Lukko-puolustaja ryntää ylivoimalla kiekon perään kulmaan, mutta Ossi Väänänen ehtii vipata kiekon keskialueelle. Henri Heino saa kiekon haltuunsa ja lähtee Valtteri Filppulan kanssa vastahyökkäykseen. Yksinäinen puolustaja ja maalivahti Petri Vehanen ovat avuttomia, kun Filppula viimeistelee maalin suoraan Heinon hyvästä lätystä.
Tuttu tilanne Jokereiden tämän kauden otteluista, sillä illan alivoimaosuma oli helsinkiläisjoukkueelle jo kauden neljäs, kun otteluita on takana vasta kymmenen.
- Viime kauden jälkeen puhuimme, että alivoimaa täytyisi saada aktiivisemmaksi. Se on kuitenkin hyvä paikka hyödyntää sitä, että ylivoimalla vastustajat eivät aina lähde niin terävästi alaspäin, maalin syöttänyt Heino pohti ottelun jälkeen.
- Sitten kun pakkikin nousee, niin usein aukeaa hyvin 2-1-hyökkäyksiä ja vastaavia. Nyt olemme saaneet hyvällä prosentilla niistä sisään, alivoimaspesialisti jatkoi.
Jo kaksi alivoimamaalia tällä kaudella iskenyt Teemu Eronen on joukkuekaverinsa kanssa samoilla linjoilla.
- Aina jos on paikka, oli se sitten alivoima, ylivoima tai tasakentällisin, niin totta kai se pitää käyttää. Ei pidä tyytyä siihen, että olemme alivoimalla. Pitää pystyä pelaamaan, jos saamme kiekon, puolustaja avasi joukkueen ajattelumaailmaa.
- Ei olla alkukaudesta pelattu hirveän hyvää alivoimaa, mutta nyt se on alkanut toimia.
Valmennusosastolla alivoimaan on kiinnitetty huomiota lähinnä sen takia, että vastustajat ovat tehneet luvattoman paljon ylivoimamaaleja. Sunnuntain osuma syntyi päävalmentaja Tomi Lämsän mukaan lähinnä vastustajan ylipelaamisen takia.
- Lukko vähän ylihyökkäsi siinä maalissa, ja me saimme 2-1-hyökkäyksen. Ei se ollut millään tapaa harjoiteltu juttu, Lämsä kommentoi vaatimattomana.
Jokerivalmentajan vieressä analysointia kuunnellut Risto Dufva sen sijaan kertoi painottaneensa vielä erikseen Jokerien alivoiman vaarallisuutta.
- Sanoin vielä oikein erikseen siinä, että muistakaa, he ovat tehneet jo kolme alivoimamaalia. Ja nyt tekivät neljännen. Mutta sellaista se on, Lukon päävalmentaja harmitteli.