Hyvää päivää piippuhyllyltä. Se on jälleen sunnuntai, ja totuttuun tapaan meillä on ketju kasassa arvioimassa sitä, mitä Mestis meille on antanut. Vakiokasvot ovat samat, Mika Pukkinen Vaasasta ja Eero Mutanen Joensuusta. Vieraana on Jatkoajan Mestis-toimituspäällikkö Renne Ohtonen.
1. erä: Kiekko-Vantaa on kuin varkain hiipinyt keskikastiin sarjataulukossa. Miksi?
Renne Ohtonen: Ennen kaikkea vahvojen kotiesitystensä turvin. Kymmenestä kotiottelustaan joukkue on voittanut peräti kahdeksan - siinä on sellaisia lukemia, joilla taistellaan tämän sarjan kärkisijoista.
Yleensä vantaalaisten kärkiosaaminen on karannut muihin seuroihin läpimurron jälkeen; nyt Artem Iossafovit ja kumppanit ovat säilyneet seurassa lohipaitojen riemuksi edes jonkun aikaa. Vaikka pelaajisto vaihtuu miltei päivittäin, on joukkue hitsautunut ilmeisesti kovin mukavasti yhteen.
Mika Pukkinen: Kieltämättä Vantaalla on mennyt aikalailla mainiosti alkukaudesta. Pakettikin on pysynyt kohtuullisesti kasassa, vaikkakin onhan noita lainoja jo kymmenkunta ehtinyt kuluttaa Kiekko-Vantaan vaihtopenkkiä. Ehkä siinä on se suurin syy.
Viime aikoina Liigan meno-paluuliikenne välillä Vantaa-Liiga-Vantaa on kiristynyt, mutta ei sekään ole menoa hidastanut. Ehkä lainat ovat istuneet joukkueeseen hyvin, koska ei se tuloksissa ole pahemmin näkynyt. Perjantaina toki tuli vieraissa takkiin JYP-Akatemialta, mutta se voidaan laskea tilastotappioksi. Katsotaan, mihin päin sarjataulukkoa Vantaa asettuu runkosarjan lopussa.
Eero Mutanen: Kiekko-Vantaa sai kiinnitettyä viime kauden avainpelaajansa aika hyvällä prosentilla, ja lisäksi lainamiehinäkin on pyörinyt aika paljon entuudestaan tuttuja naamoja. Näin ollen toista kautta valmentajana toimiva Pekka Kangasalusta on päässyt valmentamaan joukkuetta siten kuin joukkuetta pitääkin valmentaa.
Yhtenä menestystekijänä nostaisin esille myös Aaro Peltosen. Mies on ollut Kiekko-Vantaan selvä ykkösvahti ja hyvin tuloksin.
Kokonaisuutena Vantaalla siis on jatkuvuutta ja perusasiat kunnossa. Tässä vaiheessa se riittää näihin sijoituksiin.
2. erä: Vantaa on vuosikaudet sinnitellyt liigaseurojen puserruksessa. Miten elinkelpoiselta Kiekko-Vantaa näyttää isommassa kuvassa tällä hetkellä?
Renne Ohtonen: Elinkelpoinen on vähän hankala käsite. Kaikkien korealaisomistus- ja liigafarmikuvioiden myötä vantaalaiskiekkoilun narut ovat visusti muiden käsissä. Tämän kauden otteet ovat kuitenkin lupaavia, mutta pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä vantaalaiset eivät voi jo olosuhteiden pakosta tehdä.
Jos katsotaan vielä tätäkin isompaa kuvaa, on koko Mestis murtumassa pala palalta käsittämättömän epäreilun sarjajärjestelmämme takia, minkä hedelmiä esimerkiksi K-Vantaa kaikkine yllämainittuine asioineen on. Se on sitten asia erikseen.
Mika Pukkinen: Samanlaista #touhuilu on ollut kuin aiemmpinakin vuosina. Lainoja tulee ja lainoja menee, ja niiden varassa eletään. Sopimuspelaajia on kuitenkin kiitettävästi, joten aivan täysin ei joukkue ole riippuvainen isoista liigaseuroista.
Jos kelataan aikaa takaperin reilu kymmenen vuotta, niin Vantaalla oltiin sekuntien päässä Mestiksen mestaruudesta. Tulloin pelaajanippu oli koko lailla omavarainen muutamaa lainaa lukuunottamatta. Jos joukkueen menestys on laskenut, niin onhan se näistä lainailuista kiinni. Pitkällä tähtäimellä jatkuva vaihtuvuus sotkee koko joukkueen pasmat.
Jos katsotaan kauemmas tulevaisuuteen, niin voidaan mennä vuoteen 2018. Tuolloin on Pyeongchangin olympialaiset, johon Vantaalla käynnissä oleva korealaisten oma pieni projekti tähtää. Tarkoitus on siis hakea Mestiksestä kokemusta kisoja varten. Suurin osa Kiekko-Vantaasta kuuluu nykyään korealaisille, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu olympialaisten jälkeen. Jättääkö korealaisten poppamies laivan uppoamaan, vai haluaako vielä pitää ja kehittää kiekkoa lisää? Löytyykö uutta omistajaa?
Seuraavan kerran Kiekko-Vantaa on vedenjakalajalla tuolloin, mutta siihen asti vantaalaiset sinnittelevät tavalla tai toisella. Voi hyvinkin olla, että K-Vantaa pääsee taas pudotuspeleihin, mutta eivät he siellä selviä pitkälle. Kuten viimeisellä kolmella pudotuspelikerralla, seinä on noussut jo puolivälierissä.
