Kerrataan aivan aluksi viime vuosia. Sport ja Jokipojat ovat olleet molemmat viimeisen neljän kauden aikana Mestiksen menestyneimpiä seuroja. Sport on voittanut mestaruuden tänä aikana kolmesti ja Jokipojat kerran.
Keskinäiset kohtaamiset pudotuspeleissä ovat neljän viimeisen kauden aikana olleet kaksi kertaa nimenomaan finaaleissa, jotka ovat molemmat menneet Sportille. Näiden ja monen muunkin tilaston perusteella Sport oli ennakkosuosikki puolivälieräsarjaan. Mutta tilastot ovat tilastoja.
Tietynlainen voittamisen kulttuuri on viime vuosina ollut Vaasassa aistittavissa, eikä sinänsä mikään viitannut siihen, että tämä menestysputki tyrehtyisi tänä keväänä. Vai viittasiko?
Mikä muuttui?
Ensimmäinen kohtaaminen päättyi juuri niin kuin oli odotettua. Sport pelasi kotiluolassaan vahvasti ja voitti ottelun lukemin 4-0. Toisaalta samalla ottelusta puuttui tietty kiima ja kamppailupelaamisen kiihko, jota pleijaripeleissä yleensä on.
Aukesivatko vaasalaisilta takin napit jo ensimmäisen kohtaamisen jälkeen? Oliko keskittyminen jo välierissä? Tuskin. Mutta mikä sitten muuttui toisessa kohtaamisessa? Miksei Sport jatkanut omaa tuttua laadukkaaseen syöttöpeliin perustuvaa peliään? Syynä oli se, että Jokipojat ei antanut siihen mahdollisuutta.
Sport joutui ensimmäisessä Joensuussa pelatussa ottelussa heti ahtaalle. Jokipoikien karvaus ja eritoten taklauspelaaminen oli tehokasta, eikä Sport pystynyt pelaamaan omaa syöttöpeliään kovan paineen alla. Päävalmentaja Pasi Räsäsen alaisuudessa laadukasta syöttöpeliä esittänyt Sport oli varsinkin viime kaudella todella tehokas.
Jokipoikien päävalmentaja Mikko Haapakoski oli varmasti analysoinut Sportin pelaamista tarkkaan ja oli takuulla oppinut viime kauden finaalien kautta, mitkä tekijät auttaisivat oman joukkueen jatkoon. Ehkäpä suurin yksittäinen tekijä oli se, että Jokipojat oli sarjassa fyysisyyden osalta Sporttia edellä.
Joensuulaiset saivat joukkueeseensa selvästi lisää voimaa jatkuvista taklauksista, ja Sport-puolustajien hätäiset ratkaisut johtuivat osaksi siitä, että takaraivossa oli tunne, että "kohta paukkuu". Tämä näkyi Sportin pelaajistossa turhautumisena ja ylilyönteinä, kun ärjypaidat olivat jatkuvasti iholla ja paikoitellen tuntuivat olevan myös ihon alla.
Henkinen yliote
Viimeistään kolmannessa ottelussa, jonka Jokipojat voitti Vaasassa jatkoajalla, henkinen yliote siirtyi Jokipojille. "Kuparisaaren taika" rikkontui, ja aina Jokipojille hankala vieraspaikkakunta ollut Vaasa vaikutti aivan normaalilta vieraskaukalolta, josta voidaan tarkalla pelillä saada voitto jos toinenkin.
Toisaalta Sportin ongelmana on ollut kuluvalla kaudella pelin ailahtelevuus. Samanlaista tappamisen meininkiä ei Vaasasta löytynyt kuin viime kausina. Aurinkokuninkaan mukaan pudotuspelit ovat taistelua millimetreistä, eikä se taistelu sujunut Sportille suotuisasti. Pomppiiko kiekko maaliin vai ei, se on tuuria, mutta toisaalta hyvä tuuri täytyy ansaita. Kukaties sarja olisi ollut toisenlainen, mikäli Sport olisi vienyt kolmannen ottelun?
On aiheellista miettiä, oliko keskittyminen osalla pelaajista jo muualla? Osalla Sportin pelaajista on huhujen mukaan sopimuksia ensi kaudeksi liigaympyröihin. Osa pelaajista on Mestis-tasolla täysiä kiekkoammattilaisia, mutta silti voidaankin kysyä, oliko kaikkien pelaajien ammattiylpeys tarpeeksi korkealla tasolla, kun takataskussa oli jo sopimus ensi kaudeksi muualle?
Sport turhautui myös penkin takana. Räsänen keskittyi toisen Joensuussa pelatun ottelun jälkeen kyselemään ennemmin pressitilaisuuden ylimääräisistä henkilöistä kuin kertomaan itse ottelusta. Kovat paineet olivat Räsäselle selkeästi liikaa, kun keskittyminen oli muualla kuin pelillisissä asioissa.
Jokipojat sai puolestaan tilkittyä oman pään pelinsä samalle tasolle kuin viime keväänä. Taistelualueelle ei vaasalaisilla ollut juuri asiaa ensimmäisen pelin jälkeen, ja viimeistään Timo Niemen hyvät otteet mursivat Sportin ratkaisuyritykset. Ensimmäisessä ottelussa pelanneen Antti Rautiolankin haparoinnit olivat muisto vain viidennessä, ottelusarjan ratkaisseessa kamppailussa. Vanhan sanonnan mukaan onnistumiset tuovat onnistumisia, mutta nekin pitää ansaita.
Joka tapauksessa välieriin pääsy oli Jokipojilta hyvä suoritus vaikean ja ailahtelevan runkosarjan jälkeen. Saavutusta voidaan pitää mainiona, varsinkin kun joukkue kaatoi viime kauden mestarin.
