On lauantai-ilta Lappeenrannan Kisapuistossa. A-nuorten hallitseva Suomen mestari Blues luistelee pois kaukalosta voittajana ja tilalle tulee toisenlainen mestarijoukkue. Lapinlahden Luistin -89 luopui keväällä seitsemännen SM-kultansa jälkeen ringeten sarjapaikastaan ja ilmoittautui syksyllä jääkiekon naisten Mestiksen karsintasarjaan.
– Ringetestä oli jo aika moni pelaaja saanut kaiken mahdollisen ja vähän tuntui siltä kuin oltaisiin hakattu päätä seinään, kuvaili viime kaudella ringeten SM-sarjan kaikkien aikojen tilaston kärkeen noussut Marjukka Virta.
– Pelaajat alkoi vähän turhautua ja ajatella, että pitäisikö lopettaa, kun alkaa vähän jo riittämään tämä touhu. Osa olisi halunnut ehkä jatkaa ringetteä, mutta ensin enemmistö ja loppupeleissä kaikki päätti, että vaihetaan lajia.
Kaikki haluaa joka treeneissä tulla paremmaksi. Me turhaudutaan siihen, kun ei osata.
Virta itse ja joukkueen kapteeni Anne Pohjola pelaavat edelleen myös ringetteä Nokian urheilijoissa. Joukkueena LL-89 Say Cheese on pelannut pelkkää jääkiekkoa nyt kolmisen kuukautta, vaikka lopputulosten perusteella voisi päätellä jotain muuta. Joukkue johtaa karsintalohkoaan ilman ainuttakaan tappiota ja on nousemassa Mestikseen. Mestiksen kaksi parasta pääsee tavoittelemaan paikkaa SM-liigassa.
– Alussa kun kauteen lähdettiin, niin me naureskeltiin sille ajatukselle, että ei me mihinkään SM:ään nousta, Virta hymähti.
– Mutta me ollaan niin kunnianhimoisia tässä joukkueessa, että ei me mitään kesken jätetä. Me mennään just niin pitkälle kuin vain päästään. Se, että riittääkö se aika siihen, että me ollaan valmiita nousemaan, jää nähtäväksi.
– Hävitähän me ei haluta, naurahti Say Cheesen sisäisen pistepörssin kärjessä majaileva Kati Koskelin.
Aivan kaikki eivät ole ottaneet entistä ringettejoukkuetta avosylin vastaan.
– Nyt kun ollaan pelattu, niin ollaan saatu kuulla, että "hei, tää ei ole mitään ringetteä" ja "tervetuloa pelaamaan lätkää", Virta kuvaili vastaanottoa.
Nopeus riittää, mutta entäs ne kädet?
Ottelussa SaiPan naisia vastaan Say Cheese peluutti kahta ketjua, kun kotijoukkeella ketjuja oli kolme. Heti ensimmäisessä vaihdossa kuitenkin näkyi, että lapinlahtelaiset olivat järjestään nopeampia kuin lappeenrantalaiset kollegansa ja pystyivät sitä kautta rakentamaan peliä mielensä mukaan, vaikka syötöt välillä hakivatkin kohdettaan.
– Me ollaan sen luistelun kanssa vielä tässä vaiheessa pystytty korvaamaan sitä kiekonkäsittelytaidon puutetta, Virta myönsi.
– Kun on ollut paremmin luistelevia joukkueita vastassa, niin huomaa, että meillä alkaa tulla vaikeuksia juuri sen takia, että meillä ei se kiekko liiku niin nopeasti kuin sitten näillä muilla mestiskarsinnan joukkueilla.
Harjoituksissa käydään läpi syöttelyä ja kukin tekee omatoimisesti itselleen mielekkäitä harjoitteita. Jos pelaajat lajivaihdoksella uusia haasteita halusivat, niitä kiekonkäsittely on tuonut. Monelle on ollut kova pala nieltäväksi, kun kumilätty ei taivukaan samaan kuin rengas.
