Viime keväänä karsintasarjan läpikäynyt Malmö Redhawks on tällä hetkellä SHL:ssä sijalla 11. Runkosarjaa on jäljellä enää yhdeksän ottelua ja pudotuspelipaikka siintää yhden voiton päässä. Toisaalta taaksepäinkään ei ole montaa pistettä eroa. Joukkueeseen täksi kaudeksi hankittu Lauri Pajuniemi on kuitenkin sitä mieltä, että viime kevään kaltainen tapahtumasarja ei kaupungissa toistu.
– Kyllä me pudotuspeleihin olemme menossa, se on ainoa tavoitteemme. Pelaamme paljon keskinäisiä kamppailuja ja kaikki on edelleen omissa käsissä, Pajuniemi kertaa.
Marraskuun maajoukkuetauon jälkeen joukkuetta ovat vaivanneet useat loukkaantumiset. Nyt tilanne on kuitenkin tasoittunut, ja Pajuniemen mukaan kaikki palaset ovat koossa.
– Olemme pelanneet hyvin, mutta tulos on kiertänyt. Nyt olemme saaneet äijät takaisin, kun Kivihalmekin (Teemu) palasi pitkän loukkaantumisen jälkeen.
Pajuniemelle tilanne on uusi, sillä hän pelaa ensimmäistä kauttaan SHL:ssä. Kaksi edellistä kautta TPS-kasvatti edusti AHL-seura Hartford Wolf Packia. Päätös Eurooppaan paluusta oli hänelle lopulta helppo.
– Joulun aikaan syntyi silloin ajatus siitä, että haluan lähteä Eurooppaan. Ruotsi oli silloin itselleni ainoa vaihtoehto. Hetki meni ennen kuin Malmöstä otettiin yhteyttä ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen.
Haluan kuitenkin, että jos sinne palaan, siellä olisi vastassa seura, joka haluaa juuri minut pelaamaan ja jolla on minun varalleni suunnitelma
24-vuotias hyökkääjä ei haikaile menetetyn NHL-mahdollisuuden perään.
– Olin ehkä Pohjois-Amerikassa väärään aikaan tai en pelannut tarpeeksi hyvin, jotta olisin päässyt edes yhden pelin pelaamaan NHL:ssä. Tällä hetkellä koen, että voisin olla valmiimpi sinne.
Vaikka peli kulkee Ruotsissa ja katseet ovat Euroopassa, ei Pajuniemi ole sulkenut mielestään pois mahdollisuutta palata Pohjois-Amerikkaan myöhemmin. Millä tahansa sopimuksella hän ei sinne lähtisi, vaan mahdolliseen paluuseen vaikuttaa monta seikkaa.
– Faktahan on se, että en ole ovia sulkenut tai siltoja polttanut, eikä NHL:lle koskaan kannata sanoa ei. Haluan kuitenkin, että jos sinne palaan, siellä olisi vastassa seura, joka haluaa juuri minut pelaamaan ja jolla on minun varalleni suunnitelma.
– Jos joku tarjoaa kaksisuuntaisen sopimuksen ja sanoo, että katsotaan sitten pelipaikkaa myöhemmin, niin silloin en kyllä ole lähdössä. Kyllä NHL:ään on muitakin suomalaisia lähtenyt vanhempana eli ei koskaan kannata sanoa ei, mutta kyllä sopimus, organisaatio ja ympäristö vaikuttavat paljon päätökseen.
SHL:n etumatka Liigaan on suuri monella osa-alueella
Pajuniemi on omien sanojensa mukaan nauttinut jokaisesta sekunnista tällä kaudella. Yksi osasyy hyvään pistetahtiin on uudenlainen harjoittelu.
– Treenasin AHL-kausien aikana muiden NHL-pelaajien kanssa, mutta ajattelin, että nyt pitää muuttaa harjoittelua. Palasin siis tuttuun vanhaan kaavaan ja nyt isäni vetää minulle treenejä, ja tämä järjestely toimii todella hyvin. Pystyin jo treenikaudella näyttämään, että tulosta tulee.
