Savard ja koko pistepörssiä Jaromir Jagrin kanssa johtava Ilja Kovaltshuk ovat muodostaneet pelottavan parivaljakon niin ykkösketjussa kuin ylivoimallakin. Thrashersin ylivoima on ollut yksi NHL:n tehokkaimmista tällä kaudella – kiitos siitä kuuluu pitkälti tälle kaksikolle. Savardilla on loistava pelikäsitys, ja taito antaa ratkaisevia syöttöjä maalipaikkoihin. Ontariosta lähtöisin oleva keskushyökkääjä pystyy pelinrakennustaitojensa lisäksi pistämään kiekon paikoista verkkoon. Savard pelasi itse asiassa jo yli piste/peli –tahtia työsulkua edeltäneellä kaudella, mutta loukkaantumiset jättivät hänet vielä silloin 45 pelattuun otteluun.
Mutta kuka oikeastaan on Marc Savard?
Esikuvana The Great One
Marc Savard pelasi viimeiset juniorivuotensa kotiprovinssinsa Ontarion junioriliiga OHL:ssä. Hän puki Oshawa Generalssin paidan päällensä neljän kauden ajan syksystä 1993 lähtien. Heti toisella kaudellaan 1994–95 Savard voitti sarjan parhaalle pistemiehelle jaettavan Eddie Powers Memorial Trophyn tehtailemillaan 139 pisteellä 66 ottelussa.
Hyvin menneen kauden päätteeksi eteen tuli odotettu NHL-varaustilaisuus. Neljäs kierros ja kokonaisvarausnumero 91 olivat kuitenkin silloin pettymys nuorelle kanadalaislupaukselle.
Junioriliigassa jatkanut Savard voitti OHL:n pistepörssin vielä toistamiseen kaudella 1996–1997, ennen kuin oli aika siirtyä hänet kaksi vuotta aiemmin varanneen New York Rangersin organisaatioon. Se oli suuri harppaus. Paitsi että edessä oli taistelu pelipaikasta maailman kovimpaan kiekkoliigaan, Marc tapasi nyt ensi kertaa pelaajan, jota hän oli ihaillut pikkupojasta asti. Wayne Gretzky oli nyt Savardin joukkuekaveri.
– Kopioin kaiken, mitä hän teki. Kun menin New Yorkiin, minun oli luovuttava joistakin sellaisista asioista, mutta oli hienoa päästä seuraamaan häntä ja ottamaan oppia häneltä. Hän on loistava persoona, Savard nykyään kuvailee ainutlaatuista tilannettaan.
Jotakin tästä kopioinnista on silti edelleen jäljellä. Ainakin, jos asiaa kysyy joukkuekaveri Bobby Holikilta.
– Puhutko nyt henkilöstä nimeltä the good one? Siksi hän kutsuu itseään. On melkoinen kokemus pelata hänen kanssaan, Holik vastasi, kun häneltä kysyttiin mielipidettä Savardista.
Tulokaskauden pelit Rangersissä jäivät lopulta 28:aan, mutta suoraan OHL:stä Rangersiin siirtynyt nuori keskushyökkääjä pelasi loistavasti AHL:ssä newyorkilaisten farmijoukkueessa Hartford Wolf Packissa. Savard oli joukkueen sisäisen pistepörssin ykkönen 74 pisteellään, vaikka ei NHL-visiittiensä takia pelannut kuin 58:ssa runkosarjan ottelussa. Hyvä tahti jatkui pudotuspeleissäkin, joissa rookie oli 27 pisteellä vain viidessätoista ottelussa koko liigan kolmanneksi paras pistemies. Oppiminen miesten peleihin ei siis vienyt aikaakaan.
Paikka NHL:ssä vakiintuu
Seuraavalla kaudella 1998–99 tapahtui läpimurto myös NHL:ään, kun lähes täyden kauden Rangersissä pelannut Savard lähenteli 50 pisteen rajaa 70 pelissä syntyneillä tehoillaan 9+36. Jo tällöin ja paljon aikaisemminkin oli selvää, missä taitavan pelinrakentajan vahvuudet tulisivat NHL-uralla olemaan. Kauden kohokohdaksi voi laskea marraskuisen ottelun Toronto Maple Leafsia vastaan. Marc keräsi ottelussa yhteensä neljä syöttöpistettä.
Seuraavaksi syksyksi oli kuitenkin edessä muutto takaisin kotimaahan. Ei kuitenkin kotiseuduille Ontarioon vaan koilliseen Calgaryyn Rangersin ja Flamesin kesäkuussa tekemän kaupan seurauksena. Calgaryssä viettämänsä reilun kolmen kauden aikana Savard vakiinnutti paikkansa hyvänä NHL-sentterinä. Toisena Flames-kautena 2000–01 syntyi myös uran tähänastinen yhden kauden piste-ennätys 23+42=65.
