Ottawassa on ollut kaksi joukkuetta NHL-historian aikana, molemmat Senators-nimisiä. Aikasempi Senators – joka pelasi liigassa rekisteröityneenä vuodesta 1917-1934 - katosi NHLstä menestyttyään huonosti vuoden 1927 Stanley Cup-voiton jälkeen. Tuon voiton jälkeen Senators selvisi ainoastaan kerran pudotuspeleihin mukaan. Kaudella 1931-32 seura piti välivuoden omasta pyynnöstään, mutta sekään ei auttanut. Organisaatio kaupattiin St. Louisiin ja joukkueesta tuli St. Louis Eagles. Myös Eagles jäi ensimmäisenä kautenaan playoffien ulkopuolelle. NHLn kokouksessa 2. lokakuuta 1935 päätettiin organisaation lakkauttamisesta. Ottawa Senators voitti yhteensä neljä Stanley Cupia.
NHL-kiekko palasi Ottawaan vasta melkein 60 vuoden kuluttua, kun NHL myönsi Ottawalle joukkueen. Kaikki oli lähtenyt liikkeelle Bruce Firestonen, Randy Sextonin ja Cyril Leederin ideasta herättää NHL eloon myös Ottawassa. Liiga oli laajentamassa joukkuemäärää kahdella ja kolmikko päätti yrittää. Firestonella ei ollut rahaa, mutta hän loi ideoita. Sexton ja Leeder toivat rahaa hankkeeseen.
Kaikkialla epäiltiin hanketta. Ottawassa asui noin miljoona ihmistä ja se oli varsin pieni paikka NHL-kaupungiksi. Aluksi Firestonen, Sextonin ja Leederin esitystä luultiin vitsiksi ja sille naurettiin. Epäileviä kantoja oli kaikkilla: ”Ei ole kyse siitä etteikö halli olisi riittävän iso ammattilaisjoukkueella”, Ottawan entinen pormestari Jim Durrell sanoi, ”vaan on kyse siitä, että he eivät saa joukkuetta”.
Kampanjointi käyntiin
Kolmikko piti erilaisia kampanjoita saadakseen ihmiset vakuuttuneeksi. Pikku hiljaa ottawalaiset alkoivat uskoa ja seura – jota ei vielä ollut olemassakaan – sai 50 dollarin etumaksun yli 18 tuhannesta kausikortista. 50 dollaria ei ollut palautettavissa takaisin! Oli selvää, että kaupunkiin tahdottiin jääkiekko takaisin, mutta vielä piti vakuutta NHL-johto ja muut seurat. Se vaati lisää kanpanjointia ja työtä. NHLn kokouksessa Floridassa talvella 1990 puitiin asiaa. Joulukuun 2. päivä 1990 Firestone sai lapun, jossa oli kaksi sanaa, Tampa ja Ottawa. Firestone puhkesi itkuun. Pitkä ja raskas työ oli tuottanut tulosta, Ottawa oli tehnyt ensimmäisen ”maalinsa”.
Mutta vaikka kausikortit vietiin käsistä, piti vielä saada $50 miljoonan rahat NHLlle liittymismaksuna sekä rahoitus uudelle areenalle, Palladiumille. 18 500-paikkainen Palladium tulisi maksamaan n. $150 miljoonaa. Tässä vaiheessa mukaan astui ottawalainen liikemies Rod Bryden, Firestonen hyvä ystävä. Hän kokosi valtavan määrän rahaa joukkueelle ja varmisti Ottawan saavan NHL-joukkueen.
Joukkueen saannin varmistuttua lopullisesti Senatorsin maksettua NHLlle liittymismaksun, alkoi joukkueen rakentaminen. Sexton johti tätä toimintaa palkkaamalla mm. Mel Bridgmanin ja John Fergusonin kokoamaan joukkuetta. Bostonin potkittua Rick Bownessin pois, Senators palkkasi hänet saman tien.
