NHL:n kaksipäiväinen varaustilaisuus kuuluu liigan vuosikalenterin kohokohtiin ja on yksi NHL-organisaatioiden tulevaisuuden rakentamisen kulmakivistä. Tämän vuoden varaustilaisuus järjestetään Vancouverissa 21.−22. kesäkuuta. Ensimmäinen kierros käydään läpi perjantaina ja kierrokset 2−7 lauantaina.
Jatkoajan NHL-toimituksen toimituspäällikkö Markus Suhonen ja NHL-toimittaja Lassi Alanen esittelevät viime vuoden tavoin näkemyksensä 20 parhaasta varausikäisestä pelaajasta.
Listaukset perustuvat toimittajien henkilökohtaisiin näkemyksiin pelaajien taitotasosta ja potentiaalista suhteessa muihin pelaajiin. Ne eivät kuvaa varaustilaisuuden mahdollista järjestystä. Listasijoituksia tehdessään toimittajat arvioivat pelaajan ominaisuuksien ja vahvuuksien vaikutusta tämän NHL-potentiaalin suhteen.
Tulevan varaustilaisuuden kynnyksellä toimittajilla on yhtenäinen näkemys vuonna 2001 syntyneiden ikäluokan kärkipelaajista. Suhonen ja Alanen listaavat ikäluokan viideksi parhaimmaksi pelaajaksi yksimielisesti hyökkääjät Jack Hughesin, Kaapo Kakon, Alex Turcotten ja Trevor Zegrasin sekä puolustaja Bowen Byramin.
1.
Markus Suhonen: Jack Hughes
Hughesin luisteluominaisuudet ovat NHL-tasoa jo nyt: 18-vuotias yhdysvaltalainen päihittää vastustajat nopealla, taidokkaalla ja tehokkaalla luistelullaan. Erityisesti pelin siirtymävaiheissa, kuten etenemisessä keskialueelta hyökkäysalueelle, Hughes loistaa kaikista kirkkaimmin. Hänen kiekonkäsittelytaitonsa ovat varaustilaisuuden ehdotonta eliittiä. Koostaan huolimatta Hughesilla on potentiaalia olla menestyvän joukkueen kiistaton ykköskeskushyökkääjä.
Lassi Alanen: Jack Hughes
Hughes on dynaamisin varattavissa oleva hyökkääjä sitten Auston Matthewsin. Hän rikkoi useita Yhdysvaltojen kehitysohjelman ennätyksiä ja jäi vain pisteen päähän Nikita Kutšerovin yhden turnauksen piste-ennätyksestä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Hughesin luistelu, kiekonkäsittelytaidot ja pelikäsitys ovat kaikki huippuluokkaa. Hughesin ainoat selkeät heikkoudet ovat hänen suhteellisen pieni kokonsa ja kamppailuvoiman puute, mutta erityisesti jälkimmäinen korjaantuu todennäköisesti ajan myötä.
2.
Alanen: Kaapo Kakko
Kakko on lupaavin suomalaispelaaja sitten Aleksander Barkovin. Hänen kehityskaarensa viimeisen vuoden aikana on ollut huikea, eikä hänestä tullut ensimmäinen 18-vuotiaana kultaa alle 18-vuotiaiden, alle 20-vuotiaiden ja aikuisten MM-kisoissa voittanut pelaaja sattumalta. Kakon peliäly, mailatekniikka ja kiekon suojaaminen ovat todella korkealla tasolla. Ainoastaan keskinkertainen luistelunopeus pitää hänet vielä toistaiseksi Hughesin takana lopullista potentiaalia ajatellen, vaikka hän tällä hetkellä saattaa olla yhdysvaltalaista parempi pelaaja.
