Kevät etenee, väki vähenee, pidot paranee. Pirskeet ovat kuumimmillaan myös joidenkin tahojen puppuhyllyksi uudelleennimeämällä yläorrella. Täällä serpentiini paukkuu ja jaffapullot poksuvat. Välierävaiheen kunniaksi vierailevana tähtenä tuikkii Jatkoajan Mestis-toimituspäällikkö Renne Ohtonen Joensuusta. Saman kaupungin tinkimätöntä asiantuntemusta edustaa myös Eero Mutanen, jota täydentää tuttuun tapaan Mika Pukkinen, tämä Pohjanmaan kiekkoguru. Käydään sen pidemmittä pohdinnoitta suoraan asiaan:
1. erä: Kouvolan KooKoo ja Kajaanin Hokki ottelevat keskenään finaalipaikasta. Kuinka tässä sarjassa käy ja miksi?
Renne Ohtonen: Jopas on tuttu pari, KooKoo-Hokki. Kolmas kausi putkeen, kun nämä kohtaavat pudotuspeleissä.
Ennen puolivälieriä uskoin siihen, että Hokin heikko vieraspelaaminen olisi koitunut HCK-sarjassa ongelmaksi. Mutta ei: Keravaltakin irtosi kaksi komeaa vierasvoittoa ja koko sarja oli kajaanilaisten juhlaa. KooKoo taas rynnisti melkoisen rutiiniesityksen turvin jatkoon, ja etenkin kotikentällään sen esiintyminen oli oikein vankkaa.
Uskon, että näemme pitkän ja värikkään sarjan. Hokki on niskan päällä kotonaan, mutta kokonaisuus kotietuineen ajaa Kouvolan tavoittelemaan välikausipaikkaa voitoin 4-2 tai 4-3.
Mika Pukkinen: Noniin. KooKoo saikin vastaansa sitten Hokin. Kumpaakin veikkailin välieriin jo ennakkoon, mutta en sentään ottelupariksi, sillä neljän runkosarjassa parhaiten sijoittuneen joukosta on nyt kaksi poissa.
Hokki on saanut levätä muutaman päivän pidempään, mutta se ei liene ratkaisevaa tässä ottelusarjassa. Paikkakuntien noin 450 kilometrin välimatka tuo oman mausteensa sarjalle, sillä kilometrejä tulee vähintäänkin 1800, vaikka ottelusarja menisi suoraan neljästä poikki.
KooKoo on tässä leikissä materiaalillisesti edellä. HCK oli pudotuspeleissä keltanokka ja turhan ylilatautunut, eikä onnistunut kaatamaan Hokkia. KooKoo siinä onnistuu ja etenee jatkoon.
Kouvolalaisilla olisi tällä kaudella mahdollisuus mennä vaikka päätyyn asti. Sitä toivonkin, sillä KooKoo saisi silloin hakea paikkaa Liigassa ja he sen ansaisivat. Ehdottomasti paras vaihtoehto Sportin jälkeen.
Eero Mutanen: KooKoo on tässä sarjassa ennakkosuosikki. Joukkue on laadukkaampi ja leveämpi.
Hokin mahdollisuudet piilevät siinä, että joukkue saa lähteä paineettomasta tilasta näihin otteluihin. Petri Mattilan joukot ovat ajoittain kyenneet juuri altavastaajan asemassa pelaamaan harvinaisen raastavaa kuspiäkiekkoa. Kajaanilaisten sapluuna on myös maalivahtipelin osalta vastustajaansa selkeämpi, ja Teemu Seppänen voi äityä ratkomaan otteluita omalla panoksellaan.
Kuitenkin jos ja kun KooKoo malttaa jauhaa omaa peliään, lampsii Mattilan ensi vuoden työnantaja tästä - todennäköisesti tunteikkaasta - välieräsarjasta jatkoon.
2. erä: Toisessa välierässä kohtaavat Mikkelin Jukurit ja TUTO. Kuinkas tässä käy?
Renne Ohtonen: Runkosarjan aikana TUTO voitti jokaisen ottelunsa mikkeliläisiä vastaan, mutta vain yksi niistä oli suuremmalla kuin yhden maalin erolla. Tasaista taistoa lienee tulevakin sarja pullollaan, ja piinaavia jatkoaikoja nähdään taatusti.