Sopeutumisessa on auttanut myös vahvan luistelijan vahvuuksia myötäilevä pelityyli.
– SHL sopii minulle pelitavallisesti paremmin kuin Liiga tai AHL. Täällä on isompi kaukalo ja SHL on todella kova luistelusarja, mistä pidän itse paljon.
SHL:n ja Liigan välillä on selkeitä pelitapaan liittyviä eroja. Maajoukkueesta tuttu meidän peli on rantautunut myös Liigaan, mikä aiheuttaa sen, että hyökkäyksiin saa lähteä rauhassa, kun vastustaja asettuu keskialueelle yrittämättä edes riistää kiekkoa.
– Täällä pitää koko ajan luistella ja painetta tulee koko ajan jostakin suunnasta. Suomessa pelatessani tuntui, että pystyin välillä vain seisomaan kiekon kanssa ja odottamaan todella kauan ennen kuin vastustaja tuli karvaamaan. Se ei ehkä ole niin hyvä juttu.
Pelitavan lisäksi sarjajärjestelmä saa hyökkääjältä kiitosta.
– On hienoa pelata, kun jokaisella vaihdolla ja pelillä on iso merkitys. Lisäksi kaikkialla on hieno tunnelma, ihan sama minne menee pelaamaan. Kyllä sen huomaa, että sarja on auki.
Pajuniemi on seurannut keskustelua Liigan osittaisesta avautumisesta, ja hänen mukaansa suunta on oikea, vaikkakin Liiga onkin edelleen jäljessä SHL:ään verrattuna. Hän kuitenkin tiedostaa syyt, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. Toiveena kuitenkin olisi, että Liigassa voitaisiin ottaa mallia länsinaapurista.
– Se on fakta, että meininki on täällä ihan erilainen. Sarja on laadukkaampi, koska rahaa on enemmän, tv-sopimukset ovat isompia ja pelaajabudjetit ovat aivan eri luokkaa kuin Liigassa.
– Tämä näkyy niin, että Liigassa nostetaan joukkueeseen omia junioripelaajia, jotka eivät välttämättä ole vielä valmiita sille tasolle. Rahallisesti ei kuitenkaan kaikilla ole mahdollisuutta hankkia nelosketjuun pelaajia muualta toisin kuin täällä Ruotsissa on.
TPS:n junioripolun läpikäynyt Pajuniemi nostaa esille sen, että pelaaminen aikuisten tasolla kehittää nuoria enemmän. Hän kuitenkin vertaa, että vaikka Malmö Redhawks on ikärakenteeltaan yksi SHL:n nuorimmista joukkueista, ei vakiokokoonpanossa ole kuin pari alle 20-vuotiasta.
– Ei ole junioreiden kehityksen kannalta yhtään huono juttu, jos he pelaavat Liigassa, kunhan he ovat siihen itse valmiita. Kyllä Liigakin pystyy tuottamaan NHL-pelaajia. Ruotsi vain on ammattimaisuudessa pari vuotta Suomea edellä.
Suomea kaukalossa ja sen ulkopuolella
Arki Ruotsissa on lähtenyt käyntiin hyvin kaikilla osa-alueilla. Kaukalossa peli toimii etenkin ketjukaveri Janne Kuokkasen kanssa ja kotona arkeen tuo vauhtia perheen uusi jäsen eli koiranpentu.
– Arki rullaa tällä hetkellä hyvin. Vapaa-ajalla touhutaan koiran kanssa ja suomalaisten kesken vietämme paljon aikaa. Meillä on täällä viisi suomalaista, joista tosin Kivihalme ei puhu suomea, Pajuniemi nauraa ja mainitsee Tomi Sallisen ja Nuutti Viitasalon.
Kuokkanen ja Pajuniemi ovat pelanneet lähes koko kauden yhdessä, minkä lisäksi he käyvät vapaapäivinä tekemässä ylimääräisiä harjoituksia hallilla ja katsovat yhdessä videoita ja analysoivat pelaamistaan.
– Se auttaa tietyllä tavalla, kun voi Jannen kanssa puhua suomea silloin, kun puhumme jääkiekosta tai käymme videoita läpi.
