Vastaavasti konferenssin häntäpään joukkueista Albany River Rats ja Springfield Falcons ovat mitä todennäköisimmin jumbosijojen varmat miehittäjät. Kärkipään muiden sijojen ja keskikastin paikkojen kamppailuissa taisto on tiukempaa, jolloin muun muassa Portland Piratesin ja Binghamton Senatorsin tapaiset yllätyskortit saattavat hivuttautua yllättävänkin korkealle.
Atlantin divisioona
Yksi liigan kovatasoisimmista divisioonista tarjoaa suuren määrän kokeneita AHL-taitajia sekä tukun nousevia ja erittäin lahjakkaita nuoria lupauksia. Menneellä kaudella koko Itäisen konferenssin ykkösjoukkue Hartford Wolf Pack on jälleen kerran yksi AHL:n mestarisuosikeista. Divisioonan kärkipaikoista kamppailevat Manchester Monarchs ja Worcester IceCats antanevat kovan vastuksen Wolf Packille, vaikka kumpikin joukkueista kokivat varsin näkyviä menetyksiä hyökkäysosastoillaan. Kenties koko liigan lahjakkaimmaksi joukkueeksi luokiteltava Portland Pirates jäänee mittaamattomasta potentiaalistaan huolimatta kolmikon taakse kamppailemaan keskikastin sijoista lukuisia avainpelaajiaan menettäneen Providence Bruinsin ja kahden NHL-joukkueen farmipelaajia pursuavan Lowell Lock Monstersin kanssa. Viime kaudella liigan toiseksi alhaisimmat pistemäärät keränneen Springfield Falconsin kohtalo lienee yhtä mollivoittoinen myös alkavalla kaudella.
Viime kauden parhaan maalintekijän Jeff Hamiltonin jo kovatasoisiin riveihinsä haalinut Hartford Wolf Pack on eittämättä yksi suurimpia mestarisuosikkeja: joukkue on sopiva sekoitus nuoria ja nälkäisiä lupauksia kuten Josef Balej sekä rutinoituneita AHL-taitajia kuten Ken Gernander. Maalissa viimeisenä lukkona on viime kaudella koko AHL:n parhaaksi pelaajaksi valittu Jason LaBarbera. Vaikka menneen kauden dynaamisimman hyökkäyskaksikon Pavel Rosa-Steve Kelly menetys tuntuu varmuudella Manchester Monarchsin materiaalissa, Mike Cammallerin ja Dustin Brownin tapaiset nuoret kyvyt ja Tom Kostopuolisin ja Brad Smythin kaltaiset kokeneet veteraaniavut kykenevät pitämään joukkueen divisioonan kärkikamppailuissa Wolf Packin rinnalla. Monarchsin maalivahtiduo Mathieu Garon ja Adam Hauser pystyvät voittamaan otteluita omalla panoksellaan.
Hyökkäyskalustossaan Peter Sejnan, John Pohlin ja Mike Glumacin kaltaisia aseita kantavan Worcester IceCatsin menestys lepää pitkälti hyökkäyksen tähtipelaajien sekä Jason Bacashihuan ja Curtis Sanfordin maalivahtipelissä. Vaisu puolustus ja lukuisista menetyksistä kärsinyt ja näin ollen materiaaliltaan hyvin kapea hyökkäys pitänevät joukkueen päätaiston kuitenkin ainoastaan divisioonan kärkipaikkojen ympärillä. Tukuttain nuoria ja erittäin lupaavia pelaajia - vaikka Aleksander Semin ei joukkueessa olekaan - pursuava Portland Pirates saattaa hyvinkin olla koko AHL:n suurimpia yllättäjiä. Erinomaiseen maalivahtipeliin ja nuoruuden intoon luottavan joukkueen kokemattomuus saattaa kuitenkin kostautua pitkässä runkosarjassa ja erityisesti tiukoissa pudotuspeliväännöissä.
Alkavalla kaudella sekä Carolina Hurricanesin että Calgary Flamesin farmijoukkueena toimivan Lowell Lock Monstersin pelaajamateriaalin syvyys lisääntyy luonnollisesti kahden NHL-organisaation pelaajista. Eric Staalin, Chuck Kobasewin ja Matthew Lombardin kaltaiset kovanluokan pelaajat eivät kuitenkaan kykene nostamaan muutoin hyvin vaisua joukkuetta divisioonan keskikastia korkeammalle. Lock Monstersin kanssa keskikastissa kamppailevan Providence Bruinsin massiiviset pelaajamenetykset niin hyökkäyksessä kuin maalillakin tekevät joukkueen kaudesta erittäin vaikean. Hyökkäyspäässä jo ennestään yksi liigan tehottomimmista joukkueista saa odottaa muun muassa Andy Hilbertiltä ja Brad Boyesiltä tarumaisia suorituksia, mikäli Baby-Bruins mielii uusia viime kauden neljännen sijan divisioonassa. Craig Darby, Shane Willis ja Jamie Storr ovat kelvollisia veteraanivahvistuksia ja Nikita Aleksejev on yksi liigan potentiaalisimmista nuorista lupauksista, mutta nuoren joukkueen materiaalin yleinen heikkous ja kokemattomuus pitänevät Springfield Falconsin menneen kauden tapaan liigan jumbosijoilla.
