Tv-arvio: Björnstad on kiekontäyteinen ja kantaaottava laatudraama

Muut Sarjat / Artikkeli
Sarjan keskiössä on Björnstadin juniorijoukkue.
Kuva © HBO Nordic

"Kirja on parempi", kuuluu yleinen vastaus, kun vertaillaan romaania ja sen pohjalta tehtyä elokuvaa tai tv-sarjaa.

Alkaessani katsoa HBO Nordicin uutuussarjaa Björnstad tein tietoisen päätöksen olla kertaamatta alkuperäisteosta Kiekkokaupunki – tavoitteena oli saada tv-sarjasta autenttinen kokemus ilman aiempia painolasteja. Isot linjat kyllä palautuivat viisijaksoisen sarjan aikana mieleen, mutta kirjan lukeminen ei ole sarjan ymmärtämisen kannalta mitenkään tarpeellista.

Joitain nyansseja kirjan lukenut katsoja pystyy havainnoimaan, mutta sarja pitää tiiviisti otteessaan jakamalla ensimmäisessä jaksossa riittävästi taustatietoa ja tarinan edetessä tiedonmuruja riputellen. Vaikka sarja ei – loppuratkaisuaan lukuun ottamatta – varsinaista jännitystä olekaan, katsojan mielenkiinto osataan pitää kutkuttavasti yllä.

Björnstad alkaa HBO Nordic -palvelussa sunnuntaina 18.10. tuplajaksolla – ja loput kolme jaksoa yksi kerrallaan tulevina sunnuntaina.

Äänen ja kuvan dominanssia

Kiekkokaupunki-kirjan mieleenpainuvin vahvuus oli kaunis ja vivahteikas kieli, joka ei Björnstad-sarjassa pääse samalla tavalla esiin – naispäähenkilö Mayan muutama repliikki kuitenkin erottuu positiivisesti muusta dialogista.

Siinä missä kirja joutuu tuhlaamaan lausekaupalla sanoja kuvatakseen esimerkiksi tunnetilaa, elokuva tai sarja pystyy hoitamaan samaan yksittäisellä eleellä tai ilmeellä – ja Björnstadin tapauksessa jopa vaatevalinnalla.

draaman lisäksi Björnstad tarjoaa rohkeasti keskustelua ajankohtaisista teemoista.

Sarja hyödyntääkin esimerkillisesti kuvaa ja ääntä. Kuvaukset on tehty lumisessa Pohjois-Ruotsissa, mikä luo tunnelmaan hyytävyyttä lyhyillä maisemakuvilla. Vaikutelman täydentää painostava taustamusiikki.

Valtaosa tapahtumista sattuu pimeään aikaan tai muuten hämärissä olosuhteissa, minkä voi nähdä vertauskuvana hahmojen pimeälle puolelle, joka pääsee sarjan aikana valloilleen.

Yksilö vastaan yhteisö

Björnstadin tapahtumat sijoittuvat samannimiseen kuvitteelliseen pikkukaupunkiin ja erityisesti juniorijääkiekkojoukkueeseen, jota alkaa valmentaa NHL:stä palannut oman kylän poika Peter Andersson.

Hän ei kuitenkaan ole niin sanotusti profeetta omalla maallaan, vaan löytää vihamiehensä kaupungista ja kiekkoyhteisöstä. Peterin tytär Maya ja joukkueen uusi huippulupaus Kevin aiheuttavat sarjan keskeisen konfliktin, joka jakaa koko kaupungin kahteen leiriin.

Kiekkoyhteisön jäsenten ajatuksissa ja toiminnassa onkin nähtävissä ajoittain jopa kultin piirteitä, kun yksilö ollaan valmiina uhraamaan yhteisön ja yhteisten tavoitteiden vuoksi.

Viihdyttävän draaman lisäksi Björnstad tarjoaakin rohkeasti keskustelunavauksia ajankohtaisista teemoista. Valmiita vastauksia sarja ei tarjoa, mutta ilahduttavaa on kuitenkin se, että keskustelun herättely ei jää pintaraapaisuksi, vaan rohkeita aiheita käsitellään koko sarjan ajan ja jopa kantavana teemana.

Sarjan pelikuvaukset ovat oikeiden pelaajien ansiosta autenttisia.
Kuva © HBO Nordic

Keskiössä kiekko

Taidokasta kuvakerrontaa, kantaaottava sisältö ja huolellinen – vaan entäs se lätkä? Ei huolta, kiekkofanin ei tarvitse hävetä amatöörimäisiä tai päälleliimattuja pelikohtauksia, sillä sarjan nuoret ovat ammattinäyttelijöiden sijaan paikallisia juniorikiekkoilijoita ja esiintyvät itse pelikohtauksissa.

Harvinainen ratkaisu tuokin autenttisuutta sekä kaukaloon että nuorten arjen kuvaukseen ja dialogiin.

Kiekkokohtauksia ei ole määrällisesti paljon, mutta esimerkiksi juonen kannalta tärkeään paikallisotteluun on saatu aikaan aidon tuntuinen intensiteetti: laidat ryskyvät ja yleisö mylvii.

Jääkiekko on lisäksi koko kaupunkia yhdessä pitävä liima – jos lätkää ei pelata, siitä puhutaan ja sen varaan rakennetaan tulevaisuutta. Lätkäfani löytää varmasti Björnstadin hahmoista ja tapahtumista verrokkinsa myös omista muistoistaan.

Vaikka palaute pitäisi hampurilaismallin mukaan lopettaa positiiviseen sävyyn, tarjoan kuitenkin loppukaneettina kriittisen pohdinnan sarjan pituudesta.Tarina soljuu, ja langanpäät solmiutuvat lopuksi, mutta osa hahmoista jää – varsinkin kirjaan verrattuna – ohuiksi. Yksi tai kaksi jaksoa lisää olisi voinut syventää hahmogalleriaa, joka tällaisenaan keskittyi kouralliseen, mutta esitteli kaupungin verran.

Sarjan esikuvana olleella kirjalla on toki jatko-osansa, joten kenties Björnstad saa myös jatkoa ja syventää hahmojaan myöhemmin.

» Lähetä palautetta toimitukselle