Jukureilla on matkustamisen suhteen varsin ikävät ajat, kun se kääntyy kotona ja lähtee heti pitkälle pelireissulle. Sportin kaataminen hurjalla nousulla tuo takuulla itseluottamusruiskeen, mutta väsymys on väistämätöntä.
Riittääkö turkulaisten rutiini pureskelemaan Jukurien sitkeyden? Uskon, että riittää, ja TUTO marssii finaaleihin mikkeliläisten voittaessa korkeintaan kahdesti.
Mika Pukkinen: Kaksi suurta Mestis-seuraa kohtaavat. Ismo Lehkonen kumppaneineen availi varmaan samppakaljapullon, kun kuulivat, ettei tarvitse matkustella Kajaaniin. Matka lyheni huomattavasti.
Sport oli lopulta monella osa-alueella melko heikko joukkue pudotuspeleissä. Tahtotila puuttui osalta pelaajista täysin. Sportilla oli paikat ratkaista ottelu vielä ottelusarjan viimeisessä erässä, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta Joonas Kalliola päätti Sportin Mestis-taipaleen.
Mutta ei käy kiistäminen, että Jukurit oli parempi joukkue. TUTO saa vastaansa hyvin pelanneen ja uskoa omaavan Jukurit. Runkosarjan voitto ei merkitse tässä vaiheessa enää mitään. TUTOn ensimmäisen kierroksen vastus oli muutaman asteen helpompi kuin Jukureilla, joten mikkeliläisillä on allaan huomattavasti kovempia otteluita. Toki on kysymysmerkki, miten Jukurit on reilussa päivässä palautunut raskaasta Sport-ottelusarjasta.
TUTO on ottelusarjassa ennakkosuosikki. Niin oli Sportkin Jukureita vastaan. Turussa tullaan näkemään huomattavasti vahvempi Jukurit, mitä runkosarjassa ja se yllättää TUTOn housut kintuissa. Jukurit jatkaa finaaliin KooKoon pariksi ja viime kauden finaalin toisinto on valmis. Ottelusarja venähtänee hyvin pitkäksi jälleen.
Eero Mutanen: Luottaisin tässä tiukkarytmisessä välieräsarjassa Jukureiden kunnon kestävän turkulaisia paremmin, mutta mikkeliläisten pitkittynyt puolivälieräsarja ja lyhyt palautuminen siitä tasaavat näitä puntteja. Jukureiden runkosarja ei vakuuttanut, pudotuspeleissä taas TUTO ei ole minusta missään vaiheessa näyttänyt siltä, miltä pitäisi. Erityisesti kupittaalaisten oma pää on vuotanut ja pahasti.
Aika ympäripyöreä sarja. Toivoisin kuitenkin Jukureiden voittoa, sillä tällöin finaalissa kohtaisivat kaksi joukkuetta, joista kummankin nokkamiehet, Sakari Välimaa ja Jukka Toivakka, ovat julkisesti luvanneet liiganousun olevan todellisuutta mestaruuden myötä. Haluan nähdä onko näillä lupauksilla katetta. Jonkun pään pitää löytyä kevään päätteeksi vadilta, mikäli nämä puheet osoittautuvat sanahelinäksi.
3. erä: Keuruun kiekkobuumi kantoi Suomi-sarjan voittoon saakka, ja paikkakunnalla haaveillaan paikasta Mestikseen. Millaisina näet Keupan mahdollisuudet pelata tätä sarjaa?
Renne Ohtonen: Taloudellisesti melkoisen rajallisina kauden alla olleiden hankaluuksienkin takia. Ilman minkäänlaista yhteistyökuviota KeuPan on ilmeisesti mahdotonta lähteä tahkoamaan sarjaa.
Ja ihan rehellisesti sanottuna on vaikea nähdä KeuPalle tulevan reiluja jakoja, jos vieläpä A-juniorien pääsarjan ikärajaa ollaan nostamassa. JYPillä olisi omien A-nuorien lisäksi ruokittavana kaksi Mestis-joukkuetta.
Vaan jännä nähdä, mitä tapahtuu sekä KeuPan että Mestiksen joukkuemäärän suhteen. Tässä kiekkomaassa kun kaikki on mahdollista.
Mika Pukkinen: Kenties se olisi mahdollista, mikäli JYP-Akatemia laitettaisiin nurin ja JYP:in tuki siirrettäisiin keuruulle. Itsessään KeuPalla ei missään nimessä ole rahaa lähteä ylöspäin, sillä ainoastaan pelaajien varainkeruukampanja pelasti KeuPalle tämänkin mestaruuden johtaneen kauden. KeuPahan kertaalleen jo päätti, että kauteen ei lähdetä.
