Lempäälän Kisa sijoittui Mestiksen runkosarjassa sijalle kuusi ja taisteli pudotuspeleissä TUTOa vastaan upeasti: turkulaiset saivat nyljettyä mäyrännahan vasta seitsemännessä ottelussa täyden työn jälkeen.
Kauden tärkein anti oli kiekkokipinän sytyttäminen uusiin liekkeihin Lempäälässä – edellissesongin kamaluudet ja jumbosija pyyhkiytyivät pois taistelevan ja sielukkaan joukkueen johdolla, myös lempääläisyleisö otti joukkueen omakseen yhä paremmin kauden edetessä ja menestyksen parantuessa.
Vaikeudet kasvattivat nuoria
Alkukausi oli nuorelle joukkueelle vaikea ja Lempäälään palannut valmentaja Juha Juujärvi ei saanut joukkojaan toivottuun lentoon. Etenkin kotipelaaminen sekä maalinteko aiheuttivat isoja ongelmia Kisalle.
Joukkueessa oli kauden loppuessa kymmenen pelaajaa, joille kausi oli joko täysin ensimmäinen miesten tasolla tai Mestiksessä. Nuorennusleikkaus oli tarkoituksellinen haku joukkueen johdolta, sillä siihen saatiin oiva kapteeni – Juujärvi. Luonnollisesti nuorilla pelaajilla oli syyskaudella totuttelua uuteen sarjaan ja sen erikoisuuksiin.
Ongelmia eivät auttaneet suurimpien tähtien siirtyminen muualle: Miikka Männikkö, Henri Tuominen, Ville-Vesa Vainiola ja Teddy Da Costa jättivät vuorotellen Kisa-paidan taakseen. Positiivista oli, että aina oli joku valmiina astumaan valokeilaan, ja se piti LeKin mukana keskivaiheilla sarjataulukkoa.
Pelillisesti LeKi kehittyi valtavasti runkosarjan alun ja pudotuspelien välillä, mikä on osoitus oikeasta suunnasta. Syyskaudella kiekkokontrollia hakenut LeKi-lauma onnistui tavoitteissaan vain ajoittain ja otteet heittelivät; jouluna joukkue oli seitsemäntenä.
Kehitystyö toi tulosta
Kisan kausi oli koko sarjan ajan kestänyt kehitysmatka. Tulokset alkoivat hiljalleen näkyä jo ennen vuodenvaihdetta, mutta vasta vuoden 2015 puolella joukkue syttyi todellisiin liekkeihin ja pistekäyrä alkoi osoittamaan jyrkkää nousua.
Tammikuu oli elintärkeä LeKin loppukaudelle, ja se osui nappiin. Joukkue voitti yhdeksän kahdestatoista kamppailustaan ja alkoi hätyyttelemään jo viidettä sijaa.
Kotipelaaminen parani ja LeKi kaatoi vuorotellen kaikki sarjan kärkijoukkueet. Myös toiset erät eivät enää kummitelleet. Kaikki oli tulosta pitkäjänteisestä kehitystyöstä, joka alkoi tuottamaan maukkaita hedelmiä.
LeKin seurajohto esitti valppautta siirtomarkkinoilla vahvistaen LeKiä kovilla pelaajilla: Mika Noronen, Roope Ranta, Antti Mäkilä ja Tomi Tuomisto toivat mukanaan signaalin, että tänä keväänä Kisa ei jää lehdelle soittelemaan.
Runkosarjan lopulla SaPKo jäi taakse ja kuudes sija toi pudotuspeleissä vastaan TUTOn. Iso yllätys oli jo muhimassa, kun LeKi loisteliaasti esiintyneen Norosen johdolla ahdisti turkulaiset nurkkaukseen johtamalla puolivälieräsarjaa jo 3-1. Norosen loukkaantuminen edesauttoi TUTOn nousua, eikä nuorilla riittänyt vielä hauis jättipaukun tekemiseen, joten Kisan kausi päättyi ensimmäiselle kierrokselle.
Pudotuspelikiekon palauttaminen Lempäälään oli kuitenkin tärkein asia isossa kuvassa, ja joukkueen esittämään taisteluun oltiin Lempäälässä enemmän kuin ylpeitä.
Useita läpimurtoja
LeKin pelaajistosta nousi kauden aikana esiin useita läpimurtoon pystyneitä. Suurin yllättäjä oli lopulta parhaaksi pistemieheksi noussut Markus Jokinen, joka löi itsensä Mestiksen parhaimmistoon. Ykköspakiksi hankittu Jimi Santala pelasi vammoista huolimatta upean kauden johtaen takalinjojen maestrona Kisan hyökkäyspeliä.
