- Mestis on hyvä mahdollisuus pelaajalle, mutta toki sielläkin on joukkueiden välillä valtavia eroja. Ennen kaikkea tärkeää on, mihin rooliin sinne sitten mennään - mikään itsetarkoitus Mestis ei ole. Käynti siellä pitäisi pyrkiä suunnittelemaan hyvin pelaajan kehittymisen ja uran kannalta. Toki vaikka kuinka suunnitellaan, niin aina ei tehdä oikeita ratkaisuja, toteaa Tapparan päävalmentaja Mika Saarinen.
Erään harhakuvitelman Saarinen haluaa tyrmätä heti alkuunsa.
- Sitä ajattelutapaa pitäisi välttää, että mitä korkeammalla tasolla tai mitä vanhempien pelaajien kanssa nuori pelaa, sitä parempi se hänen kehittymisensä kannalta aina on. Pitäisi aina miettiä sitä, mikä on tälle pelaajalle juuri tässä hetkessä tärkeää. Kuitenkin oletusarvo on se, että heistä halutaan hyviä pelaajia juuri omaan organisaatioon, joten ei heitä kannata toisaalta polttaa loppuun mutta ei myöskään jättää kortteja katsomatta, Saarinen toteaa.
"Kirjoittamaton kortti"
Tapparan A-juniorien päävalmentaja Juha Juujärven mukaan Mestis on koko Suomen jääkiekkoilun kannalta vielä hieman "kirjoittamaton kortti", josta löytyy organisaatioita laidasta laitaan. Pelin taso on hänen mielestään Mestiksessä hyvä, ja monelle se toimii hyvänä kehitysportaana. Systemaattisia "farmikuvioita" on kuitenkin toistaiseksi vähän:
- Jonkin verranhan meillä on pelaajia, yksittäistapauksia, jotka lähtevät Mestikseen, mutta kovin vähän on sellaista systemaattista seurojen rakentamaa yhteistyökuviota vielä olemassa. Mielestäni se on hyvä väylä, kun on oikea aika, pelaaja ja organisaatio, Juujärvi toteaa.
Myös Juujärvi korostaa, että Mestis ei ole itsetarkoitus pelaajan kehittymiselle:
- Mikään autuaaksi tekevä juttuhan se ei ole, että ajatellaan että kehitystä tapahtuu vain sen kautta että lähtee kovempiin peleihin ja homma toimii - kyllä siinä se kokonaisuus täytyy olla kunnossa. Näihinhän liittyy monesti se, että on koulut ja muut, joiden pitäisi natsata kohdalleen. Jos pelaaja lähtee toiselle puolelle Suomea Mestikseen ja koulu jää kesken, niin onko se sitten niin suuri lisäarvo sille touhulle verrattuna vuoteen A:ssa ja vuosi koulua eteenpäin. Nämä ovat tapauskohtaisia juttuja, mutta on Mestis ilman muuta potentiaalinen kehittymispaikka, ja olemme mekin sitä jonkin verran koittaneet hyödyntää.
Joillekin Mestis on se autuaaksi tekevä juttu
Tässä kohtaa täytyy toki muistaa, että monen jääkiekon ystävän suosikkijoukkue pelaa mestiksessä, eikä sarjan suorasukainen ajattelu "farmina" varmasti miellytä kaikkia. Jos ei Mestis ole pelaajan kehittymisen kannalta välttämätön askel, niin eivätpä ne nuorten pelaajien Mestis-visiititkään ole välttämättömiä kyseisen sarjan kannalta. Kyseessä lienee ammattimaisuuteensa nähden koko maan - ainakin tiedotusvälineissä - aliarvostetuin palloilusarja.
Tämän jutun tarkoitus ei siis ole vähätellä Mestistä tai pitää sitä ainoastaan farmisarjana. Kun näkökulmana kuitenkin on liigajoukkueen pelaajaliikenne, tulee sarjaa väistämättä käsiteltyä juuri tältä kantilta. Se että juuri tämä näkökulma on tässä esillä, ei tarkoita ettäkö muita näkökulmia ei olisi: myös Mestis-seuroilla on varmasti omat mielipiteensä liigaseuroista lyhyille visiiteille tulevien pelaajien hyödyistä ja haitoista. Mestiksen johtajien ja kannattajien soisi keskustelevan sarjan roolista pelaajien kasvattajana. Roolin selkeyttämistä varmasti auttaisi se, että eri sarjatasoilla olevien seurojen välillä olisi sitä Juujärven mainitsemaa systemaattista yhteistyötä, jossa ehdot olisivat kaikille selvät ja julkilausutut.
Mestis-joukkue lähiseudulle?
