Analyysi: Kiekollinen suoritusvarmuus voiton takeena

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomi pelasi rohkeasti mutta varmasti kiekolla Tanskaa vastaan.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net
Leijonat ei kompuroinut puolivälierässä vaan pelasi tasapainoisen ottelun. Iso tekijä Leijonien voitossa oli kiekollisen pelin varmuus. Kiekonmenetyksiä tuli todella vähän, joten Tanska ei päässyt hyökkäämään nopeilla vastaiskuilla.

Kari Jalonen kertoi ennen ottelun alkua MTV:n haastattelussa, että odotti Tanskan pelaavan voimakasta pystysuunnan jääkiekkoa. Tanska kuitenkin yllätti pelaamalla mallikasta kiekkokontrollijääkiekkoa, jossa hyökättiin monipuolisesti eri rytmein.

Siten ottelussa isoa roolia otti taktinen trap vastaan trap -asetelma, jossa Suomi oli aavistuksen etevämpi. Leijonat hyökkäsi koko ottelun aikana 10 kertaa viivelähdöllä, ja vain kerran kiekko jäi keskialueelle. Kiekollinen suoritusvarmuus oli huippuluokkaa.

Usein Leijonat pääsi jopa suoriin hyökkäyksiin hitaista lähdöistään. Tanskan 1-4-asetelmassa maanneen trapin kärkikarvaaja pelattiin helposti pois syötöllä keskushyökkääjälle. Vastassa oli kuitenkin avaussyötön jälkeen yleensä neljä tanskalaispelaajaa, kun Suomi hyökkäsi kolmen pelaajan voimin, ja näin ollen hyökkäykset olivat alivoimaisia.

Kolmen kaistan tehokkaan käytön, oikeiden ajoituksien ja laadukkaiden syöttöjen myötä Tanskan neljän pelaajan linja pystyttiin kuitenkin usein murtamaan, ja jos ei pystytty, kiekkoa pelattiin nöyrästi päätyyn. Jani Lajunen ja Patrik Laine mursivat kahdesti avauserässä viivelähdöllä Tanskan puolustuksen ja pääsivät suoriin hyökkäyksiin.

Suomen kiekollinen peli oli koko ottelun ajan varmaa. Tanskan prässi - silloin, kun sitä ylipäänsä oli - oli näennäistä. Suomi kiekotteli näppärästi paineen alta pois. Esimerkiksi Mikael Granlundin ensimmäistä osumaa edelsi useamman omalla alueella onnistuneen syötön ketju, jolla Tanskan paine purettiin ja päästiin organisoidusti hyökkäämään.

Jarno Koskirannan hyökkäysvitja on esittänyt koko turnauksen ajan tasapainoista viisikkopeliä molempiin suuntiin. Hyökkäystaidoista ja viisikon yhteistyöstä nähtiin hyvä esimerkki Koskirannan viimeistelemässä osumassa.

Atte Ohtamaa sai pelattua kiekon kahden vastustajan puristuksessa keskushyökkääjälle. Suomi käynnisti kolmen kaistan rintamahyökkäyksen, ja vastassa oli kaksi Tanskan puolustajaa. Vastaavanlaisia hyökkäyssommitelmia Koskirannan ketju on jo aikaisemminkin turnauksessa esittänyt.

Hyökkäysalueella nähtiin hyvää paikanvaihtopelaamista ja puolustajien aktiivisuutta. Puolustusvalmius säilyi kuitenkin koko ajan hyökkääjien paikkauksilla, kun puolustajat nousivat hyökkäysalueella. Patrik Laine iski näyttävän osumansa, kun Juuso Hietanen nousi kiekon kanssa ja Laine paikkasi häntä siniviivalla, jonne avautui sopivasti tilaa.

Idioottivarmaa pelaamista johtoasemassa

Leijonat ei jättänyt tälläkään kertaa vastustajalle oikeastaan mitään saumaa nousta tappioasemasta mukaan peliin. Leijonat vetäytyi keskialueelle ja onnistui myös muutaman kerran riistämään kiekon sekä iskemään vastaan. Puolustusalueen puolustuspelissä ei vaikeuksia ollut, vaikka Tanskan ykkösvitja ajoittain peliä mallikkasti pyörittikin.

Suomi ei pelkästään puolustanut kolmannessa erässä vaan rytmitti kiekolla mainiosti. Neljä viivelähtöä saatiin kaikki onnistuneesti vastustajan alueelle. Sen lisäksi nähtiin pitkiä, jopa kahdeksan syötön mittaisia, syöttöketjuja, joiden avulla pelin virtausta pystyttiin hallitsemaan.

Tanska kuormitti hurjasti NHL-pelaajien tähdittämää ykkösketjuansa, joka loppua kohden väsähti. Tanskan hyökkäyspeli lepäsi liikaa yhdellä ketjulla, jonka Mikko Koivun ketju pystyi loppua kohden tylsyttämään.

» Lähetä palautetta toimitukselle