Yleisöpotentiaali Keuruulla on varsin pieni, koska kyseessä on melko pienehkö kyläjoukkue. Finaaliotteluissa kävi noin 1000 ihmistä paikalla ja se toki riittäisi Mestikseen, mutta katsojaluvun vakiinnuttaminen olisikin jo toinen tarina.
Jyväskylästä kärrätyllä avustuksella KeuPan pelaaminen Mestiksessä olisi kenties mahdollista, mutta täysin omavaraisena en usko, että keuruulaiset pystyvät toimimaan. Toki toivon, että KeuPa nousisi ja saataisiin jonkinlainen urheilullinen nousu edes Suomi-sarjasta Mestikseen.
Eero Mutanen: KeuPahan ei tuo Mestikseen mitään uutta, mutta miksi pitäisikään? Paikka on pelaamalla lunastettu, ja nyt on keuruulaisten asia hoitaa talous riittäville kantimille Mestikseen osallistumiseen.
Mikäli KeuPan toimistossa uskoa omaan tekemiseen riittää, niin joukkoon vaan.
Jatkoaika: Jokipoikien kriisi jatkuu ja jatkuu. Mitä mietteitä joensuulaisten ahdinko herättää?
Renne Ohtonen: Tietyllä tapaa jopa sellaisia, että sarjan kuosin vuoksi olisi jopa parempi yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä alemmista sarjoista. Tekohengitys ja rimpuilu veitsenterällä vuodesta toiseen ei kovin tervettä ole.
Mikäli uutta rahoittajaa ja omistajaa löytyy, jotka jälleen nostavat joensuulaiset jaloilleen, ensi kaudet olisi mentävä todellisella säästöliekillä. Kalliit pelimiehet minimiin, nuorta nälkää tilalle. Menestys saattaisi kärsiä, mutta kyllä Jokipojat paikallisia kiinnostaa aina.
Mielenkiinnolla kuitenkin odotan alkuviikon tiedotetta, jossa huhujen varassa olevaa tilannetta päivitetään julkisuuteen.
Mika Pukkinen: On tietenkin ollut surullista seurata Jokipoikien rämpimistä. Eipä mestaruuden jälkeen menestykselläkään tosin ole hirveämmin juhlittu. Olihan kausi jälleen kerran ennen kautta vaakalaudalla, mutta pahoja uutisia kuuluu jatkuvasti lisää Joensuun suunnalta.
Olisi surullista, jos perinteikäs Mestis-seura joutuisi aloittamaan pohjalta. Toki se voisi olla hyväkin asia, sillä puhtaaltapöydältä aloittaminen saattaisi korjata monet joensuulaisten ongelmat. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
Eero Mutanen: Paljonhan puhutaan siitä, että seura pitäisi laittaa nurin ja aloitella jälleen alempaa. Tilanne ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivainen. Mitään takeita ei ole siitä, että ylipäätään uudelle yritykselle löytyisi vetäjiä, saati sitten, että nämä vetäjät olisivat edeltäjiään nohevampia ja välttäisivät tämän seuran historian aikana tehtyjä virheitä.
Jonkinlainen lapsenusko tuntuu olevan myös siihen, että velkojat, tukijat ja suuri yleisö pyyhkivät mielestään ja muististaan nykytilanteen heti, kun taustayhtiö vaihtuu. Ei se näin mene. Imagotappion korjaaminen on iso työ.
Tällä hetkellä tietoja tihkuu siihen suuntaan, että seura pystyy jatkamaan toimintaansa, mikäli muutama asia järjestyy. Mistään suuresta ja kauaskantoisesta ratkaisusta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan seuran resurssit säilyvät niukkoina, vaikka akuutti tilanne saataisiinkin selviteltyä pois.
Nyt olisi keskeistä, että osakeyhtiön sisällä saataisiin sovittua tulevista päämääristä ja vastuun jakamisesta. Tämän jälkeen tilanne pitäisi rauhoittaa ja antaa ihmisille työrauha. Seuran ympärillä on aina huseerannut kaiken maailman pikkuasioihin tarttuvia paremmintietäjiä ja vahvoja taustamiesten taustamiehiä. Tulevia ratkaisuja sekoittamaan ei tarvita enää yhdenkään ulkopuolisen lusikkaa soppaan.