Suhonen: Kaapo Kakko
MM-kisoissa kuusi maalia tehneen Kakon ero Hughesiin on pienentynyt kauden aikana, mutta suomalainen ei kipua siltikään listan ensimmäiseksi. Kuten Lassi totesikin, edes Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi eivät kestä vertailussa Kakkoon puhuttaessa NHL:ään varattavasta suomalaisesta. Kakon pelikäsitys, vahvuudet kiekon kanssa sekä laadukkaat syöttö- ja laukaisuominaisuudet tekevät hänestä NHL-joukkueen potentiaalisen ykkösketjun hyökkääjän. Kakko kykenee pelaamaan myös keskushyökkääjänä, kuten kausi kulunut kausi TPS:ssä osoitti. Esteitä keskellä pelaamiselle ei ole vielä kehitettävistä luisteluominaisuuksista huolimatta. Kakko yhdistää pelaamisessaan vahvuuden taidokkaaseen ja pehmeään kiekonkäsittelyyn. Hän luo peliä sekä itselleen että ketjukavereilleen huipputasolla.
3.
Suhonen: Alex Turcotte
Turcotte on terveyshuolien haastamasta kaudesta huolimatta osoittanut olevansa varaustilaisuuden kärkilupauksia. Turcotte on varaustilaisuuden yksi kokonaisvaltaisimmista pelaajista ja hänellä on potentiaalia olla yksi NHL:n parhaista kahden suunnan hyökkääjistä. Hän ei kuitenkaan jää hyökkäyspelaamisessaan paljoa jälkeen esimerkiksi Hughesiin ja Zegrasiin nähden. Turcotten pelaamisen korkea tempo yhdistettynä hänen vahvoihin luistelu- ja kiekonkäsittelyominaisuuksiinsa tekevät hänestä vaarallisen pelaajan hyökkäysalueella. Lisäksi hän kertoi hiljattain pelanneensa sairastelun takia alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa ainoastaan 75-prosenttisesti.
Alanen: Alex Turcotte
Turcotte kärsi alkukaudesta loukkaantumisesta ja keväällä mononukleoosista, mutta pelikunnossa ollessaan hän oli loistava. Turcotte on erittäin kokonaisvaltainen hyökkääjä. Hän on nopea luistelija, pelaa nopealla tempolla ja tekee ketjukavereistaan parempia. Turcotten taito-ominaisuudet ovat myös erinomaiset, mistä kertovat esimerkiksi 34 tehopistettä vain 16 USHL-ottelussa. Yhdysvaltalaissentteri on sitoutunut ensi kaudeksi Wisconsinin yliopistoon, mutta terveenä pysyessään hän on todennäköisesti valmis NHL:ään jo kaudella 2020–2021.
Turcotte on terveyshuolien haastamasta kaudesta huolimatta osoittanut olevansa varaustilaisuuden kärkilupauksia.
4.
Alanen: Bowen Byram
Byramin huikea kevät nosti hänet kaikkien silmissä ylivoimaisesti tämän varausluokan parhaaksi puolustajaksi, mitä hän oli monien papereissa ollut jo pitkään. Byram voitti WHL:n pudotuspelien pistepörssin, mikä on aivan käsittämätön suoritus puolustajalta, jonka 18-vuotissyntymäpäivä oli vain viikkoa ennen varaustilaisuutta. Byram on erittäin monipuolinen puolustaja, joka liikkuu sulavasti joka suuntaan ja tekee vähän virheitä kiekollisena ja kiekottomana. Hänen laukauksestaan on myös kehittynyt todellinen ase kauden edetessä.
Suhonen: Bowen Byram
NHL-organisaatioiden näkökulmasta valinta esimerkiksi Turcotten ja Byramin välillä on vaikea − syystäkin. Byramilla on potentiaalia olla NHL-joukkueen ykköspuolustaja, joka tuo jäälle hyökkääjien lisäksi vielä yhden hyökkäyspään uhan. Hän on erinomainen luistelija, millä on merkitystä erityisesti pelin siirtymävaiheissa hyökkäys- ja puolustussuuntaan. Byram on kiekollisesti lahjakas ja hänen varmuutensa pelata kiekolla on huippuluokkaa.
5.