– Kaikki haluaa joka treeneissä tulla paremmaksi. Me turhaudutaan siihen, kun ei osata. Ringetessä me taas on totuttu, että me osataan ja yhtäkkiä sä et osaakaan. Sä et pysty tekemään sitä mitä sä päässä ajattelet ja kädet ei vaan toimi, Virta purki tuntojaan.
– Pahinta siinä on se, että sä tiedät missä se toinen on, mutta sä et saa vaan tehtyä sillä kiekolla mitään, että sä saisit sen pelivälineen sille toiselle, Koskelin vahvisti.
– Meillä on vauhtia enemmän siihen nähden kuin mikä meidän kiekonkäsittelytaidot on. Joitain tilanteita menee ehkä vähän ohi. Ajatuksen tasolla mennään jo kovempaa kuin taas missä me oikeasti ollaan siinä kiekon käsittelyssä, jatkoi Virta.
Yhteisön avulla eteenpäin
SaiPa kaatui lauantai-iltana 1–17, ja seuraavana päivänä Say Cheese voitti PEPOn samoin lukemin. Joukkue on purkanut otteitaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa poikkeuksellisen suorasanaisesti, mikä on herättänyt joissain piireissä närkästystä.
– Meistä on ehkä saatu jossain määrin jopa, en tiedä, ylimielinen kuva, ehkä. Sen verran halutaan sanoa, että kyllä meillä on ihan jalat maassa ja kyllä me tiedetään mikä on meidän heikkous tässä ja missä meidän pitää parantaa, Virta harmitteli.
– Arvostetaan kyllä jokaista joukkuetta ja jokainen peli on ollut meille tärkeä ja opettavainen. Meidän kannalta oli tosi hyvä, että sarjasysteemi muuttui täksi kaudeksi ja meillä on mahdollisuus kehittyä kokoajan kauden mittaan ja päästä aina eteenpäin kovempiin peleihin juuri se oman tason mukaan.
Say Cheese ei ole ainut joukkue, joka on vienyt lohkoaan yli sadalla tehdyllä maalilla. Samanlaisia suvereeneja otteita on esittänyt länsisen lohkon Lukko. Nykyisessä lohkojaossa etäisyydet pysyvät edes jokseenkin kohtuullisina, mutta tasoerot vaihtelevat.
– Mun mielestä se olisi pitänyt tehdä niin, että nämä pelit olisi tulleet nopeammin ja Mestis olisi aloitettu aiemmin. Ei siinä lohkojaossa välttämättä mitään, mutta olisi pelattu tiiviimmässä tahdissa nämä pelit. On ollut pitkiä viikkoja, kun ei ole ollut ollenkaan pelejä, Koskelin pureskeli nykysysteemiä.
– En osaa ottaa tohon oikein kantaa, kun ei ole kokemusta siitä, mitä se on aikaisemmin ollut j miten se on toiminut, mutta ehkä just se, että aika väljää on ollut ja sitten jos Mestistä pelataan kuukauden sisään, niin se voi olla vähän mielenkiintoinen... Virta mietti.
Tuli SM-sarjapaikkaa tai ei, Lapinlahdella yhteisö on ottanut joukkueen omakseen oli laji ringette tai jääkiekko. Pienen paikkakunnan etu on tiiviit ympyrät, ja samat ihmiset käyvät seuraamassa otteluita sukupuoleen katsomatta.
– Tuolla meidänkin seurassa, kakkosdivariako ne pelaa, ne ovat tulleet meidän treeneihin neuvomaan ja vähän antamaan meille vastusta, Virta kertoi Savo-Karjalan II-divisioonassa pelaavien miesten panoksesta joukkueelle.
– Harjoituksissa on ollut yksi kenttä ukkoja siellä meidän kanssa, ne on pyörittäny ja me on yritetty puolustaa. Enemminkin meillä seurassa yhteistyö on toiminut ja tuntuu, että siellä kaikki suhtautui hirveen positiivisesti siihen, että vaihdettiin lajia, että se oli hyvä juttu.