Vuonna 1992 Ottawa pääsi valitsemaan pelaajia joukkueeseen. Expansion Draftissa - pari päivää Bownessin palkkamisen jälkeen – joukkue Bridgmanin johdolla valitsivat aivan käsittämättömiä pelaajia. He valitsivat pelaajia, jotka olivat luoneet uraa lähinnä alemmissa sarjoissa tai olivat ns. ”matkalaukkumiehiä” NHLssä. Lisäksi joukkue yritti varata pelaajan, joka ei ollut varattavissa eli suojatun pelaajan – kaksi kertaa! Nuo toilailut antoivat seuralle huonon kuvan alusta alkaen. Pari päivää myöhemmin Entry Draftissa joukkueen uskottiin jälleen tehneen ison munauksen. Senators pääsi varaamaan toisena – Tampa Bayn valittua ensin Roman Hamrlikin - ja varasi käsittämättömästi täysin tuntemattoman pelaajan, josta ei juuri oltu kuultu. John Ferguson yritti turhaan vakuutella tämän pelaajan olevan huippulaatua. Tuo tuntematon pelaaja oli muuan Alexei Yashin.
Ensimmäiset NHL-kaudet
Uuden Ottawa Senatorsin ensimmäinen NHL-peli oli 8.10.1992 legendaarista Montreal Canadiensia vastaan Civic Centressä – Senatorsin kotihallissa ennen Palladiumin valmistumista. Civic Centreen mahtui ihmisiä ainoastaan reilut 10 tuhatta ja Palladiumin rahoituksessa oli edelleen ongelmia. Hockey Night in Canada-lähetyksessä Ottawa voitti kaikkien yllätykseksi Canadiensin 5-3. Loppukausi menikin sitten hieman huonommin. Sens voitti ainoastaan yhdeksän ottelua lisää tuon avausvoiton jälkeen ja lopullinen saldo joukkueelle oli 10 voittoa, 70 tappiota ja 4 tasapeliä eli yhteensä vaivaiset 24 pistettä. Suoritus on yksi kaikkien aikojen huonoimmista.
Joukkueen pääomistaja Rod Bryden antoi potkut GM Bridgmanille ja Randy Sexton nimitettiin uudeksi toimitusjohtajaksi. Sexton sai nyt paikan, jonka alunperin jo halusi. Ainoa asia, josta Ottawassa iloittiin oli se, että joukkue pääsi varaamaan ensimmäisenä tulevassa Entry Draftissa. Kaikille oli tullut selväksi, että Ottawa varaa huippulupaus Alexandre Daiglen. Varattuaan Daiglen, Ottawa tarjosi miehelle sopimusta, joka takaisi hänelle 5-vuotisen ja $12.5 miljoonan arvoisen sopimuksen. Käsittämätön summa tulokkaalle, joka ei ollut pelannut vielä lainkaan NHLssä. Tuo oli yksi Sextonin suurimmista virheistä.
Firestone luopui osakkuudestaan joukkueen omistajana ja myi osuutensa Brydenille. Viimeisenä tekosenaan hän antoi lausunnon julkisuuteen, jonka mukaan Senators oli hävinnyt otteluita tahallaan saadakseen Daiglen. NHL käynnisti täydellisen tutkimuksen asian selvittämiseksi ja uhkasi Senatorsia 100 000 dollarin sakoilla. Senators todettiin kuitenkin syyttömäksi.
Menestys antaa odottaa
Seuraava kausi (1993-94) näytti lupaavalta. Päätettyään viettää edellisen kauden Venäjällä Moskovan Dynamossa, Alexei Yashin oli nyt tehnyt sopimuksen Senatorsin kanssa. Lisäksi, kun joukkueella oli vielä Daigle, niin kaiken uskottiin kääntyvän hyväksi. Toisin kuitenkin kävi ja Senators sai kasaan ainoastaan 37 pistettä, huolimatta Yashinin hyvästä kaudesta (77 pts). Daiglekin oli pelannut kohtuullisesti tehden 51 pistettä tulokaskaudellaan.
Kesän 1994 Entry Draftissa joukkue varasi yhden tärkeimmistä pelaajista joukkueen tähän astisessa historiassa, ruotsalaisen Daniel Alfredssonin. Lisäksi joukkue varasi Radek Bonkin ensimmäisellä kierroksella. Ne jäivätkin Sextonin ainoiksi onnistuneiksi tekemisiksi kesän aikana. Hänellä oli lukuisia ongelmia. Alexei Yashin ja saman kesän Ottawan ykkösvaraus Bryan Berard kävelivät ulos harjoitusleiriltä. Molemmilla oli ongelmia sopimuksen allekirjoittamisessa. Uuden kauden alku venyi ja venyi, koska NHL ja NHLPA riitelivät pelaajien ja omistajien välisistä sopimuksista. Liiga saatiin pyörimään vihdoin tammikuussa. Pari tuntia ennen Ottawan ensimmäistä peliä, Sexton sai tehtyä Yashinin kanssa vuoden jatkosopimuksen.