Suhonen: Trevor Zegras
Kun puhutaan puhtaasti hyökkäysalueen pelaamisen vaarallisuudesta, Zegras on listan ehdotonta kärkeä − ellei jopa kärkinimi. Hänen peliälynsä, kiekonkäsittelynsä ja syöttämisensä tekevät hänestä vaarallisen pelaajan sekä tasaviisikoin että ylivoimalla. Zegras perustaa pelinsä oveluuteen ja yllätyksellisyyteen erityisesti hyökkäysalueelle murtautuessa ja maalille tultaessa. Kiekko pysyy Zegrasin lavassa kuin liimattu samalla, kun hän etsii katseellaan syöttöpaikkaa. Yhdysvaltalaisen pelityyli on erittäin dynaamista mutta myös sähäkkää.
Alanen: Trevor Zegras
Zegras on jo listan kolmas keskushyökkääjä Yhdysvaltojen kehitysohjelmasta. Hän haastaa Hughesin varausluokan juonikkaampana pelintekijänä. Zegrasin syötöt ovat parhaimmillaan samaan aikaan uskomattoman näyttäviä mutta myös tehokkaita. Hän on myös erinomainen kiekonkäsittelijä ja suhteellisen nopea luistelija. Zegras saattaa vaatia useamman NCAA-kauden hioakseen esimerkiksi kahden suunnan pelaamistaan, mutta hänen potentiaalinsa on erittäin korkea.
6.
Alanen: Cole Caufield
Caufield on lahjakkain varattavissa oleva maalintekijä sitten Patrik Laineen, mistä kertovat 72 tehtyä maalia viime kaudella. Caufield oli alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa pysäyttämätön sivuten 14 täysosumallaan Aleksandr Ovetškinin yhden turnauksen maaliennätystä. Caufieldin laukaus on äärimmäisen tarkka, ja hän pystyy käyttämään sitä kaikista mahdollisista asennoista ja tilanteista. Caufield on myös aliarvostettu pelintekijä ja erittäin taitava käsistään. Samalla hän on 170-senttisenä varaustilaisuuden pienin pelaaja. Caufield on kuitenkin poikkeuksellinen lahjakkuus, ja taitavan sentterin vierellä hänellä on potentiaalia vaikka mihin.
Suhonen: Kirby Dach
193-senttinen ja 90-kiloinen Dach on monen NHL-organisaation kiikarissa potentiaalisena tähtipelaajana. Dachin vahvuus on hänen peliälynsä, joka yhdistyy vaaralliseen hyökkäyspelaamisen repertuaariin. Hänen kiekonkäsittelynsä on selvästi keskivertoa parempaa ja hän suojaa pelivälinettä hyvin. Kokoonsa nähden Dach luistelee sulavasti ja hänen suoran linjan luistelunsa on tehokasta. Huippunopeuteen hän vaatii useamman potkun, mutta kun kanadalaisen luisteluominaisuudet kehittyvät, häntä on vaikea pysäyttää.
7.
Suhonen: Cole Caufield
Kykyä tehdä paljon maaleja eri tilanteista on vaikea sivuuttaa, vaikka koko ei olekaan pelaajan puolella. Caufield on varaustilaisuuden paras laukoja: hän käyttää laukaisuvalikoimaansa monipuolisesti, eivätkä huonommat laukaisukulmatkaan estä Caufieldia yllättämästä vastustajan maalivahtia. Caufield on huippuvaarallinen hyökkääjä, joka ei taivu helpolla kaksinkamppailutilanteissa. Hänet varaava NHL-organisaatio voi luottaa yhdysvaltalaisen löytävän keinot maalintekoon kaikissa pelitilanteissa. Caufield on peliälynsä myötä hyvä myös syöttäjän roolissa.
