Tampere Cupin 2001 voittajan, Espoo Bluesin, peli sujui varsinkin ykkösketjulta hyvin. Vaikka urakka oli raskas, neljä ottelua neljässä päivässä, Blues kesti urakan hyvin, lähinnä leveän materiaalin ansiosta. Hyökkäys pysyi koko ajan pääosin samana; vain muutamia muutoksia tehtiin lähinnä niin, että jollakin oli aina ”huilivuoro”. Täysiä otteluita eivät pelanneet Teemu Siren, Niko Nieminen ja Teemu Virkkunen.
Puolustuspäässä samaan tilanteeseen joutuivat Mikko Viitanen, Arto Laatikainen, Jani Virtanen ja Tero Määttä. Yllättävämpää oli ehkä se, että Matti Kuusisto sai olla kokoonpanossa jokaisessa ottelussa.
Maalivahdeista Jarmo Myllys hoiti urakkansa normaalilla tavalla. Pari helppoa saattoi mennä, mutta tosi hyviä torjuntojakin tuli. Kaiken kaikkiaan Myllys päästi pelaamissaan kolmessa ottelussa yhteensä kuusi maalia, mikä tekee keskiarvoksi tasan kaksi. Jos mies pystyy jatkossakin pitämään samanlaiset lukemat, lopputulos on joukkueen kannalta
taatusti hyvä. Mika Oksa sai pelata yhden ottelun, Magnitogorskia vastaan. Selän taakse meni neljä kiekkoa ja sen lisäksi venäläiset tekivät yhden tyhjiin.
Puolustuspeli toimi hyvin varsinkin viimeisessä ottelussa. Monet Kosicen hyökkäykset tyrehtyivät juuri pakistoon. Kaiken kaikkiaan Bluesin kokoonpanossa on tällä hetkellä kymmenen pakkia, joten karsintaa tulee varmasti. Saattaa hyvin olla mahdollista, että ensimmäisenä ovat kokoonpanosta putoamassa Kuusisto ja Viitanen. On periaatteessa sama, keitä ylijäämämiehet ovat, mutta yleensä harventaminen tehdään nuoremmasta päästä. Kolmas kasikakkonen, Määttä, vakiinnutti paikkaansa jo viime kaudella.
Vielä kun muistetaan se, että ykköspakki Jiri Vykoukal oli edelleen sivussa, pakisto on kunnossa. Lukas Zib on hyvä vahvistus Bluesin ylivoimakentälliseen.
Hyökkäyksestä parhaiten oli esillä tietysti Valeri Krykovin ketju, jossa laidoilla olivat HIFK:sta tulleet Jan Caloun ja Markku Hurme. Kaiken kaikkiaan ketju teki yhdeksän maalia: Krykov kaksi, Caloun kolme ja Hurme neljä.
Tshekkiketju, rinnallaan joko Tero Lehterä tai Nieminen, oli hieman ailahtelevampi. Parhaat hetket olivat Zürichiä vastaan, kun sekä Filip Turek että Jiri Zelenka
onnistuivat maalinteossa. Finaalissa kolmikko oli ehkä heikoin Blues-ketjuista.
Kolmosketjussa Janne Seva esiintyi edukseen erityisesti aloituksissa, ja siitä parhaana osoituksena oli Zibin maali Tapparaa vastaan. Myös laidalla olleet Virkkunen sekä Teemu Elomo onnistuivat maalinteossa. Elomokin vaikuttaa harjoituspelien osalta hyvältä hankinnalta: liikkuminen erittäin hyvää eikä ole ollut samanlainen maalipaikkojentuhlaaja kuin viime kaudella. Miinuspuolelle voidaan laskea Virkkusen ja Sevan kymmenminuuttiset Zürichiä vastaan. Muutenkin Virkkunen on jäähyillyt harjoitusotteluissa yllättävän paljon.
Nelosessa olivat jo viime kauden alusta yhdessä olleet Timo Hirvonen ja Kari Kalto. Vieruskaverit vaihtuivat, mutta viimeisessä ottelussa, kun ketjuun oli laitettu Tero Lehterä, aukesivat maalihanat myös tämän ketjun osalta. Ketjun tehtävänä onkin aggressiivinen ja liikkuva häirintäpeli. Se onnistunee, mutta tietysti myös maaleja on hyvä tulla hyökkäyspäässä.