Kausi oli jälleen pettymys. Sens sai kasaan 24 pistettä 48 ottelussa ja jäi taas pudotuspelien ulkopuolelle. Yashinin kanssa oli taas ongelmia ja seura uhkaili hänen myymisellä. John Ferguson jätti organisaation, koska hänen mielestään seura käsitteli Yashinia väärin. Hänen mielestä joukkueen parhaalle pitää antaa se minkä hän ansaitsee.
Kauden 1995-96 alettua Yashin ei vielä ollut saanut mielestään tarpeeksi hyvää sopimusta ja palasi Venäjälle harjoittelemaan Moskovan Dynamon kanssa. Kansainvälinen jääkiekkoliitto rankaisi Yashinia pelikiellolla tämän pelattua pari ottelua Dynamon paidassa.
Muutokset alkavat tuottaa tulosta
Kauden aikana nähtiin useita vaihtoja joukkueessa. Valmentaja Rick Bowness sai lähteä 20 ottelun jälkeen ja hänen tilalleen palkattiin NHL-piireissä täysin kokematon Dave Allison. Viikko valmentajanvaihdoksen jälkeen Bryden potkaisi myös GM Randy Sextonin pihalle. Mighty Ducksien vara-GM Pierre Gauthier palkattiin tilalle. Ensitöikseen Gauthier teki 5-vuotisen sopimuksen Yashinin kanssa.
Uusi kotihalli, Palladium, valmistui vihdoin ja Senators pääsi pelaamaan siellä ensimmäisen kerran tammikuussa vuonna 1996. Organisaatio oli vihdoin saamassa palaset kohdalleen. 24. tammikuuta Gauthier erotti Allisonin ja Colorado Avalanchen apuvalmentaja Jacques Martin nimettiin uudeksi valmentajaksi. Pari tuntia valmentajasiirrosta aikaisemmin, Gauthier oli tehnyt pelaajakaupan NY Islandersin ja Toronton kanssa, jossa Senators sai puolustaja Wade Reddenin ja maalivahti Damian Rhodesin. Ottawa menetti kaupassa maalivahti Don Beaupren, Martin Strakan ja Bryan Berardin. Kauppa osoittautui hyväksi Ottawalle. Rhodesista kasvoi tärkeä lenkki Senatorsille ja Redden on nykyään hyvä puolustaja.
Martinin saldo kauden jälkeen oli tyydyttävä, 10 voittoa, 24 tappiota ja 4 tasapeliä. Tulokaspelaaja Daniel Alfredsson palkittiin kauden päätteeksi parhaana tulokkaana Calder Trophylla. Alfredsson olikin joukkueen ainoita valopilkkuja, sillä Sens jäi neljännen keraan peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle.
Senators tajusi menestyksen salaisuuden Gauthierin alaisuudessa. Joukkueella ei ollut rahaa käytettävänä hirveästi free agent-markkinoilla ja kuitenkin Sens tarvitsi ”valmiita” pelaajia nopeasti. Gauthier varasi useita vanhempia pelaajia Euroopasta, jotka olivat jostain syystä nuorempana jääneet varaamatta muoden seurojen toimesta. Tämän vuoksi mm. Andreas Dackell (varaus vuodelta –96) ja Magnus Arvedsson (varaus vuodelta –97) pelaavat Ottawassa. He eivät ole mitään turhia täytepelaajia, vaan erittäin tärkeitä pelaajia joukkueelleen.
Pudotuspeleihin
Kesällä 1996 Gauthier teki sopimuksen free agent-maalivahti Ron Tugnuttin kanssa. Tugnuttista suunniteltiin torjuntavastuun jakajaa ja varamaalivahtia Rhodesille. Lisäksi sopimus syntyi vuoden –94 ykkösvarauksen Radek Bonkin kanssa. Kauden aikana alkoi Martinin kädenjälki näkyä. Martin oli ilmoittanut haluavansa joukkueen tekevän lujasti töitä jäällä ja pelata nopeatempoista kiekkoa. Sitä se tosiaan tekikin. Joukkue taisteli playoff-paikasta ensimmäistä kertaa seuran 5-vuotisen historian aikana.
