Lentävätkö Pelikaanit korkeammalle kuin koskaan?

LIIGA / Artikkeli
Pelicans lähtee historiansa kolmanteen liigakauteen vaihtelevista asetelmista. Edelliskauden urheilullinen tulos oli yksi parhaimmista koskaan, mutta virhearvioinnit talouspuolella nostivat kauden tappiot miljoonaluokkaan. Ilman marraskuun loppupuolella tapahtunutta pelillistä ryhtiliikettä - ja siitä suorana seurauksena nousseita katsojalukuja - viikatemiehen varjo näkyisi nykyistä selkeämmin lahtelaiskiekkoilun yllä.

Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa taustapuolella lokakuussa, jolloin jo Hockey Reippaan aikana toiminnassa mukana ollut toimitusjohtaja Hannu Kuisma ilmoitti päättävänsä lähes kymmenvuotiseksi venähtäneen rupeamansa seuran taustalla. Toinen tuttu kiekkokasvo, puheenjohtaja Harri Lehti, ilmoitti vain hetkeä myöhemmin seuraavansa pitkäikäisen aisaparinsa jälkiä. Väliaikaisesti seuran otti hallintaansa Lahden Optimal-Palvelut Oy-yhtiö liikemies Pasi Tinnilän johdolla.

Samaan aikaan mukiinmenevällä tahdilla alkanut kausi alkoi muuttua kaukalossa edelliskautta muistuttavaksi tuskaiseksi taaperrukseksi. Urheilutoimenjohtajaksi kesäkuussa palkatun Esko Nokelaisen huhuttiin nauttivan suosiota uuden omistajaryhmittymän keskuudessa. Oli tiedoissa perää tai ei, niin ne saivat päävalmentaja Kari Elorannan epäilemään julkisesti oman asemansa turvallisuutta. Kuten tunnettua, vaihdos jäi lopulta toteutumatta ja näin Kari Eloranta valmistautuu jo kuudenteen täysimittaiseen kauteensa seuran peräsimessä.

Kosonenko pelasti?

Optimal-Palvelut ja ristiriitaisen maineen liikemiehenä omannut Pasi Tinnilä poistuivat Pelicansin taustalta lopulta vuoden 2000 viime päivinä, kun entinen Tiimari-ketjun yrittäjä Jorma Kosonen päätti ottaa hankalan savotan harteilleen. Vauhdissa olleen kauden tappioihin Kososen vaikutusmahdollisuudet olivat sangen vähäiset, mutta mikä tärkeintä, mieheltä löytyi selkeä visio siitä miten tulevaisuus saadaan näyttämään valoisammalta.

Kaudeksi 2001-02 yleisötavoitetta on reivattu selvästi edellistä kautta realistisemmaksi, 3200 katsojaan ottelua kohden (kauden 2000-01 keskiarvo 3389). Taloudellisten realiteettien edessä pelaajarinkiä on pyritty pienentämään edelliskauden 26 pelaajasta kolmella-neljällä pelaajalla. Taloudellinen ajattelutapa ilmenee siinäkin, että joukkueen pelipaitaa ja värejä muutettiin sponsoreiden värimaailmaan helpommin sulautuvammaksi.

Vaihtuvuus pientä

Viime kauden ryhmästä Pelikaaniparven jättivät epätasaisesti esiintyneet tsekit Roman Vopat (Ilves) sekä Tsekkiin palannut Ales Kratoska, joiden mukana katosi 62 tehopistettä ja 197 jäähyminuuttia. Tsekkitandemin jättämän aukon Pelicans toivoo paikkaavansa Blues-kaksikolla Toni Koivunen - Joonas Jääskeläinen. Koivunen palaa kotikonnuilleen seitsemän vuotta kestäneen Savonlinnan, Rauman, Jyväskylän ja Espoon käsittäneen kotimaan kierroksen jälkeen. Koivunen toivoo palaavansa yli 30 tehopisteen kerhoon pahan maun suuhun jättäneen Espoon visiitin jälkeen. Maajoukkueessa moneen otteeseen esiintyneen Jääskeläisen urakehitys jäi junnaamaan vuosien 1996-98 jälkeen paikalleen samaan tapaan kuin koko Espoon menestys. Reisivammasta harjoituskaudella kärsinyt Jääskeläinen onkin yksi joukkueen suurimmista arvoituksista. Kaikki edellytykset isoille maalilukemille ovat olemassa, mutta viime kauden tapainen epäonnistuminenkaan ei ole poissuljettua.