Sen jälkeen asiat menivät alamäkeä. Vielä syksyllä 2001 aivan kauden alussa näytti hyvältä, kun Flamesin ykkössentterin roolin saanut Savard teki kauden neljännessä ensimmäisessä ottelussa kaksi maalia ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön. Hän loukkasi kuitenkin polvensa lokakuun 10.päivä yhteentörmäyksessä Detroit Red Wingsin Darren McCarthyn kanssa ja joutui sivuun 15 pelin ajaksi. Kun Marc joutui vielä jättämään yhteensä kymmenen ottelua väliin myöhemmin samalla kaudella, hän pelasi vain 56 runkosarjaottelua.
Savard ajautui riitoihin Flamesin silloisen valmentajan Greg Gilbertin kanssa syksyllä 2002. Umpikujaan urallaan ajautunut kanadalainen vaati siirtoa muualle. Hän ei ollut tyytyväinen siihen rooliin, minkä oli Calgaryn joukkueessa sinä kautena saanut. Savard halusi enemmän vastuuta. Roolia, jossa hänen pelisilmänsä pääsisi paremmin oikeuksiinsa.
Marc ja Bob sateentekijöiksi
Marraskuun 15.päivä Savard pääsi muualle. Pohjamudissa kamppailevan Atlanta Thrashersin GM Don Waddell päätti hankkia Flamesissä valmentajan epäsuosioon juuttuneen taitavan keskushyökkääjän Atlantaan vaihdossa venäläisen hyökkääjälupaus Ruslan Zainullinin oikeuksiin. Thrashers tarvitsi ykkössentteriä surkeaan keskushyökkääjätilanteeseensa.
Joulun jälkeen tapahtui odotettu muutos Thrashersin valmennuksessa. Seuraa sen ensimmäisestä kaudesta lähtien valmentanut Curt Fraser sai kenkää ja General Manager Waddell otti valmennusvastuun väliaikaisesti itselleen. Seuran historian toiseksi varsinaiseksi päävalmentajaksi palkattiin tammikuun puolivälissä Colorado Avalanchesta syksyllä kenkää saanut Bob Hartley.
Hartleyn tulo muutti totaalisesti Thrashersin suunnan, vaikka pudotuspelipaikka oli käytännössä menetetty jo surkeaan syyskauteen. Savardista kasvoi jo tällöin vaativan valmentajan luottopelaaja. Kunnioitus valmentajan ja pelaajan välillä oli ja on molemmin puolista. Savard näkeekin Hartleyn uransa parhaana valmentajana.
– Hän on paras valmentaja, joka minulla on urallani koskaan ollut. Hän auttoi minua paljon ja opetti asioita, joita en tiennyt, Savard kehuu nykyistä valmentajaansa.
Syksyllä 2003 Atlanta oli odotuksia täynnä. Thrashers oli Hartleyn komennossa pelannut niin vakuuttavan edelliskevään. Myös Savardin itseluottamus oli kasvanut. Hän oli saanut vastuuta ja käyttänyt sen hyväkseen. Kanadalaissentteri oli muodostanut loppukaudella hyvän ketjun Dany Heatleyn ja Vjatsheslav Kozlovin kanssa.
– Mielestäni olimme yksi NHL:n parhaista ketjuista kauden lopussa. Me lopetimme kauden hyvin ja niin teki joukkuekin. Kuten sanoin, me kaikki odotamme innolla ensi kautta, Savard kertoi tunnelmistaan harjoitusleirillä syksyllä 2003.
Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Thrashers ei saavuttanut pudotuspelipaikkaa viidennellä kaudellaankaan hyvästä alusta huolimatta. Marcin kautta varjostivat jälleen loukkaantumiset. Marraskuussa hänet piti sivussa leikkaushoitoa vaatinut nilkkavamma, tammikuussa ensin aivotärähdys ja sitten polvivamma. Viimeiset 15 ottelua menivät ohi taas polvivamman takia.
Tosin silloin kun Savard oli terve, hänen pelinsä kulki ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin. Yhteistyö Iljan kanssa oli tehokasta jo tuolla kaudella. Savard pelasi yli piste/peli –tahtia 45 ottelua keräten niissä tehot 19+33.
Sitten edessä olikin työsulku. Savard päätti suunnata Eurooppaan ja Sveitsiin. Yllättävää oli, että pelipaikka löytyi aluksi Sveitsin toiseksi korkeimmalta sarjatasolta HC Thurgaun riveistä. 13 ottelun jälkeen hän siirtyi SC Berniin, jossa ei kuitenkaan viihtynyt kuin viiden ottelun ajan. Sveitsin visiitti jäi näin lyhyeksi.