Alanen: Peyton Krebs
Krebs on ollut aliarvostettu koko kauden johtuen hänen keskinkertaisista pistemääristään. Hän pelasi kuitenkin umpisurkeassa Kootenay Icessa, ja teki joukkuen ykkössentterinä 16 tehopistettä seuraavaksi tehokkainta enemmän. Krebs oli myös Kanadan tehokkain hyökkääjä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa yhdessä Alex Newhookin kanssa. Hän on erittäin työteliäs sentteri, jonka luistelunopeus, pelisilmä ja kiekonkäsittelytaidot ovat kaikki erinomaiset. Krebsin on helppo kuvitella pelaamassa NHL:ssä melko nopealla aikataululla, sillä hän on huolellinen myös puolustussuuntaan.
8.
Alanen: Alex Newhook
Bostonin yliopistoon ensi kaudeksi siirtyvä Newhook pelasi kaksi viimeistä kautta BCHL:ssä, joka on tasoltaan melko heikko verrattuna muihin tällä listalla oleviin sarjoihin. Newhook kuitenkin teki kaiken mahdollisen voittamalla sarjan pistepörssin näytöstyyliin. Hänet myös valittiin BCHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Newhook on dynaaminen sentteri, jonka luisteluominaisuudet ovat varaustilaisuuden parhaimmistoa. Hän on myös käsistään taitava, erittäin hyvä pelintekijä ja tekee ratkaisunsa nopeasti. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Newhook myös osoitti kykenevänsä erinomaisiin otteisiin kovempiakin vastustajia vastaan.
Suhonen: Peyton Krebs
Krebs on työteliäs, jatkuvasti pelin ytimessä oleva kanadalaislupaus. Hän on jokaisella pelin osa-alueella valpas ja alati valmis puolustus- ja hyökkäyssuunnan suunnanvahdoksiin. Krebs on vaarallinen hyökkäyspäässä, mikä tekee hänestä tulevaisuudessa luotettavan pisteitä tekevän hyökkääjän. Kanadalaisen tulevan kauden valmistautumista hankaloittaa hiljattain tullut akillesjännevamma.
9.
Suhonen: Dylan Cozens
Cozensin pelaamisessa erottuu kaksi piirrettä ylitse muiden: hänellä on eliittiluokan laukaus ja hän luistelee saumattomasti ja sulavasti. Hänen luisteluominaisuutensa erottuvat edukseen silloin, kun hyökkääjä tuo pelivälinettä hyökkäysalueelle päihittäen luistelemisessa vastustajat. Isokokoiseksi pelaajaksi Cozensin suunnanvaihdokset ovat ripeitä. NHL:ssä Cozens profiloitunee kiekkoa tuovaksi hyökkääjäksi, joka muodostaa laukaisu-uhan maalin läheisyydessä, muttei erityisesti pelintekijäksi.
Alanen: Matthew Boldy
Kaksi vuotta sitten Boldy ei meinannut mahtua mukaan Yhdysvaltojen kehitysohjelmaan, mutta viime kausien aikana hänestä on kehittynyt yksi varaustilaisuuden mielenkiintoisimmista pelaajista. Erityisesti alkukaudesta Boldy oli loistovireessä ja oli jopa Hughesia parempi useissa syksyn otteluissa. Boldy, joka on kasvanut runsaasti pituutta viimeisen kahden vuoden aikana, on erittäin juonikas pelintekijä ja kiekonkäsittelytaidoiltaan huippuluokkaa. Boldy voisi olla nopeampi, mutta hän ei myöskään ole erityisen huono luistelija.
10.
Alanen: Kirby Dach
Dach menee todennäköisesti itse varaustilaisuudessa tätä aikaisemmin, sillä hänessä yhdistyvät monet ominaisuudet, joiden perään organisaatiot kuolaavat. Dach on 193-senttinen keskushyökkääjä, ja hänessä yhdistyvät samettiset kädet ja erinomainen syöttötaito. Kokonsa ja pelityylinsä vuoksi häntä on usein verrattu Ryan Getzlafiin. Dachin kausi oli hieman epätasainen, mutta parhaimmillaan hän näytti potentiaaliselta ykkössentteriltä.
