkittävin uutinen oli kapteenin vaihtuminen. Lennart Petrell sai luopua natsoistaan, jotka siirtyivät Jere Salliselle. Sallisella on aieampaa kokemusta kapteenina toimimisesta parilta viime kaudelta SHL:n Örebron riveistä. 

Myös loukkaantumisrintamalta saatiin ikäviä uutisia, kun Anton Lundell loukkaantui harjoituksissa ja on arvioiden mukaan poissa vuodenvaihteeseen. Loukkaantuminen saattaa vesittää myös alle 20-vuotiaiden mm-kisat, joiden johtotähdeksi Lundellia kaavailtiin. 

Joulukuun kynnyksellä punapaidat nappasivat kotihallissaan kovan päänahan, kun voittoennätystä tavoitellut Kärpät jäi maaleitta sekä pisteittä Helsingissä.

Kuun vaihteessa Urheilujohtaja Tobias Salmelainen löi vielä kovat piippuun ilmoittamalla HIFK:n pitävän riveissään Michael Keräsen ja lisäksi vielä Kärpissä loistaneen Ville Leskisen liittyvän seuraan. 

Tälläkin kertaa kuukauden polttaviin puheenaiheisiin ottavat kantaa Jatkoajan toimittaja Petri Lajunen sekä Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo.

Kapteeninvaihdos oli oikea ratkaisu

Lajunen: HIFK:ta marraskuuta voisi kutsua värikkääksi. Paljon sattui ja tapahtui. Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen?

Iilomo: Pelillinen ilme on edelleen kehittynyt, mutta ehjät kuusikymppiset ovat edelleen olleet hakusessa, vaikka joukkue onkin kasvanut voittamaan tiukkoja ja tärkeitä otteluita.

Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin erittäin harvinainen kapteeninvaihdos kesken kautta.

"Päävalmentaja Jarno Pikkaraisen sanoja lainaten Petrell on seuran mies"

Lajunen: Se on totta. Ehjien kuusikymppisten metsästys on ollut HIFK:n teemana läpi syksyn, mutta tämän viikonlopun otteluissa sarjan kärkijoukkueita vastaan suunta on näyttänyt oikealta.

Eihän tämä nyt täysin poikkeuksellista IFK:n historiassa ole ja vuonna 1998 tämä tehtiin varsin onnistuneesti. Lopputulos kelpasi varmasti jokaiselle, joka Nordenskiöldinkadun hallin ovista sisään astui.

Iilomo: Eikä tämä poista sitä tosiasiaa, että päävalmentaja Jarno Pikkaraisen sanoja lainaten Petrell on seuran mies. Himmeämmätkään vuodet eivät vie menestysvuosia pois.

Mutta mitä tulee kapteeniuteen, oliko Petrell alkujaankaan oikea valinta? Sekä Pikkarainen että Petrell puhuivat vaihdoksen jälkeen peliin keskittymisestä. En sano, etteikö Petrell olisi keskittynyt peliin jo aikaisemmin, mutta vaikea kuvitella vaikkapa Ville Peltoselle tai Toni Söderholmille kapteeniuden tuoneen niin paljon ylimääräistä, että keskittyminen oleelliseen olisi herpaantunut.

Puhtaimmillaan kapteenius ei ole roolin vetämistä, vaan omana itsenään olemista. Ehkä Petrell asetti itselleen liian kovat tavoitteet, eikä pystynyt pelaamaan omien vahvuuksiensa kautta. Ja se olisi jopa täysin ymmärrettävää HIFK:n junioripolun läpikäyneelle pelaajalle, josta leivottiin ikonia jo ennen lopullista läpimurtoa liigatasolle.

Lajunen: Tämä voi olla se juurisyy sille, että peli ei kulkenut, kun kapteenin vastuu painoi. Tämähän on puhdasta jossittelua, mutta voihan olla, että väistämättä mieleen nousee Lennullakin ajatus siitä, että jos tämä menee hyvin niin paikka Brewer's cornerin nurkassa ja ihmisten sydämissä on sementoitu.

Minä kyllä luulen, että fanien mielissä ja sydämissä hänen paikkansa on aika kovaa betonia. Ja toisaalta kaikki tiedämme, kuinka iso juttu IFK on Lennulle niin eipä ole ihme, jos vastuu painaa, kun kaiken lisäksi oma pelikään ei ole ihan siellä ytimessä. Mutta se siitä jossittelusta.

