Suomi voitti Venäjän 1−0, kun Valtteri Filppula iski kiekon ohi Andrei Vasilevskin ottelun päätöserässä. Philadelphia Flyersin hyökkääjä oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun kiekko pomppi venäläismaalin edustalle.
Suomen voiton takuina olivat A-maajoukkueessa ensimmäisen ottelunsa pelannut Joonas Korpisalo sekä tiivis oman alueen keskustan puolustaminen. Venäjä pääsi muutaman kerran kokeilemaan lähietäisyydeltä, mutta suurin osa laukauksista tuli laidoilta ja siniviivalta.
Maskin takaa tulleita laukauksia Korpisaloa kohti ei ollut liiaksi asti, vaan suomalaispuolustajat onnistuivat siivoamaan tunkeilijat loitommalle. Muutaman kerran kiekko putosi maalin edustalle, mutta niissäkin tilanteissa suomalaiset ehtivät ensimmäisenä paikalle.
Suomi otti ottelun tiimellyksessä paljon rangaistuksia johtuen siitä, että leijonamiehistön jalkavuus ei ollut Venäjän tasolla. Uhrautuva blokkauspeli ja hieman myös onni auttoivat voiton metsästyksessä.
Puolustamalla voitetaan turnauksia − hyökkäyspeliäkin olisi silti hyvä olla
Suomi sai omalla ylivoimallaan siirreltyä kiekkoa hyvin mieheltä toiselle, ja erityisesti Sebastian Ahon pelikäsitys pääsi oikeuksiinsa. Nuorista tähdistä Jesse Puljujärvi haki vielä hieman itseään.
Suomen avauspelaaminen oli yksi suurimmista syistä, miksi tilanteita ei juuri syntynyt. Kiekko poltteli milloin kenenkin lavassa, eivätkä pystysyötöt napsuneet kohdilleen. Juhamatti Aaltonen väläytteli muutaman kerran kiekollista osaamistaan, mutta mitään merkittävää hänkään ei tulostaululle näkymään saanut.
Vaikka vanhan sanonnan mukaan hyökkäyksellä voitetaan otteluita, mutta puolustuksella voittaa mestaruuksia, ei Leijonien pelin perusteella vielä voi maailmanmestaruuslippiksiä teettää.
Aaltosen ohella vain ykkösketju Aho − Filppula − Puljujärvi pelasi edes ajoittain kiekollisesti niin rohkeasti kuin MM-turnauksessa pitää pelata.
Aika ajoin Leijonat joutui myös vaikeuksiin Venäjän karvauksen alla, ja joutui ottamaan muutaman jäähynkin sen takia. Puolustuspäässä Lasse Kukkonen ja Atte Ohtamaa olivat mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Ohtamaa kunnostautui lähinnä jäähyjen kahmijana. Kukkonen pelasi paikoin vahvaa kamppailupeliä, mutta aivan terävimmillään kapteeni ei silti ollut.
Kiekollisen pelin johtajana hääri rapakon takaa joukkueeseen saapunut Julius Honka. Nuoren miehen otteista näki, että hänestä on vielä iso apu tälle joukkueelle MM-jäillä.
Pelin edetessä Venäjä sai myös ylivoimaansa paremmin uomiinsa, ja loi maalintekopaikkoja myös aikaisemmin ottelussa Suomen hyvin varjelemalle keskisektorille.
Filppulan vietyä Suomen johtoon onnistui sinivalkoinen miehistö kamppailemaan sen verran tehokkaasti, ettei Venäjä saanut Korpisaloa ohitettua.
Pelin joka osa-alueelle jäi parannettavaa, mutta nolla päästettyä maalia kertovat siitä, että jokin Leijonien pelissä päävalmentaja Lauri Marjamäen johdolla on nytkähtämässä parempaan suuntaan.