Suhonen: Vasili Podkolzin
Venäläishyökkääjä on varaustilaisuuden yksi puhutuimmista pelaajista. Jotkut näkevät Podkolzinilla potentiaalia olla NHL:ssä kärkiketjujen laitahyökkääjä, toiset taas kiinnittävät huomiota hänen hyökkäyspelaamisensa tuottavuuden vähyyteen ja sen negatiiviseen vaikutukseen NHL-uran kannalta. Venäläinen pelaa tauotta ja antaa jatkuvasti vastustajalle painetta kiekottomana. Hän pyrkii kiekonriistoihin ja ratkaisuihin sen jälkeen, mutta myös suorista hyökkäyksistä hän luistelee voimakkaasti maalille maalintekoon. Podkolzinin laukaisu- ja syöttöominaisuudet ovat hyvät, mutta hän erottuu väsymättömällä pelaamisellaan ja alati jatkuvan riistopelotteen luomisella.
Dach menee todennäköisesti itse varaustilaisuudessa tätä aikaisemmin, sillä hänessä yhdistyvät monet ominaisuudet, joiden perään organisaatiot kuolaavat.
11.
Suhonen: Matthew Boldy
Boldyssa yhdistyvät iso koko, peliäly ja erinomaiset kiekonkäsittelyominaisuudet. Hän luistelee 188-senttiseksi hyvin, mutta yhdysvaltalaisen vahvuudet hyökkäyspelaamisen tuottamisessa ovat pelivälineen käsittelemisessä ja tilan luomisessa sitä kautta. Yhdysvaltain kehitysohjelmassa Boldy on erottunut nopealla kehityksellään ja pelitaidoillaan muita joukkueen avainpelaajia vähemmillä minuuteilla − joukkueessa, joka vilisi kauttaaltaan tulevaisuuden tähtiä.
Alanen: Dylan Cozens
Cozens muistuttaa monin tavoin aiemmin listalla mainittua Dachia. Myös hän on 191-senttinen keskushyökkääjä, joka pelasi kuluneella kaudella yli piste per -tahtia WHL:ssä. Cozens ei ole yhtä taitava tai hyvä pelintekijä kuin Dach, mutta sen sijaan hän on erinomainen luistelija yli 190-senttiseksi pelaajaksi. Cozensin pelityyli on menetelmällinen. Hän tekee hyvin töitä molempiin suuntiin ja ajaa ahkerasti maalille. Hänen potentiaalinsa ei ole yhtä korkea kuin esimerkiksi Dachin, mutta hänellä on erinomaiset mahdollisuudet pelata pitkä ura kakkossentterinä NHL-tasolla.
12.
Alanen: Vasili Podkolzin
Podkolzin nousi kohisten erilaisissa listauksissa ennen kauden alkua loisteliaan Hlinka Gretky Cupin turvin. Podkolzin pelasi kuluneella kaudella SKA Pietarin organisaatiossa kolmella eri sarjatasolla, muttei vakuuttanut etenkään tehopisteiden valossa missään vaiheessa kautta. Myös alle 18-vuotiaiden MM-kisat olivat venäläislaiturille pieni pettymys suuriin odotuksiin verrattuna. Tästä huolimatta Podkolzin on kiekollisena taitava, pelaa fyysisesti sekä laukoo tarkasti. Hänen todellinen tasonsa on jossain sarjatasolla ja kansainvälisissä peleissä nähtyjen otteiden välissä.
Suhonen: Alex Newhook
Newhookin tasoa on hieman ylenkatsottu, koska kanadalainen pelaa juniorisarja BCHL:ssä. Newhook on kuitenkin profiililtaan hyökkäyspelillinen sähikäinen, joka kärkkyy jatkuvasti maalintekotilanteita. Kanadalainen ei kuitenkaan luista puolustussuunnassa vaan paineistaa aktiivisesti. Hän on erinomainen luistelija, ja hänen liikkeensä ensimmäisistä luistimenpotkuista lähtien on terävää, millä hän tekee pesäeroa vastustajiin. 179-senttisestä varresta huolimatta Newhookin kiekollisten taitojen ja luisteluominaisuuksien yhdistelmä tekee hänestä yhden varaustilaisuuden kärkisenttereistä.