Nuorisokaartista itsensä parhaiten yleisön tietoisuuteen iskivät puolustaja Jimi Kuronen sekä hyökkääjä Aleksi Luhtalampi. Kesken kauden Suomi-sarjasta saapunut Tomi Iso-Mustajärvi oli loppukaudesta kuin monivuotinen Mestis-konkari. Kesken kauden saapunet hankinnat osuivat nappiin – sairastellutta Tuomistoa lukuun ottamatta.
Suuria floppeja ei Kisan rosterista löytynyt, jos heti syksyllä lähtöpassit saanutta Antti Hildéniä ei lasketa. Olli Henrikssonin kauden pilasi vamma jo alkukaudesta eikä hänen potentiaaliaan saatu ulosmitattua.
Nuorilta Jesse Huhtalalta ja Jonatan Tanukselta odotettiin saatua enemmän, mutta he kypsyvät kokemuksen myötä. Ranskalaishaku Valentin Claireaux oli oma tapauksensa: häntä oltiin jo lähettämässä takaisin, kunnes runkosarjan lopulla hän oli yksi tärkeimmistä hyökkääjistä.
Kaikkiaan LeKin kokoonpanossa oli 45 kenttäpelaaja ja kymmenen maalivahtia. Se oli selvästi edellisiä kausia vähemmän. Farmiyhteistyö sujui hyvin ja pääasiassa avut olivat motivoituneita. Siirtorajasäännöt auttoivat LeKiä muun muassa maalivahtipalapelissä.
Puolustuspeli laadukasta
Pelillisesti Kisan suurimmat vahvuudet löytyivät puolustussuunnalta. Alivoima oli läpi koko kauden Mestiksen parhaita ja maalivahdit esiintyivät jatkuvasti antaen joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.
Parhaimmillaan LeKin hyökkäyspeli oli järkevää kiekonhallintaa, jossa asetettiin vastustajan puolustukseen kova paine ja riistoilla käännettiin peliä. Etenkin joulun jälkeen ja pudotuspelien alussa se toimi vahvasti.
Läpi kauden suurimmat ongelmat olivat hyökkäyspäässä ja maalinteossa. Ylivoima oli välillä jopa katastrofaalista ja alkukauden heikon jakson aikana maalinteon kipsi korostui. Jokisen huippuvireen sekä Mäkilän ja Rannan saapumisen jälkeen vaikeudet hieman helpottivat, kunnes viimeisissä pudotuspeliotteluissa ne nousivat jälleen esiin.
Kolme j:tä
Ennen kautta jatkoaika nosti esille LeKin kohdalla kolme j:tä: Juujärvi, juniorit ja järjestys.
Juha Juujärvi osoitti jälleen olevansa Mestiksen parhaita valmentajia – ehkä jopa paras. Alkuvaikeudet selätettyään hän sai joukkonsa loistoiskuun ja vuoden 2015 puolella Kisa oli kiistatta yksi runkosarjan lopun kovakuntoisimmista. Joukkue oli sitoutunut ja taisteleva – valmentajansa näköinen.
Junioreista näkyi alkukaudesta, että heistä ei ole vielä kantamaan tarpeeksi suurta kuormaa Mestiksessä. Kauden edetessä nuorisokaarti paransi. Ennen kaikkea kulunut kausi oli sijoitus tulevaisuuteen – eikä niin paljoa edes LeKin, vaan suomalaisen kiekon. Harva tämän kauden LeKin nuoresta pelaa Lempäälässä enää kahden vuoden päästä. He saivatkin Kisasta juuri tarvitsemansa ponnahduslaudan ja kasvualustan.
Järjestys palasi todella Lempäälään, juurikin Juujärven tuomana. Se näkyi positiivisina sivuilmiöinä: LeKin ulkoinen brändi otti jälleen kehitysaskelia muun muassa markkinoinnissa ja yleisöstä alkoi hiljalleen kuulua jopa meteliä, vaikka yleisömäärät olivat yhä todella heikkoja Tampereen seudun potentiaaliin nähden.
Kauden odotuksiin peilaten pudotuspelipaikkaa haviteltiin, ja se myös saavutettiin. Plussana olivat pudotuspelien tiukka vääntö sekä parantuneet otteet kauden mittaan, myös yksilöiden kehitys lämmitti Lempäälässä mieliä. Mestis-kausi 2014-15 oli Lempäälässä plusmerkkinen.
Kaiken perusta on loppujen lopuksi menestyvä joukkue, josta voidaan olla ylpeitä. Juurikin sen Kisa teki, pesi kasvonsa ja antoi aihetta ylpeyteen.
