Topit
1) Alex Pietrangelo, St. Louis Blues
St. Louis Blues on ollut alkukaudella kokonaisuudessaan todella vahva, vaikka viime aikoina joukkueen rynnistys onkin hiukan hiipunut. Kieltämättä osansa menestykseen on ollut Alex Pietrangelolla, joka on tällä hetkellä joukkueensa tehokkain puolustaja seitsemällä maalillaan sekä 28 tehopisteellään.
Kautta on vielä runsaasti jäljellä, joten ei ole mahdoton ajatus, että hän pistää vielä 51 tehopisteen kausikohtaisen ennätyksensä uusiksi, mikäli vain pysyy terveenä. Pietrangelon anti joukkueelleen ei kuitenkaan muodostu pelkästään tehoista, vaan ennen kaikkea kypsästä ja kokonaisvaltaisesta pelaamisesta sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan.
Pietrangelon kurinalaisuudesta kertoo niin ikään sekin, että hän on tällä kaudella kuluttanut jäähypenkkiä ainoastaan 12 minuutin verran, jota voidaan pitää puolustajalle varsin vähäisenä lukemana.
2) Nick Leddy, New York Islanders
Vahvaa kautta on pelannut niin ikään Nick Leddy, joka on tällä hetkellä merkkauttanut 40 otteluun tehot 6+20. Näin ollen viimekautinen 46 tehopisteen henkilökohtainen piste-ennätys on nykyisellä tahdilla täysin saavutettavissa, mikä osaltaan jatkaa 26-vuotiaan minnesotalaisen kaudesta toiseen jatkuvaa nousujohteista trendiä.
Tämän hyvin luistelevan ja taitavan kiekonkäsittelijän mainiot otteet ovatkin herättäneet Islanders-luotsi Doug Weightin vaatimaan ykköspuolustajalleen tunnustusta pikkuhiljaa käynnistyvissä Norris Trophy -spekulaatioissa.
3) Tyson Barrie, Colorado Avalanche
Hyökkäyssuuntaan ahnas Tyson Barrie näytti olevan valmis ottamaan Avalanche-puolustuksen kapellimestarin roolin hoidettavakseen takoessaan kauden ensimmäisissä 34 ottelussaan tehot 4+23, kunnes ikävä loukkaantuminen pakotti oivaan vireeseen päässeen puolustajan sairauslomalle.
Joukkueensa puolustajien pistepörssiä johtava, peliä tekevä ja hyökkäyksiin rohkeasti osallistuva Barrie kerkesi joka tapauksessa osoittaa olevansa siinä kunnossa, ettei muutaman vuoden takaista 53 pisteen kautta ole syytä pitää yksittäisenä suonenvetona, vaan tällä kaudella hänellä olisi ollut kaikki eväät kyseisen ennätyksen rikkomiseen.
Barrien hyvät otteet ovat omalta osaltaan eittämättä pitäneet Avalanchea pinnalla ja estäneet viime kauden kaltaisen farssin syntymisen.
4) Mihail Sergatšjov, Tampa Bay Lightning
Barrien hyvät otteet ovat omalta osaltaan eittämättä pitäneet Avalanchea pinnalla ja estäneet viime kauden kaltaisen farssin syntymisen.
Täksi kaudeksi Floridan lämpöön Montreal Canadiensista siirtynyt Mihail Sergatšjov on tullut uuteen joukkueeseensa sisään rytinällä. Canadiensissa venäläisnuorukainen pääsi kokeilemaan siipiään neljässä ottelussa, mutta tällä kaudella Lightningin vahvuudessa otteluita on kertynyt jo 39, ja Sergatšjov on kiittänyt vastuusta.
Toistaiseksi keltanokkapuolustaja on naulannut tehot 8+17, joista kymmenen pistettä syntyi ylivoimalla. Juuri ylivoimalla rohkeisiin kiekollisiin ratkaisuihin pyrkivä ja hyvin laukova venäläinen on ollut vaarallisimmillaan. Vasta 19-vuotiaan nuorukaisen kehitystä on syytä seurata suurella mielenkiinnolla.
5) Seth Jones, Columbus Blue Jackets
Seth Jonesia voidaan pitää nykyaikaisen puolustajan arkkityyppinä: kyseessä on peliä hyvin lukeva sekä avaava puolustaja, joka myös laukoo ja luistelee terävästi, minkä ohella hänen mailapuolustuksensa on oikein hyvällä tasolla. Näin ollen Jones auttaa sinitakkeja menestymään paitsi pisteillään (7+17) myös puolustuspään avuillaan.
Jones on viilettänyt alkukauden ykköspakkiparissa Zach Werenskin kanssa, ja yhteistyö on sujunut varsin mallikkaasti, mikä osaltaan on tarjonnut Blue Jacketsille mahdollisuuden kamppailla voitosta illasta toiseen.
Flopit
1) Oliver Ekman-Larsson, Arizona Coyotes
Kuten koko kojoottilauman, myös Oliver Ekman-Larssonin kausi on ollut murheellinen. Pisteiden valossa ruotsalaispakki tekee varsin hyvää tulosta ja on kuudella maalillaan sekä 13 syöttöpisteellään Coyotesin sisäisessä pistepörssissä jaetulla neljännellä sijalla sekä matkalla kohti uransa kausikohtaista pistekeskiarvoa.
Muutoin tämän hyökkäävän puolustajan anti joukkueelleen on jäänyt laihaksi: tehopisteistä huolimatta omissa kolisee aivan liiaksi, ja on suorastaan kestämätöntä, että joukkueensa ykköspuolustaja pitää hallussaan kyseenalaista kunniaa miehittää liigan plus/miinus-tilaston jumbosijaa.