13.
Suhonen: Moritz Seider
Seider on yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista NHL:ään varattavista saksalaispuolustajista. Hän teki MM-kisoissa kaksi maalia ja esiintyi kirkkaiden parrasvalojen alla erinomaisesti. Seider käyttää sekä puolustus- että hyökkäysalueella vahvinta osa-aluettaan jatkuvasti: peliälyään. Hänen luistelunsa on vähintään keskitasoa, ja vaikka hän ei ole erityisen fyysinen, hän pelaa järkevästi. NHL:ssä Seideriltä toivotaan luotettavuutta kentän molemmissa päissä sekä kiekollista osaamista ja pelivälineen kuljettamista.
Alanen: Bobby Brink
Brink on yksi listaukseni pelaajista, jotka tulevat itse varaustilaisuudessa menemään hyvin todennäköisesti paljon myöhemmin. Brink on 173-senttinen laituri, joka ei luistele poikkeuksellisen hyvin. Sen sijaan hän lukee peliä erinomaisella tasolla, kamppailee armottomasti ja on loistava sekä syöttäjänä että viimeistelijänä, mistä kertovat 68 tehopistettä 43 USHL-ottelussa. Brink tulee pelaamaan useita kausia yliopistotasolla ennen siirtymistä ammattilaisuuteen, mutta hänen potentiaalinsa on erittäin korkea.
14.
Alanen: Cam York
York oli poikkeuksellinen lahjakkaan Yhdysvaltojen kehitysohjelmajoukkueen selkeästi paras puolustaja. Hän kirjautti kahden edellisen kauden aikana 103 tehopistettä, jotka oikeuttavat kehitysohjelman historiassa toiseen sijaan puolustajien osalta. York on sulava luistelija, erinomainen pelin avaamisessa ja erittäin hyvä viivamies ylivoimalla. Hän ei kuitenkaan ole puhdas hyökkäävä puolustaja, vaan katkoo tilanteita hyvin myös omalla alueella.
Suhonen: Arthur Kaliyev
Debyyttikaudellaan OHL:ssä Kaliyev teki 31 maalia, toisella kaudella hyökkääjän saldo oli 51 maalia ja yhteensä 102 tehopistettä. Junioriurallaan hän on tehnyt lähes poikkeuksetta enemmän maaleja kuin kirjauttanut syöttöpisteitä. Kaliyev on erinomainen maalintekijä, mutta hän ei ole ainoastaan sitä. Hän operoi korkealla tasolla myös pelintekijän roolissa, ja koska Kaliyevin peliäly on huipputasoa, hyökkääjä kykenee sopeutumaan eri tilanteisiin hyökkäyspäässä. NHL-tähteyteen päästessään yhdysvaltalaisen on parannettava luisteluaan ja pelinsä tempoa, mutta Kaliyev ajattelee tilanteissa nopeasti tehden ratkaisunsa lähes laskelmoivalla tavalla.
15.
Suhonen: Victor Söderström
Söderström on lähes tyypillinen kiekollinen, kahden suunnan ruotsalaispuolustaja, joka ei tee pelissään ylimääräistä. Hänen luistelunsa on sulavaa, mikä on keskeistä nyky-NHL-puolustajalle ja kiekon liikuttamisessa puolustusalueelta hyökkäysalueelle. Söderström pelasi lähes täyden kauden SHL:ssä, joten hänellä on jo suhteellisen vankka pohja aikuisten tasolla pelaamisesta. Ruotsalainen loistaa erityisesti kokonaisvaltaisuudellaan, mutta hänellä ei ole kuitenkaan yksittäistä osa-aluetta, jossa hän olisi huipputasoa.