Tampereella ei ole enää vuosiin ollut joukkuetta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, ja tämä on hämmästyttänyt monia paikallisia jääkiekon ystäviä. KooVeen annettiin aikanaan pudota divarista ilman, että liigaseuroista olisi sen isompaa apua tullut. KalPan konkurssin yhteydessä KooVeelle tarjottiin paikkaa divisioonasta, mutta sitä ei taloudellisista syistä otettu vastaan - tiettävästi takana olivat ehdot, joilla yhteistyötä liigajoukkueiden kanssa olisi pitänyt tehdä. Maalaisjärjellä tätä on vaikea ymmärtää, koska "farmiin" lähetettyjen pelaajien seuraaminen olisi varmasti hieman helpompaa Hakametsässä kuin ympäri Suomea. Lisäksi kouluja, asuntoja yms. ei tarvitsisi lähteä erikseen järjestelemään.
Mitä mieltä valmentajat sitten ovat aiheesta, olisiko Mestis-joukkueelle Tampereella tarvetta?
- Tietyllä tavalla se organisaation näkökulmasta olisi helpompaa. Tärkeintä on kuitenkin, että Mestis-joukkueen toiminnassa on se tietty laatu, eli pelkkä etäisyys ei voi olla kriteerinä. Tarvitsemme laatua ja pelaajalle tietyn roolin, ennen kuin hänet kannattaa Mestikseen lähettää. Kuten sanoin, niin se ei ole itsetarkoitus, vaan sen pitää palvella pelaajan ja sitä kautta organisaation tarpeita, toteaa Mika Saarinen.
- No ne, jotka laskevat euroja ja katsovat laajemmin kokonaisuutta voivat vastata tuohon. Mutta kyllähän se pelaajaliikenteen, asumisen ja kouluhommien kannalta olisi hyvä asia. Mahdollistaisi ehkä lyhyempiaikaiset siirtymiset joukkueiden välillä ja paluu takaisin olisi varmasti toimivampaa, pohtii puolestaan Juujärvi.
Kun näin nyt ei kuitenkaan ole, vaan Tapparan omia ja muuten vain seuran kannalta mielenkiintoisia pelaajia on ympäri Suomea eri seuroissa, niin miten näiden pelaajien kehitystä pystytään seuraamaan?
- Meillä on valmennustiimissä sen verran voimavaroja, että pystymme pelaajia seuraamaan. Saarisen Mikko on meillä se, joka eniten pelejä käy katsomassa ja skouttaamassa. Toki se on myös yhteydenpitoa muihin valmentajiin. Jotkut pelaajat jäävät tietysti hieman vähemmälle huomiolle, mutta kyllä me pyrimme siihen, että kaikkia omia pelaajia kauden aikana myös nähdään. Osahan on myös tauoilla kutsuttu harjoittelemaan joukkueen mukana, muistuttaa Mika Saarinen.
Nuorten maajoukkue Mestiksessä
Tänä vuonna on nähty erikoisuutena 20-vuotiaiden maajoukkue pelaamassa Mestis-seuroja vastaan. Juha Juujärvi toteaa, että Tapparan kannalta suurin vaikutus näillä peleillä on pelaajan kokonaispaketin kannalta:
- A-nuorten ja liigan toimintaan ne vaikuttavat selkeimmin siten, että pelaajan kokonaispakettia on katsottava aika tarkkaan ettei se mene yli.
Juujärvi näkee kuitenkin näissä peleissä paljon myönteisiä puolia niin pelaajien motivaation kuin muidenkin ratkaisujen kannalta:
- Todella motivoiviahan nämä pelit ovat, kuten maajoukkuepelit yleensäkin ovat pelaajille. Ja toisaalta helpottaa sitä kynnystä kun mietitään että pelaako Mestiksessä vai A:ssa. Kun tietää että on mahdollisuus kauden aikana pelata puolenkymmentä peliä miesten sarjassa, niin siinähän sitä näkee mitä se homma on jatkon kannalta. Kyllä siinä A-junnujen toiminnan ja pelaajien kehittymisen kannalta on paljon lisäarvoa, maajoukkueelle varmasti vielä enemmän hyötyä. Ja kyllähän tässä suomalaisena valmentajana joka valmentaa suomalaisia pelaajia, täytyy antaa sellaisellekin mahdollisuuksia, vaikka se ei joka päivä oman joukkueen menestymisen kannalta paras juttu olisikaan.
Kuten positiivissävytteisistä lausunnoista voi päätellä, niin Juujärven mukaan näitä pelejä voisi hyvin olla vaikka pysyvästi. Kun aiemmasta opitaan, niin myös otteluohjelmat ja muut voitaisiin sovittaa nykyistä paremmin kaikille osapuolille sopiviksi. Kotikisojen menestyksen kannalta näiden pelien merkitys jäänee kuitenkin arvoitukseksi:
- Miten sitten 20-vuotiaiden joukkue kisoissa menestyy, niin koskaan emme sitä saa tietää miten paljon Mestis-pelit siihen vaikuttivat ja mihin suuntaan - mutta se on mielestäni vähän väärä kriteerikin sitä arvioida.