Myös pelaajien puolisot tulevat hyvin toimeen keskenään. Hauskinta tässä on Pajuniemen mukaan se, että pelaajien tyttöystävät tapasivat toisensa jo pari vuotta sitten ennen kuin he kaikki päätyivät Ruotsiin.
– Kun pelasin Hartfordissa ja Janne Devilsissä, he tapasivat New Yorkissa, joten he tunsivat toisensa jo etukäteen.
Suomen kieli on vahvasti käytössä kaukalon ulkopuolella, mutta myös kaukalossa.
– Jäällä puhumme suomea, vaihtoaitiossa englantia. Kumpikin on kuitenkin tottunut käyttämään englantia Pohjois-Amerikassa pelatessaan ja onhan se kohteliaampaa ketjukavereita kohtaan.
Pohjois-Amerikka laittoi uusiksi niin pelitavan kuin elämänarvot
Kieli tai uudet tuttavuudet eivät kuitenkaan ollut ainoita asioita, jotka Pohjois-Amerikasta tarttui mukaan. Elämässä yleisesti hän oppi arvostamaan enemmän luontoa, turvallisuutta ja rauhaa sen jälkeen, kun hän palasi Pohjois-Amerikasta.
– Täällä on puhdasta ja voit koska tahansa mennä ulos kävelemään. Hartford ei esimerkiksi ollut turvallisin paikka eikä varsinkaan luonnonläheinen. Siellä joutui suurin piirtein nappaamaan koiran autoon ja ajamaan 20 minuuttia koiraparkkiin, kun täällä voin vain astua koiran kanssa ulos ovesta.
Ei tarvitse tehdä kärkimiinaa alimpana pelaajana, vaan keskityn taklauksiin ja riistoihin
Kahden AHL-kauden aikana myös peli kehittyi, ja Pohjois-Amerikasta saadut opit auttavat hyökkääjää kaukalossa tänäkin päivänä.
– Sain peliini lisää karheutta ja fiksuutta. Ei tarvitse tehdä kärkimiinaa alimpana pelaajana, vaan keskityn taklauksiin ja riistoihin ja sitä kautta sellaisiin pieniin ja voittaviin asioihin. Olen pistepörssissä 20 parhaan joukossa, mutta olen myös laukonut kolmanneksi eniten ja taklaustilastoissakin korkealla. Olen nyt paljon monipuolisempi pelaaja.
Monipuolisuus ja tehokkuus näkyvät, sillä kauden 39 peliä ovat tuottaneet tähän mennessä 30 (13+17) tehopistettä. Kaikkea kunniaa Pajuniemi ei kuitenkaan tästä suostu itselleen ottamaan.
– Pitää aina muistaa nostaa esille myös ketjukaverit. Olemme olleet vaarallinen ketju yhdessä Kuokkasen ja Perssonin (Carl) kanssa. Pystymme luomaan koko ajan tilanteita, ja sitä meiltä toisaalta myös odotetaan. Ulkomaalaiset hankitaan yleensä aina tuloksentekorooliin.
Pajuniemi ei halunnut liikaa pohtia tulevaisuutta, mutta esiin nousi halu pelata mahdollisimman pitkä ura Ruotsissa tai Sveitsissä.
– Tavoitteena on pelata pitkä ura, pysyä terveenä ja nauttia pelaamisesta. Jos pystyy Ruotsissa tai Sveitsissä pelaamaan pitkän uran, uskon, että sen jälkeen voi kyllä olla ihan tyytyväinen.
Pienen mutustelun jälkeen esiin nousi myös maajoukkuepaidan pukeminen ylle MM-kisoissa. Pajuniemi pääsi mukaan EHT-turnaukseen aiemmin tällä kaudella ja tuolloin hyökkääjä iski kaksi maalia kolmessa pelissä. Tavoite MM-joukkueeseen pääsystä ei siis ole tuulesta temmattu.
– Vaikka nyt nautinkin pelaamisesta ja elämästä täällä, kyllä MM-kisat on suurimpana mielessä. Toivottavasti sinne joskus pääsisin, Pajuniemi päätti.