Alanen: Arthur Kaliyev
Kaliyev on varaustilaisuuden eniten mielipiteitä jakava pelaaja. Hänen hyökkäyspään osaamistaan on turha kieltää. Edellisen 20 vuoden aikana ainoastaan John Tavares ja Steven Stamkos tekivät alle 18-vuotiaina OHL:ssä Kaliyevia enemmän maaleja yhdellä kaudella. Kaliyevilla on laukauksensa lisäksi hyvät kiekolliset taidot ja pelisilmä. Paikoitellen hänen pelaamisensa näyttää kuitenkin laiskalta, eikä hän myöskään ole erityisen vikkelä luistelija.
16.
Alanen: Ryan Suzuki
Montreal Canadiens -lupaus Nick Suzukin veli Ryan pelasi Krebsin tavoin heikossa joukkueessa, mutta onnistui kirjauttamaan 65 OHL-otteluun kelpo tehot 25+50. Nuorempi Suzuki muistuttaa monilta osin veljeään: hän on yksi varaustilaisuuden fiksuimpia pelaajia ja loistaa erityisesti pelintekijänä. Ryan on kuitenkin Nickiä parempi luistelija samassa iässä. Alle 18-vuotiaiden MM-kisat olivat Suzukin kohdalla pettymys, mikä saattaa vaikuttaa hänen lopulliseen sijoitukseensa varauspäivänä.
Suhonen: Bobby Brink
Brink on varaustilaisuuden yksi mustista hevosista ja taitavimmista pelaajista. Parhaimmillaan Brink voi yltää NHL-joukkueen kärkiketjujen laitahyökkääjäksi, vaikka hänen luisteluominaisuutensa vaativat kehittämistä. Yhdysvaltalaisen peliäly, kiekonkäsittely ja ratkaisut pelivälineellä ovat kuitenkin huipputasoa ja saumatonta. Brink kykenee lähes yhtä vahvasti maalintekoon ja pelintekemiseen, joten kyseessä kokonaisvaltainen hyökkäyspelillinen uhka, jonka potentiaali on korkea.
17.
Suhonen: Cam York
York on älykäs puolustaja, joka on loistanut niin kotimaansa juniorisarjoissa kuin alle 18-vuotiaiden MM-kisanäyttämölläkin. Hän ennakointikykynsä ja ymmärryksensä pelistä ovat erinomaiset, mikä tekee hänestä luotettavan puolustajan useaan eri tilanteeseen. Hänellä on hyökkäyspelillistä potentiaalia, mutta York on puolustajana kokonaisvaltainen. Hän kykenee myös toimimaan ylivoimalla kiekkoa siniviivalla liikuttavana pelaajana ja kiekon ylöstuojana puolustusalueelta keskialueelle.
Alanen: Philip Broberg
Broberg nousi Podkolzinin tavoin monien kykyjenetsijätoimistojen listojen kärkisijoille vahvan Hlinka Gretzky Cupin jälkeen. Hänet valittiin myös alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Brobergin erottaa muista 190-senttisistä puolustajista hänen luistelutaitonsa. Vaikkei hän ole kaikista liikkuvin, täyteen vauhtiin päästyään Brobergia on todella vaikea pysäyttää. Kiekollisilta taidoiltaan hän ei ole esimerkiksi Yorkin tasolla, mutta luistelu ja iso koko tekevät Brobergista erittäin houkuttelevan vaihtoehdon NHL-organisaatioille.
Broberg nousi Podkolzinin tavoin monien kykyjenetsijätoimistojen listojen kärkisijoille vahvan Hlinka Gretzky Cupin jälkeen.
18.