Ja kaiken lisäksi Jere Sallinen on osoittanut olevansa johtaja ja voittajatyyppi.

Iilomo: Sitä Sallinen todellakin on. Työmoraali on ollut läpi kauden loistavalla tasolla, mutta kapteeninvaihdoksen jälkeen työ on tuottanut myös tulosta aiempaa paremmin. Sallisen marraskuu käsitti kahdeksaan otteluun tehot 4+1 ja maaleista kaksi oli otteluiden voittomaaleja. Eikä missä tahansa otteluissa, vaan maalin erolla päättyneessä pelissä TPS:ää vastaan sekä sarjakärki Kärppien kaadon avausosuma.

Turunen dominoi kaikilla mittareilla

Iilomo: Koska tiedän sinut heart and balls -koulukunnan edustajaksi, keräilin videoilta ihannoimiani tilastoja jäähyistä. Teemu Turunen on ylivoimaisesti eniten rangaistuksia vastustajalle aiheuttanut pelaaja. Puhuvatko tilastot puolestaan?

Lajunen: Run 'n' gun ja miestä maalille.

Mutta statistiikat puhuvat kyllä ihan samaa kieltä kuin se todellisuus, jota kentällä nähdään. Teemu Turusta ei kirkkaat valot ole paljon häikäisseet, päinvastoin, miehen otteet ovat häikäisseet meitä muita.

Turusta rikotaan ronskisti ja minusta näyttää siltä, että osa jää jopa viheltämättä. Oliko listallasi mielestä joitain ylläreitä?

Iilomo: Yllätyksiä vai ei, sen jokainen saa päättää itse. Listan kärkipaikoilta löytyy esimerkiksi Micke Åstenin, Joonas Lyytisen ja Juho Keräsen tyylisiä sylkykuppeja.

Yleisesti voi sanoa kiekollisen rohkeuden näkyvän suoraan tilastoissa. Vastaavasti esimerkiksi Jesse Saarisen lukema (1) on tavallaan pettymys, mutta ymmärrettävä sellainen, sillä Saarinen rytmittää peliä tilan kautta, eikä niinkään haastamalla kiekollisena.

Lajunen: Kyllä tuo Turusen saldo on hämmästyttävä. Lähes kolminkertainen määrä rikkeitä häneen verrattuna seuraaviin.

Åsten on ollut sylkykuppina, mutta on ollut todella hyvä viime peleissä. Muutenkaan loukkaantumisista huolimatta HIFK:n peli kulkee todella mallikkaasti eikä heikkoa lenkkiä oikeastaan pysty edes mainitsemaan.

Ehkä kakkosveskari on vähän hapuileva tällä hetkellä.

Iilomo: Kakkosveskari on ollut hapuileva, mutta tilanne on ollut sama läpi kauden. Ensin loukkaantumisen jälkeen pelituntumaa hakenut Frans Tuohimaa oli epävarma, nyt samassa tilanteessa on Atte Engren. 

Engrenille ongelma ei ole varsinaisesti uusi. Maalivahti on ollut läpi uransa parhaimmillaan, kun saa torjua kiistattomana ykkösvahtina. HIFK:ssa tämä on toistunut kaikilla kolmella kaudella. Ensimmäisellä ilmiliekit roihusivat, kun Kevin Lankinen oli loukkaantumisen vuoksi sivussa, toisella kaudella liekit syttyivät, kun Markus Ruusun peliaikaa vähennettiin huomattavasti, nyt Engren on jälleen kilpailutilanteessa jotain aivan muuta kuin paras versio itsestään. 

Toisaalta niin pitkään kuin Tuohimaa jatkaa nykyisellä tasolla, Engrenin ailahtelu on vain pieni miinus. Eikä ole kirkossa kuulutettua, etteikö Engren pystyisi nousemaan vielä parhaalle tasolleen, jahka saa Tuohimaan pelatessa palautua rauhassa loukkaantumisesta ja harjoitella laadukkaassa valmennuksessa. 

Tehokkaimman pelaajan kultakypärää kantava Teemu Turunen on myös HIFK:n eniten rikottu pelaaja.

Kuva © Antti Tyni

Salmelainen ampuu isolla tykillä

Iilomo: Vaikka käymme läpi pääosin helsinkiläisten marraskuun tapahtumia, esiin ei voi olla nostamatta joulukalenterin ensimmäisen luukun yllätyslahjoja. Michael Keräsen jatko kauden loppuun oli lähinnä kosmetiikkaa, mutta Ville Leskisen saapumista Helsinkiin voi pitää suurena yllätyksenä. 

