Suomi eteni MM-kisoissa välieriin kaatamalla Yhdysvallat 2−0. Välierässä lauantaina Leijonat kohtaa rakkaan vihollisensa Ruotsin. Länsinaapurilla on jalkeilla karmea nippu NHL-tähtiä, mutta kuten Leijonat jo osoitti, kaikki on mahdollista.
Analyysi pureutuu siihen, miten Leijonat voitti puolivälieräpelinsä.
Yhdysvaltojen ässät lohkovaiheessa olivat nopeat lähdöt, periksiantamattomuus, ja pikainen ylitys keskialueelta. Joukkue otti Kölnissä aloittaneet Ruotsin ja Venäjän kolmesti kiinni takaa-ajoasemasta nousten lopulta suoraan voittoon.
Lisäksi Latvia johti Yhdysvaltoja kahdesti kahdella maalilla, mutta ensimmäinen ottelu Saksaa vastaan jäi Yhdysvaltojen ainoaksi alle kolmen pisteen otteluksi.
Joukkueen kasvu jokaisen voiton myötä enteili Yhdysvalloille menestyksekkäitä jatkopelejä. Venäjä sai rokotettua Yhdysvaltoja heidän heikkouksistaan, joita olivat ajoitukset vaihdoissa ja liika itsevarmuus. Harhasyötöt ja liian vaikeat puolenvaihdot olivat joka kerralla maksaa joukkueelle kalliisti, ja samalta näytti myös erityisesti pakkien vaihdot.
Leijonat puolusti kurinalaisesti kurittomat amerikkalaiset kumoon
Ottelun alkuhetkillä Yhdysvallat tuli kepeällä jalalla yli keskialueen ja pääsi pyörittämään muutamaan otteeseen Leijonien puolustusalueella. Harri Säteri pelasi kuitenkin ensimmäisestä torjunnasta lähtien huippuottelun.
Säteriä auttoi nollapelissä kivenkova puolustuspeli, jossa jokainen kenttäpelaaja teki oman työnsä pitääkseen vastustajan poissa maalintekosektorilta. Yhdysvallat ei saanut kuin muutaman huipputontin koko ottelun aikana.
Avauserässä amerikkalaishyökkääjät saivat nopeudellaan Suomen puolustuksen varpailleen. Tilanne kuitenkin tasaantui ottelun edetessä, eikä Suomella lopulta ollut maalinsa edustalla suurta hätää.
Suomalaispuolustajat pelasivat läpi ottelun melko pohjoisamerikkalaista peliä, eli suoraviivaisesti omalta alueelta nopeasti edeten. Erikoistilanteista Suomi pääsi pelaamaan lähinnä ylivoimaa, mutta alivoimakin hoitui puolustuksellisesti mainiosti.
Lopulta Leijonat pelasi niin vahvaa peliä, ettei vastustajalle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pyöriä kulmissa ja laidoilla ja hakea sitä kautta viivakuteja. Maskipelaamisen Suomi sai hoidettua pois.
Hyökkäyspäässä löytyi tarvittavat kynnet
Leijonien hyökkäyspelaaminen ottelussa Yhdysvaltoja vastaan oli parempaa kuin kertaakaan koko turnauksessa. Vaikka tehtyjen maalien sarakkeessa numero on pieni, pelasi Suomi yksiselitteisesti turnauksen parhaan ottelunsa.
Kamppailuun altavaastajana lähtenyt Suomi sai Yhdysvaltain päähän hyviä myllyjä nerokkailla syötöillä. Esimerkiksi Sebastian Ahon nokkelista passeista näki sen, että supertähti vaikutti tietävän muutama sekunti etukäteen, mihin ketjukaveri on menossa.
Suomi jaksoi raastaa ja raapia hyökkäyspäässä, eikä se turhautunut, kun pitkä paine ei ihan joka kerta maaliin johtanut. Lupauksia herätti lisäksi hyvin pyörinyt ylivoima, vaikka se tilastojen valossa heikohkoksi jäikin.
Ainoa kysymysmerkki torstain jälkeen on avauspelaaminen. Suomi jäi turhan usein keskialueelle miinaan, tai vastaavasti se joutui kiskomaan pikkumustaa Yhdysvaltojen maalin taakse päätyplankkiin.
Kahdessa viimeisessä taistossa Leijonien on syytä keksiä, mikä avaamistapa edistää peliä ja hyökkäämistä parhaiten.