Joukkueen riveistä poistuivat molemmat kevään 1999 suurimmat sankarit. Kakkosmaalivahdiksi pudonnut Sami Lehtinen vaihtoi SaiPan riveihin, kun jatkosopimusta ei Lahdesta enää irronnut. Ilman kontrahtia jäi myös Jouko Myrrä loppukesän uudesta neuvotteluyhteydestä huolimatta. Muut lähteneet pelaajat olivat Vancouveriin palannut kanadalaispakki Garry Toor, vähälle peliajalle jääneet puolustaja Jussi Salminen sekä hyökkääjä Janne Sinkkonen. Viimemainitun 19-vuotias pikkuveli Olli oli yksi niistä monista a-junioreista, joka harjoituskaudella yritti vallata pelipaikkaa edustusryhmästä.

Viime kaudella 200 tehopistettä kasannut viisikko Lasse Jämsen - Mikko Peltola - Tommi Turunen; Jan Latvala - Mika Niskanen esiintyi kauden alla harjoitusotteluissa sen verran vaisusti, että Eloranta päätti hieman yllättäen hajoittaa kentällisen. Peltola sai siirron Jani Keinäsen tieltä Toni Koivusen ketjun laidalle. Vitjan toisen laiturin paikka on ennakkokaavailuissa pedattu Jääskeläiselle siitäkin huolimatta, että tuota tonttia väliaikaisesti täyttänyt Niki Siren esiintyi tryout-otteluissaan pääsääntöisesti vakuuttavasti.

Muista hyökkääjistä suurimmat odotukset kohdistuvat Toni Saariseen, Veli-Pekka Nutikkaan sekä Teemu Riihijärveen, joilla kaikilla alkaa olla viimeiset hetket näyttää merkittäviä edistysaskeleita tai muuten tulevalla kaudella kirjoitetaan viimeisiä hihamerkintöjä heidän liigauristaan kertoviin kirjoihin. Edistysaskeleita odotellaan myös sentteri Mikko Juutilaiselta, joka hoiti luotettavasti nelossentterin tontin viime kaudella. Mikäli harjoitusotteluissa muotoutuneet ketjukokonaisuudet säilyvät vielä liigassakin, niin odotettavissa on todennäköisesti rooli yhtä pykälää ylemmässä ketjussa.

Peräpään ainoa uusi kasvo on kolme vuotta Keski-Euroopassa viettänyt raumalaislähtöinen puolustaja Teemu Vihervä, joka Sirenin tavoin onnistui valloittamaan paikan joukkueesta elokuun testiotteluiden jälkeen. Osasyynsä sopimukseen oli toki silläkin, että Pelicans joutui luopumaan HIFK:n Jan Kobezdan havittelusta taloudellisista syistä.

Päävastuun Pelicansin peräpäässä kantaa sama nelikko (Latvala, Niskanen, Veli-Pekka Laitinen, Kalle Koskinen) kuin viime kaudellakin. Huomionarvoista on erityisesti HPK-kasvatti Laitisen vahva edistyminen viimeisten kahden kauden aikana, sillä vielä kaudella 1998-99 miehellä oli 1. divisioonassa jopa vaikeuksia mahtua pelaavaan kokoonpanoon. Peräpäätä - kuten oikeastaan koko joukkuetta - vaivaa hienoinen kovuuden puute; asia johon Vihervän odotetaan tuovan edes jonkinlaista helpotusta.

Edellämainittujen pelaajien lisäksi puolustuskalustossa kannattaa kiinnittää huomiota kahteen 1980 syntyneeseen lahtelaiskasvattiin, Kaj Lindströmiin sekä Henri Laurilaan, joiden urakehitykset ovat kulkeneet vastakkaisiin suuntiin. Lindströmille kaksi viimeistä vuotta ovat olleet tahmeampia loistavan debyyttikauden jälkeen kun taas Laurila valtasi pelipaikan itselleen viime kaudella perusvarmoilla otteillaan.

Elorannan jäähyväiskausi

Tuleva kausi on kaikella todennäköisyydellä joukkueen todelliseksi keulakuvaksi nousseen Kari Elorannan tämänkertaisen valmennusrupeaman viimeinen. Tähän mennessä - satunnaisista taantumista huolimatta - menestyskäyrä on ollut koko ajan nouseva. Ensi kaudella saman trendin jatkaminen on jälleen entistä vaikeampaa odotusten kasvaessa koko ajan. Pelaajamarkkinoilla Pelicans ei sanottavasti heikentynyt jos ei parantunutkaan, mutta muutamien päävastustajien ainakin paperilla onnistuneilta vaikuttavat hankinnat takaavat sen, että paikkoihin auringossa on - jos mahdollista - viime kauttakin kovempi tunku.

» Lähetä palautetta toimitukselle