Mihin nämä hankinnat asettavat HIFK:n?

Lajunen: Tämä oli aikamoinen kaappaus IFK:lta. HIFK saa kasaan nyt kolme kovaa ketjua, jotka kaikki kykenevät maalintekoonkin. Lisäksi Salmelaista lainaten IFK hankki joukkueeseen tärkeää kokemusta pelien voittamisesta. Tämä kaikki on tärkeää kulttuuria ajatellen tätä kevättä ja tulevaisuutta.

"Nykykiekon trendin mukaisesti HIFK lähtee hyökkäämällä mestaruustaistoon"

Jos tästä kaudesta puhutaan niin HIFK on rosterin puolesta melkein samalla tasolla Kärppien kanssa. Aloitusympyrää dominoiva sentteri puuttuu, mutta aika hyvä kokonaisuus on kasassa. Työkalut mestaruutta ajatellen on Pikkaraisella hallussa. Nyt riippuu enää siitä, mitä hänen työkalupakistaan löytyy.

Iilomo: Nykykiekon trendin mukaisesti HIFK lähtee hyökkäämällä mestaruustaistoon. HIFK:lla on ennemminkin jo runsaudenpulaa, sillä kaikkien ollessa terveenä kokoonpanon ulkopuolelle jää meritoituneita pelimiehiä. Toisaalta, viime vuosina tuo termi kaikkien ollessa terveenä on ollut lähinnä haaveilua.

Onko punapaitojen puolustus riittävän hyvällä tasolla mestaruustaistoon?

Lajunen: Tuohimaa on alkanut saada mustaa kiinni. Ja viisikkopuolustus on parantunut ihan merkittävästi tämän myötä. Löytyyhän sieltä pelaajia, jotka voisivat ottaa yhden stepin varmempaan suuntaan, mutta kevääseen on pitkä matka. HIFK:n kannalta tilanne näyttää ihan hämmentävän hyvältä vuodenaikaan nähden.

Olemmeko samoilla jalaksilla?

Iilomo: Menen vielä jopa askeleen pidemmälle.

Nimittäin pakistosta löytyy useampia aliarvostettuja pelaajia, oikeastaan Mikko Kousaa ja Joonas Järvistä lukuun ottamatta lähes jokainen.

Joonas Lyytinen tekee riskiratkaisuja kiekollisena, mutta toisaalta paljon myös peliä edistäviä ratkaisuja. Maineen ja ennakkoasenteiden takia Lyytiseltä huomataan lähinnä epäonnistumiset. Ja epäonnistumisiakin tulee, siihen on vaikea väittää vastaan. Tilastot eivät kerro kaikkea, mutta pistesaraketta lukuun ottamatta Lyytinen on esimerkiksi Kousaa edellä lähes jokaisessa tilastossa. 

Lisäksi kaksikko Rony Ahonen - Johan Motin pystyy pelaamaan mainettaan parempaa jääkiekkoa. Jokainen pelaaja tekee kentällä virheitä, ehkä jopa Teemu Turunen, mutta Lyytisen ja Motinin kohdalla tuntuu ajoittain, että fanit haluavat nähdä vain ne epäonnistuneet suoritukset.

Paperilla HIFK:n pakisto ei ole esimerkiksi Kärppien tasoa, mutta edelleen kevääseen on vielä aikaa, sen näytti HPK viime kaudella.

Lajunen: Olen aivan samaa mieltä ja pitää muistaa, että puolustus on koko viisikon yhteistä työtä. Virheistä saavat yleensä maksaa hintaa pakit tai kassari, joiden piikkiin virheet laitetaan.

Iilomo: Mitäs luulet, vieläkö pukinkonttiin mahtuu yllätyksiä, tuleeko niitä vasta siirtorajan kynnyksellä vai mennäänkö näillä?

Lajunen: No jos sinne jotain mahtuu niin keskiympyrää dominoiva nelosen sentteri, mutta uskon, että hetken aikaa mennään näillä.

Tämä olisi ihan riittävä porukka keväällekin.

Iilomo: Salmelaisen sanoin, joukkue ei ole koskaan valmis. Isolla haavilla haku tuskin on enää päällä, mutta sopivan palasen sattuessa uskon Salmelaisen varmasti pystyvän lyömään riittävän tarjouksen pöytään.