Elämänsä kunnossa
Tähän kauteen Savard lähti hyvä harjoitusjakso takanaan. Hän oli training campillä paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin urallaan. Thrashersin ykkössentteri saikin kauteen lentävän lähdön, kun hänet valittiin heti NHL:n ensimmäisellä viikolla liigan hyökkääväksi pelaajaksi.
Avausviikon jälkeen kanadalaissentterillä oli pieni suvantovaihe, niin kuin koko joukkueellakin. 11:sta pelissä Marcin oli tyytyminen kuuteen tehopisteeseen. Vaikka Thrashersillä oli lokakuun tappioputkissa pahoja ongelmia maalivahtien loukkaantumisten ja jäähyjen kanssa, Savard uskoi edelleen kovan työnteon merkitykseen.
– Ilmeisesti meillä on ollut huonoa tuuria maalivahtien kanssa ja näyttää, ettei kiekko pompi meille tällä hetkellä. Mutta olet onnekas, jos teet kovasti töitä, hän painotti.
Ja niinpä työ palkittiinkin. Kuten koko joukkueenkin, myös Savardin peli alkoi kulkea marraskuussa synkän lokakuun jälkeen. Marraskuun viimeisissä yhdessätoista ottelussa syntyneet 23 pistettä palauttivat taitavan keskushyökkääjän ja samalla koko Thrashersin pelin raiteilleen. Joulukuun alun viiden ottelun tappioputki oli pudottaa atlantalaiset pudotuspelitaistosta. Joukkue kokosi kuitenkin itsensä ja pelasi yhdeksän seuraavaa ottelua ilman tappiota varsinaisella peliajalla. Savard teki pisteputken aikana tehot 4+7.
Ainiin, ne jäähyt
Kun tilastoja katsoo, niitä lukiessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota Savardin jäähymääriin tällä kaudella. Paitsi että hän tulee tekemään yhden kauden piste-ennätyksensä, myös yhden kauden jäähyennätys tullee rikkoutumaan. Savard on ottanut tähän mennessä peräti 37 kaksiminuuttista, mikä on koko NHL:n suurin lukema.
Mitenkään kovaotteinen pelaaja Marc ei toki ole. Suurin osa jäähyistä onkin tullut koukkaamisesta tai kiinnipitämisestä. NHL:n tiukentunut linja ei siis ole ollut pelkästään positiivinen asia Thrashersin ykkössentterille.
Usein toistetaan pienikokoisen pelaajan voivan pärjätä vain kovan liikkeensä avulla. 178 senttinen ja 86 kiloinen Savard ei ole luistimilla mikään pikakiituri. Päinvastoin, monet lukevat luistelutaidon jopa hänen jonkinlaiseksi heikkoudekseen. Loistava pelinlukutaito ja kiekolliset avut ovat vieneet Savardin maailman kovimman kiekkoliigan pistepörssin kärkikymmenikköön. Luistelunopeuden puutteet näkyvät kuitenkin ajoittain jäähyinä. Varsinkin nyt ”uuden NHL:n” aikana.
Toisaalta kanadalainen omaa myös temperamenttisen luonteen, mikä selittää osaltaan suurta jäähymäärää. Tuomarit saavat joskus kuulla kunniansa, jos tuomiot eivät ole Marcin mieleen. Savard on saanut muutaman jäähyn puhtaasti suunsoitosta. Joskus Thrashers myös menettää avainpelaajansa jäähyaitioon kahden minuutin väkivaltaisuusjäähyn ajaksi, kun tämän hermot nousevat pintaan.
Yhteinen päämäärä
Thrashersillä ja Savardilla on yksi ja yhteinen tavoite: pudotuspelipaikka. Se olisi seuran historian ensimmäinen, mutta myös ensimmäinen kerta, kun Thrashersin ykkössentteri esiintyisi NHL:n pudotuspeleissä. Kahdeksatta kauttaan liigassa pelaava Savard kun ei ole kuulunut kertaakaan pudotuspeleihin yltäneeseen joukkueeseen.
Ontariolaislähtöisellä taitoniekalla ei ole takanaan yhtään varsinaista täysosumakautta, viimeistään loukkaantumiset ovat vieneet monta kertaa pohjan hyvältä ja ehyeltä kaudelta. Nyt kaikki näyttää paremmalta kuin koskaan aiemmin. Marc on enää kolmen pisteen päässä yhden kauden piste-ennätyksestään eikä ole joutunut jättämään vielä peliäkään väliin.
Taitava keskushyökkääjä voi hyvinkin johdattaa tammikuun kuudesta ensimmäisestä ottelustaan viisi voittaneen Thrashersin pudotuspelijäille. Silloin kai myös hänen itselleen antamansa lempinimi ”The Good One” tulisi lunastetuksi.