Mutta kesken taistelun, joukkueen tuki ja turva, ykkösmaalivahti Damian Rhodes loukkaantui hwlmikuun lopulla. Lääkärit totesivat hänen olevan sivussa koko loppukauden. Tuolloin Gauthierin kesällä hankkima Tugnutt nousi Rhodesin korvaajaksi, ja mies pelasikin mahtavasti. Viimeisessä runkosarjaottelussa Senators tarvitsi voiton varmistaakseen pudotuspelipaikan. Peliaikaa oli jäljellä hieman yli minuutti ja tilanne oli pyöreät 0-0, kunnes puolustaja Steve Duchesne laukoi suoraan Yashinin syötöstä Ottawan johtoon. Tugnutt hoiti loput. Hän torjui loppukauden aikana 3 nollapeliä, kun Senators taisteli itselleen saldon 9 voittoa, 3 tappiota ja yksi tasapeli. Sens keräsi 77 pistettä koko kauden aikana, joka luonnollisesti oli joukkueen uusi ennätys ja selvityi Itäisen Konferenssin seitsemänneksi. Joukkue selviytyi ensi kerran playoffeihin seuran historian aikana.
Senators oli pelannut kaiken kaikkiaan 380 ottelua runkosarjassa ennen kuin pääsi pelaamaan playoffeissa. Kerran päästyään playoffeihin, Senators ei ole paikastaan luopunut. Vuosi 1996 on edelleen viimeisin kausi, jolloin Ottawa Senatorsia ei olla nähty pudotuspeleissä.
Ensimmäisellä kierroksella Ottawa kohtasi Buffalon, joka pudotti Senatorsit 7. ottelun jatkoajalla onnekkaalla maalilla. Tappiosta huolimatta Ottawassa oltiin tyytyväisiä. Tulevaisuus näytti valoisalta ja joukkue pyrittiin pitämään kasassa. Ainoat lisäykset joukkueeseen olivat Ottawan vuoden 1996 ykkösvaraus, puolustaja Chris Phillips sekä hyökkääjä Marian Hossa. Hossa oli Ottawan ykkösvaraus samalta vuodelta eli v. 1997. Hän tosin pelasi ainoastaan 7 ottelua Ottawassa ja vietti suurimman osan kaudesta WHL-junnuliigassa. Gauthier teki myös Tugnuttin kanssa 3 vuoden jatkosopimuksen sekä 5-vuotisen jatkopaperin ruotsalaishyökkääjä Daniel Anfredssonin kanssa. Alfredssonin sopimus syntyi, kun runkosarja oli jo alkanut.
Kauden edetessä Gauthier luopui toivosta Alexandre Daiglen suhteen. Daiglea kiinnosti enemmän juhliminen kuin pelaaminen ja hän ei koskaan vastannut häneen kohdistettuja odotuksia. Tammikuussa vuonna 1998 Gauthier teki vaihtokaupan Philadelphian kanssa, jossa Sens sai hyökkääjät Vaclav Prospalin ja Pat Falloonin sekä Daigle siis Phillyyn.
Senators paransi piste-ennätystään 6 pisteellä saaden kokoon 83 pistettä runkosarjassa ja sai viimeisen paikan pudotuspeleihin Itäisestä Konferenssista. Vastaan luisteli runkosarjan paras joukkue New Jersey Devils. Kaikki odottivat Devilsin selvää voittoa Ottawasta, mutta Senators yllätti. Kaikkien hämmästykseksi Senators pudotti New Jerseyn kuudessa ottelussa ja jatkoi toiselle kierrokselle. Vaikka Sen hävisi toisella kierroksella Washingtonille otteluvoitoin 4-1, kausi 1997-98 oli ollut hieno kanadalaisjoukkueelle. Kesän aikana GM Gauthier ilmoitti eroavansa, koska halusi viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Hänen tilalleen hankittiin IHL-joukkue Detroit Vipersin GM Rick Dudley.