Toki on kohtuutonta syyttää yksin Ekman-Larssonia Coyotesin huonoista esityksistä ja itseluottamuksellisista ongelmista, mutta totuus on kuitenkin se, että joukkueensa kapteenistoon kuuluvana tähtipuolustajana hänen tulisi johtaa joukkojaan edestä käsin.
2) Kris Letang, Pittsburgh Penguins
Ekman-Larssonin tavoin myöskään Kris Letangin pistesaldo ei ole millään tavalla hälyttävä: onhan monivuotinen Penguinsin luottopakki saalistanut tämän kauden puitteissa tehot 2+23, mikä oikeuttaa hänet puolustajien pistepörssin sijalle 12.
Letangin ongelmat kuitenkin näkyvät, kun hänen tilannettaan tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta, sillä puolustaminen − myös hyökkäysorientoituneen puolustajan perustehtävä − tuottaa tällä hetkellä vaikeuksia.
Huolimatta hyökkäyspään tehoistaan, Letang ei tällä hetkellä auta joukkuettaan voittamaan, sillä omassa päässä soi aivan liian usein ja erityisesti tasakentällisillä pelattaessa. Ylivoimalla Letang on vielä merkittävä uhka vaaniessaan viivamiehen tontilla, mikä näkyykin siinä, että hänen tehopisteistään valtaosa on syntynyt miesylivoimalla.
Kun Letangin kokonaistilannetta tarkastellaan sen faktan kautta, että Penguins onnistui marssimaan Stanley Cup -mestaruuteeen ilman loukkaantumisesta kärsinyttä luottopuolustajaansa, on jotakuinkin selvää, ettei Letang sittenkään ole joukkueelleen korvaamaton pelaaja.
Kaiken kaikkiaan tilanne on kehittymässä siihen pisteeseen, että Letang on luisumassa siirtohuhujen keskiöön.
3) Dougie Hamilton, Calgary Flames
Dougie Hamilton on opittu viime vuosina tuntemaan ahnaasti laukovana puolustajana, jolta on lupa odottaa varsin varmoja 40 pisteen kausia.
Tällä kaudella 24-vuotiaan kanadalaisen tahti on kuitenkin ollut hiipumaan päin, ja tämänhetkinen 4 maalin ja 12 syötön pistetahti enteilee heikointa pistesaalista sitten kauden 2013−2014, jolloin Hamilton summasi tehot 7+18. Tehopisteistä elävälle nikkaripuolustajalle kehityskulun suunta on huolestuttava.
Vaikka Weberin perustekeminen on edelleenkin hyvällä tasolla, ei voi välttyä ajatukselta, että aika on ajamassa ohi romuluisesta puolustajasta.
4) Shea Weber, Montreal Canadiens
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selvemmäksi käy, että Nashville Predators selviytyi voittajana pelaajakaupoista, joissa seuraikoni Shea Weber matkasi Quebecin provinssiin ja P.K. Subban kantrikaupunkiin. Vaikka Weberin perustekeminen on edelleenkin hyvällä tasolla, ei voi välttyä ajatukselta, että aika on ajamassa ohi romuluisesta puolustajasta.
Toki hänen kaltaisilleen väkivahvoille peruspakeille on yhä tilausta NHL:ssä, mutta toisinaan Weber näyttää kaukalossa suorastaan surkuteltavan hitaalta. Tietysti Weberin pahamaineinen laukaus on edelleenkin pelottava ase hyökkäyssuuntaan, ja monivuotinen luottopakki onkin iskenyt tällä kaudella ihan kelvolliset 16 tehopistettä. Kuitenkin erityisesti puolustuspään varmuudestaan tunnetuksi tullut Weber myöhästelee tilanteista ja menettää kiekkoja hiljalleen nousevalla tahdilla, minkä myötä maalintekotilanteet omaan päähän lisääntyvät.
Monen muun puolustajan kohdalla hälytyskellot eivät vielä soisi, mutta Weberin kausi on hänen aiempaan tasoonsa nähden ollut nihkeä: yksi tämän vuosituhannen parhaimmista puolustajista langettaa vuosi vuodelta pienemmän varjon.
5) Brent Burns, San Jose Sharks
Brent Burnsin alkukausi oli kauniisti sanottuna nihkeä. Kausi alkoi lähes kahden kuukauden mittaisella maalittomalla putkella, joka päättyi vasta 24.11. Vegas Golden Knightsia vastaan.
Tämän jälkeen Burnsin otteissa on ollut havaittavissa jonkinasteista piristymistä, mutta fakta on se, että vaikka tehot 6+20 voisivat olla jollekulle muulle puolustajalle hyvä lukema, ne eivät ole sitä Burnsille. Haipelurin nykyinen pistetahti enteileekin huonointa kautta neljään vuoteen.
Huomionarvoista "Burnsien" kaudessa on ollut myös se, että vaikka hänet tunnetaankin hyökkäysspesialistina, ovat puolustusvelvoitteet lipsuneet Sharksin kärkipakin mielestä turhan usein. Hänen teholukemansa onkin roimasti pakkasen puolella. Aiemmin Burns onkin saanut paljon anteeksi hyökkäystehojensa ansiosta, mutta tällä kaudella hän ei ole onnistunut entiseen tapaansa edistää joukkueensa maalintekoa - eikä suoritustaso vastustajan maalinteon estämisessäkään anna aihetta aplodeihin.
Pitkät kuljetukset ja riskialttiit kiekolliset ratkaisut yhdessä toisinaan laiskahkon maalineduspelaamisen kanssa eivät yksinkertaisesti sovi viime kauden Norris Trophy -voittajan arvolle.
Juttua muokattu 4.1.2018 klo 15.51: Weber-osuutta täsmennetty tehopisteiden sekä peli-ilmeen kuvauksen osalta.