1. Hartford Wolf Pack
2. Manchester Monarchs
3. Worcester IceCats
4. Portland Pirates
5. Lowell Lock Monsters
6. Providence Bruins
7. Springfield Falcons
Itäinen divisioona
Itäistä divisioona voi kutsua varsin ongelmitta koko liigan kaksijakoisimmaksi divisioonaksi. Viime kauden finalistijoukkueen Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin, divisioonan viime kauden voittajan Philadelphia Phantomsin sekä Bridgeport Sound Tigersin ja Binghamton Senatorsin muodostamaan nelikkoon kuuluu kiistämättä koko liigan vahvimpia joukkueita. Vastaavasti liigan häntäpäähän lukeutuva Hershey Bears ja viime kaudella koko AHL:n jumboksi jäänyt Albany River Rats ovat kuin valitettavia vastakohtia divisoonan vahvalle nelikolle. Vastakohtien välissä rimpuileva Norfolk Admirals on divisioonan musta hevonen, joskin venyminen suurimpiin menestyksiin vaatii nuorelta joukkueelta huikeaa tuhkimotarinaa
Viime kauden Itäisen divisioonan voittajajoukkue ja yhden pisteen päähän Itäisen konferenssin voitosta jäänyt Philadelphia Phantoms on jälleen kerran divisioonan sekä koko AHL:n selkeitä voittajasuosikkeja. Neil Littlen ja Antero Niittymäen muodostama maalivahtiduo on liigan vakuuttavimpia, muun muassa Dennis Seidenbergin ja Joni Pitkäsen tähdittämä puolustus kykenee mallikkaaseen peliin kentän kummassakin päässä ja vain vähän pelaajia menettänyt hyökkäys tietää miten limppu isketään verkkoon. NHL-työsulusta selkeästi hyötyvä Binghamton Senators haastaa NHL-pelaajiensa turvin Phantomsin divisioonan kärkitaistelussa. Jason Spezza, Antoine Vermette, Brian Pothier ja Anton Voltshenkov voivat yhdessä ailahtelevan, mutta äärimmäisen lahjakkaan maalivahti Ray Emeryn kanssa viedä Senatorsin hyvinkin pitkälle.
AHL:n parhaan maalintekijä pystin Willie Marshall Awardin viime kaudella saaneen Jeff Hamiltonin menetys saattaa osoittautua Bridgeport Sound Tigersin jo valmiiksi varsin vaisulle hyökkäykselle kohtalokkaaksi. Kenties koko liigan paras maalivahtikaksikko viime kauden parhaaksi tulokkaaksi valitun Wade Dubielewiczin ja varman Dieter Kochanin johdolla kyennee silti tuomaan joukkueelle tarvittavat voitot ainakin Itäisen konferenssin kärkikamppailuihin. Menneellä kaudella finaaleihin selvinnyt ja AHL:n tarunhohtoisimman tuhkimotarinan esittänyt Wilkes-Barre/Scranton Penguins on alkavallakin kaudella lähes pakko liittää divisioonan kärkinimiin. Joukkueen uskomattoman suuri lahjakkuuksien määrä kentän jokaisella osa-alueella on ainakin paperilla selkeä vahvuus, mutta todellinen menestys saattaa kuitenkin riippua juuri nuorten pelaajien kypsyydestä ja kehittymisestä.
Kesän ajan siirtouhkien kourissa kamppaillut Norfolk Admirals sai lopulta jäädä Virginiaan ainakin vielä yhdeksi kaudeksi. Joukkueen pysyminen Norfolkissa jääneekin Admirals-kannattajien suurimmaksi ilonaiheeksi, sillä nuorelta ja lahjakkaalta joukkueelta vaaditaan melkoisia onnistumisia suurempiin saavutuksiin. Tukun tärkeitä pelaajia hyökkäyksestään menettänyt Hershey Bearsin kamppailee Admiralsin kanssa liigan keskikastin sijoituksista, mutta NHL-avut kuten Marek Svatos saavat tehdä kaikkensa, jotta Bearsin kausi jatkuisi myös kevään pudotuspeleissä. Viime kaudella koko AHL:n jumboksi sijoittunut Albany River Rats jäänee auttamatta Admiralsin ja Bearsin taakse. Neljä menneen kauden parasta pistemiestään menettänyt joukkue onkin mitä ilmeisemmin jälleen kerran myös koko liigan heittopussi, vaikka joukkue saikin vahvistuksekseen kaksi kokenutta NHL-veteraania: Dean McAmmondin ja Pascal Rheaumen.
1. Philadelphia Phantoms
2. Binghamton Senators
3. Bridgeport Sound Tigers
4. Wilkes-Barre/Scranton Penguins
5. Norfolk Admirals
6. Hershey Bears
7. Albany River Rats