Pudotuspeleissä pettymyksiä
Kaudella 1998-99 Senators paransi peliään entisestään saaden kokoon ensi kertaa yli 100 pistettä runkosarjan aikana, yhteensä 103. Itäisessä Konferenssissa Sens sijoittui toiseksi heti New Jerseyn jälkeen. Ottawa sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Buffalon. Sabres pudotti Ottawan suoraan neljässä ottelussa. Vaikka runkosarja meni hienosti, pudotuspelit olivat pettymys kaikille kaupungissa. Enää ei riittänyt vain playoff-paikka, Ottawassa vaadittiin enemmän. Pientä lohtua toivat Alexei Yashinin ehdokkuus vuoden parhaaksi pelaajaksi ja valmentaja Jacques Martinin valinta parhaaksi omalla tontillaan (Adams Trophy).
Edellisenä kesänä palkattu GM Dudley erosi, hänen tilalleen palkattiin Senatorsin organisaatiossa vuodesta –96 työskennellyt Marshall Johnston. Kesän aikana Ottawa myi Damian Rhodesin tulokasjoukkue Atlantaan. Rhodesista tuli Atlantan historian ensimmäinen pelaaja. Korvaus miehestä sovittiin määriteltäväksi myöhemmin. Yashin kiukutteli kesällä, koska hänen mielestään hänen tulisi ansaita enemmän rahaa. Ottawa ei suostunut maksamaan enempää ennen kuin Yashinin sopimus umpeutuisi. Sopimusta oli jäljellä vielä vuosi. Yashin oli loppujen lopuksi sivussa koko kauden, koska ei suostunut pelaamaan sopimustaan loppuun.
Yashinista huolimatta Senators pelasi taas hienon kauden saaden kokoon yhteensä 95 pistettä. Maaliskuun puolivälissä Senators kauppasi maalivahti Tugnuttin Pittsburghiin yhdessä Janne Laukkasen kanssa ja sai Penguinsilta maalivahti Tom Barrasson, jonka toivottiin vievän joukkueen pitkälle playoffeissa. Huolimatta Barrasson hankinnasta, Ottawa tippui taas ensimmäisellä kierroksella, tällä kertaa Torontoa vastaan otteluvoitoin 4-2.
Barrasso oli pettymys ja hänen sopimustaan ei kesällä 2000 uusittu, vaan joukkueen johto päätti luottaa kahteen nuoreen maalivahtiin, Patrick Lalimeen ja Jani Hurmeeseen. Muita mainittavia siirtoja ei kesän aikana tapahtunut. Merkittävin asia Ottawan kannalta tapahtui oikeussalissa, kun vuoden sivussa ollut Alexei Yashin määrättiin pelaamaan sopimus loppuun. Yashin palasi Senators-paitaan fanien buuatessa.
Senatorsien surkea alkutaival on unohdettu ja joukkue on nykyään kunniotettava ja yksi parhaista joukkueista NHLssä. Ottawan varaukset Entry Draftissa ovat alkaneet tuottaa hienoa tulosta. Hyvän draftauksen ansiosta joukkueessa pelaa edellä mainittujen ruotsalaisten lisäksi myös pari suomalaista, puolustaja Sami Salo ja maalivahti Jani Hurme. He eivät kuitenkaan ole Senators-organisaation ainoat suomalaiset. Jarmo Kekäläinen vastaa joukkueessa scouttien toiminnasta ja onkin vastuussa monien eurooppalaisten päätymisestä Ottawaan. Kekäläinen on tehnyt loistavaa työtä. Jos draftit tuottavat vastaavaan malliin tulosta kuin tähänkin mennessä, niin seuran tulevaisuus näyttää valoisalta.
Riippuu vain, missä kaupungissa se tulevaisuus on. Omistaja Bryden on viime vuosina yhä useammin uhkaillut seuran muuttamisella USAn puolelle. Ottawa on yksi kanadalaisista joukkueista, joka elää jatkuvan uhan alla. Markkinat eivät yksinkertaisesti riitä ja ongelmia tuottaa myös heikko Kanadan dollari. Joidenkin arvioiden mukaan 10 vuoden kuluttua Kanadassa pelaa ainoastaan kaksi NHL-joukkuetta, Toronto Maple Leafs ja Montreal Canadiens.
Historiikin teossa apuna käytetty: "Total Hockey : The Official Encyclopedia of the National Hockey League"