Alanen: Victor Söderström
Söderström aloitti kauden Ruotsin juniorisarjassa, mutta murtautui nopeasti Brynäsin miesten joukkueen kokoonpanoon tehden 44 SHL-ottelussa 17-vuotiaalle puolustajalle kelvolliset seitsemän tehopistettä. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa ikävästi alkusarjassa loukkaantunut Söderström on kahden suunnan puolustaja, jonka puolustusalueen pelaaminen on hänen ikäisekseen todella korkealla tasolla. Södeströmillä ei välttämättä ole Brobergin kaltaista potentiaalia, mutta hän on valintana varmempi ja osaa myös pyörittää ylivoimaa.
Suhonen: Raphaël Lavoie
Lavoie pelasi tehokkaan QMJHL:n pudotuspelikevään tehdessään 20 maalia ja yhteensä 32 tehopistettä 23 ottelussa. Hän on 193-senttinen hyökkääjä, jolla on tarkka ja tulinen laukaus. Laukaustaan hän kykenee hyödyntämään tehokkaasti suorastakin vauhdista. Hänen luistelunsa on keskitasoa, mutta kokonaisuudessaan hän on tehokas maalintekijä, joka lukee peliä hyvin. Yksi huolenaihe kiinnittyy hänen tehoihinsa: edelliskauteen nähden Lavoie teki kymmenen pistettä enemmän. Hän kuitenkin pelasi yli piste per ottelu -tahtia, mutta hyökkääjän pisteentekopotentiaali NHL:ssä ei välttämättä ole kovinkaan korkea.
19.
Suhonen: Philip Broberg
Broberg on kerännyt huomattavasti enemmän huomiota osakseen kuin esimerkiksi Söderström, koska hän on väläytellyt ajoittain osaamistaan niin, että hänestä olisi ainesta tulevaisuuden tähtipuolustajaksi. Broberg on erinomainen luistelija, mikä avittaa häntä kentän joka osa-alueella. Hän profiloituu pääasiassa hyökkääväksi puolustajaksi, joka kykenee laadukkaaseen ja tehokkaaseen syöttöpelaamiseen tasaviisikoin ja ylivoimalla.
Alanen: Philip Tomasino
Tomasino on yksi varaustilaisuuden nuorimmista pelaajista, mutta hän vakuutti kuluneella OHL-kaudella tehden Niagara IceDogsin paidassa 67 ottelussa tehot 34+38. Tomasino on erinomaisesti luisteleva sentteri, joka tykkää hyökätä keskikaistaa pitkin ja ajaa tarvittaessa aggressiivisesti maalille. Hän pelaa nopealla tempolla ja kuljettaa kiekkoa erittäin hyvin. Tomasino on poikkeuksellisen vaarallinen yksi vastaan yksi -tilanteissa, eikä moni puolustaja OHL:ssä pystynyt pitelemään häntä luistelukilpailuissa, mikäli he eivät saaneet merkittävää etumatkaa.
20.
Alanen: Nils Höglander
174-senttinen Höglander vietti koko kauden Röglen SHL-joukkueen mukana tehden 50 ottelussa 14 tehopistettä. Hän kuuluu varaustilaisuuden taitavimpiin pelaajiin, mistä on todisteena SHL:n vuoden maaliksi nimitetty ilmaveiviosuma kauden alkupuoliskolla. Höglander tykkää hyökätä Tomasinon tavoin keskikaistaa pitkin. Hän on samettisten käsiensä lisäksi hyvä pelintekijä ja viimeistelee tehokkaasti ranteella. Höglanderilla on eniten kehitettävää luistelunopeutensa kanssa.
Suhonen: Ville Heinola
Heinola oli kuluneella kaudella yksi Lukon parhaista puolustajista ja esiintyi edukseen myös arvokisoissa. Suomalaisessa on ainesta kokonaisvaltaiseksi kahden suunnan puolustajaksi, jonka panos hyökkäyspäässä on silti merkittävä. Hänen laukauksensa on tarkka, eikä hän epäröi pedata sille paikkaa ja laukoa. Heinolan vahvin osa-alue on hänen peliälynsä: hän ei tee turhia riskejä, mutta kykenee myös säännöllisesti tehokkaisiin, peliä edistäviin ratkaisuihin.