Joensuulaisen jääkiekon tulevaisuus näyttää valoisalta jopa moneen Liiga-kaupunkiin verrattuna. Väite kuulostaa kieltämättä erikoiselta, sillä ennen torstaita kaupungissa ei ollut pelattu Mestistäkään sitten kevään 2023.
Kiekko-Pojat joutui siirtymään viime kaudeksi Outokumpuun jäähalliremontin tieltä. Valtavia yleisöryntäyksiä ei kolmosdivarijoukkue OoKoon 700-paikkaisessa kotihallissa nähty, ja otteluiden yleisömäärät putosivat edelliskauteen nähden peräti 67 prosenttia. On sanomattakin selvää, että tämä synnytti kassaan tulopuolelle valtavan aukon.
Entäs urheilullinen menestys? Viime kaudella sijoitus oli runkosarjan seitsemäs, ja puolivälierissä tuli tukkaan Imatran Ketterältä.
Kiekko-Poikien GM Jaakko Lipponen sanoi viime keväänä Jatkoajan haastattelussa, että joukkueella on selkeä tavoite: nousu Liigaan. Kaiken edellä mainitun perusteella se ei kuitenkaan kuulosta kovin realistiselta.
Koko homman juju piilee siinä, että sillä aikaa kun media on keskittynyt luomaan valokeilaa Helsingin Jokereiden ympärille, Joensuussa on rakennettu jotain pilvilinnoja tukevampaa. Sen näkeminen vain vaatii lähempää tarkastelua.
Jääkiekkoseurojen talousahdinko on puhuttanut viime aikoina, ja useampikin joukkue taistelee kynsin hampain olemassaolostaan. Kiekko-Pojissa ei vaikeilla hetkillä lyöty hanskoja tiskiin, ja uusien tulonlähteiden ansiosta viime tilikausi kääntyi jopa lievästi voitolliseksi. Plusmerkkinen tulos seuralta, jolta oli juuri mennyt halli alta, on jo itsessään saavutus.
Halliasioista on kiistelty tänä syksynä ainakin Vaasassa ja Jyväskylässä. Kiekko-Pojat pelasi itsenäisyyspäivän aattona odotetun paluuottelunsa tuliterässä jäähallissa, jossa nähtiin kokonaisuudessaan viihdyttävä jääkiekkotapahtuma. On mediakuutio, erätaukoviihdettä, t-paitatykillä ampuva maskotti ja näyttävä sisääntulo savukoneineen ja vilkkuvaloineen. Kontrasti aneemiseen kylähalliin on kuin yöllä ja päivällä.
Kokonsa puolesta Joensuu on kaupunki, joka jättää asukasluvulla mitattuna taakseen muun muassa Lappeenrannan, Vaasan, Mikkelin ja Rauman. Urheilu voi paikallisesti hyvin, sillä Joensuussa nautitaan Superpesiksestä, Korisliigasta ja jalkapallon Ykkösliigasta unohtamatta ampumahiihtoa, yleisurheilun GP-kisoja ja ties mitä muuta.
Pohjoiskarjalaisella urheilukansalla on siis mistä valita. Seurojen näkökulmasta tilanne on kinkkisempi, sillä enemmän valinnanvaraa tarkoittaa myös enemmän kilpailua.
Kotiyleisö oli kuitenkin selvästi odottanut jääkiekon paluuta Mehtimäkeen, ja avausottelu Imatran Ketterää vastaan keräsi paikan päälle 2726 katsojaa. Kiekko-Poikien yleisökeskiarvo on viime kautta lukuun ottamatta ollut Mestiksen kärkitasoa, ja torstain yleisömäärä osoitti, että kiekkoviihteelle on kaupungissa edelleen kysyntää. Pääsarjatasoa havitellessa yleisömäärää on tosin vara hilata vielä muutama napsu ylöspäin.
Ai niin, se urheilullinen menestys. Viime kauden puolivälieräpaikka oli lähes sensaatiomainen saavutus siihen nähden, että joukkueen pelaajabudjetti oli Mestiksen pienin: vain noin 70 000 euroa. Vertailukohtana verotietojen mukaan vähintään 16 yksittäistä Oulun Kärppien pelaajaa tienasi vuonna 2023 joensuulaisseuran koko pelaajabudjettia enemmän.
Fiksulle taloudenhoidolle ja uudelle hallille olisi varmasti käyttöä monessa muussakin kiekkokaupungissa. Kiertolaiselämän ollessa ohi Kiekko-Pojat voi asettua vahvuuksiensa kanssa aloilleen ja jatkaa toiminnan kehittämistä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Jos kaikki menee nappiin, en ihmettelisi vaikka Joensuussa todella pelattaisiin sarjanoususta jo muutamien vuosien päästä.