Asiat ovat kuitenkin Vantaalla solmussa, mutta ei välttämättä umpisolmussa. Seuran pitää pyrkiä omavaraisuutensa vähintään kymmenen vuotta sitten olelleelle tasolle, jolloin lainojen määrä oli melko pieni, ja lainasopimukset olivat pidempiä. Tulloin muun muassa Ilari Filppula pelasi kokonaisen kauden, ja oli merkittävänä osana Vantaalaisten joukkuetta. Ajassa taaksepäin meneminen vie seuraa eteenpäin. Miettikää sitä.
Eero Mutanen: Vaikka seura onkin tullut muutamassa vuodessa hieman taaksepäin, niin minun mielestäni Kiekko-Vantaa vaikuttaa ihan elinkelpoiselta. Jokereiden KHL-kuvion myötä tilanne on pienessä murroksessa, ja se saattaa avata vantaalaisille ihan mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Pohjimmiltaanhan Kiekko-Vantaalla on laaja juniorityö, ja seura on verkostoitunut alueellisesti erittäin hyvin sekä ylös- että alaspäin. Myös perinteitä ja maailmalle nousseita kärkiyksilöitä löytyy yltäkyllin. Näitä asioita ei sovi unohtaa.
Yleisön osalta tilanne on hankalampi. Matsiin lähteminen Vantaalle kaiken muun tarjonnan keskellä on jonkin sortin kannanotto.
3. erä: Mestis on toiminut ponnahduslautana erittäin monelle liigapelaajalle aina terävimpään kärkeen saakka. Vastaavasti Suomi-Sarjasta ei ole tullut aivan saman tason pelaajahautomoa Mestikselle. Miksi?
Renne Ohtonen: Jotenkin tuntuu, että Suomi-sarja on ainakin viime aikoina muotoutunut sellaiseksi sarjaksi, jossa tavoitteelliset ja ylöspäin tähtäävät pelaajat ovat yhä harvemmassa. Päällimmäinen kuva sarjan nykytilanteesta on se, että joukkueiden pelaajisto koostuu "jäähdyttelijöistä" ja väliinputoajista. Toki yksittäisiä helmiä löytyy aika ajoin (Mikael Ruohomaa, Jesse Juntheikki..), mutta kovin vähissä ne ovat
Mika Pukkinen: Vaikea kysymys. Voi olla, että syytä pitää lähteä hakemaan sarjan tasosta. Mestis on kuitenkin puoliammattilaissarja, kun taas Suomi-Sarja on lähes puhtaasti amatöörisarja. Mestiksessä tehdään jo valmennuksesta lähtien asiat askeleen ammattimaisemmin, mitä Suomi-Sarjassa, ja pelaavat keskittyvät pelaamaan läpi talven. Suomi-Sarjassa lähes kaikilla on kokoajan pelien ohella töitä, joka vie muutaman ylimääräisen paukun pelaamisesta. Ehkä tässä asiassa tehdään hivenen eroa suhteessa Liigan ja Mestiksen väliseen farmisotaan.
Eero Mutanen: Suurin syy tähän löytyy Suomi-Sarjan harjoittelun ja valmennuksen laadusta. Puitteet näissä asioissa ovat keskimäärin Mestistä selkeästi heikommat.
Pelituntumaa sen sijaan voisi käydä periaatteessa ylläpitämässä alempana laajemminkin, onhan Jussi Rynnäskin hakenut vauhtia Suomi-Sarjasta. Toisaalta taas, en osaa olla ikinä pahoillani siitä, jos jossain päin harjoitellaan ja pelataan joukkueena ilman ylenmääräisiä lainaukkoja.
Jatkoaika: Mestiksessä vietettiin revanssiviikonloppua. Mitä mietteitä revanssit jättivät?
Renne Ohtonen: Päällimmäisenä ajatuksena Mehtimäen piippuhyllyllä lauantai-iltana istuneena on se, että Jukurit näyttäisi saavan peliään käyntiin. Varsinkin toisen ja kolmannen erän peli näytti sellaiselta, kuin mitä mikkeliläisiltä on tottunut näkemään.
Silmiinpistävin tulos oli SaPKon onnistunut revanssi Kajaanin-nöyryytyksen jäljiltä. Samoin lauantain kierroksen tasaisuus, sillä kaikki matsit päättyivät yhden ainokaisen osuman erolla.
Mika Pukkinen: Ottelut olivat odotetun tasaisia. Mielenkiintoisinta kaikessa oli se, että edelleenkään Jokipojat ei onnistunut voittamaan Jukureita. Tuntuu olevan ylivoimainen este ärjypaidoille. Toinen highlight oli Sportin kotitaian murtuminen. Kaksi kuukautta Sportin kotitaika piti, mutta TUTO korjasi kaksi pistettä matkaan, ja samalla ensimmäisen vierasvoiton Kuparisaaresta tällä kaudella.
Ovathan nämä aina mielenkiintoisia ottelutapahtuminakin. Toisessa ottelussa peli voi olla aivan erilaista, kuten esimerkiksi ottelut Hokin ja SaPKon välillä. Enesimmäisen Hokki voitti kotonaan murskaavasti 7-1, mutta SaPKo ryhdistäytyi kotonaan, ja korjasi kolme pistettä lukemin 3-2. Revanssit tarjosivat kohtuu mielenkiintoiset kaksi päivää itselleni.
Eero Mutanen: Vaikka olenkin yksinkertaisten perusasioiden ja -sarjojen puolestapuhuja, tuntuu revanssiviikonloppu innostavan väkeä, kuten lauantain yleisömääristä saattoi huomata. Konsepti on siis toimiva, ja parit olivat tasaisia.
