Oliver Ekman-Larsson tuli Arizona Coyotesissa tunnetuksi yhtenä sarjan parhaista kiekollisista puolustajista. Hän piti vuosien varrella paikoitellen hyvinkin heikoissa Coyotes-joukkueissa puolustusta pystyssä käytännössä yksin. Ekman-Larsson ylitti Coyotesissa kahdesti 20 maalin rajapyykin, jota voi pitää puolustajalle kovana merkkipaaluna. Pistekeskiarvo kojoottipaidassa pelatuista kausista on puoli pistettä per peli, joka kertoo laadukkaasta hyökkäyspään osaamisesta.
Taso kuitenkin alkoi hiipua ja hiljalleen näytti siltä, että Coyotesin kapteenille tekisi hyvää maisemanvaihdos. Näin tapahtuikin, kun Ekman-Larsson siirtyi Kanadan puolelle Vancouver Canucksiin suhteellisen isossa vaihtokaupassa.
Ruotsalaispuolustajan uskottiin nousevan takaisin omalle tasolleen Canucksissa, mutta toisin kävi. Hänen suuresta sopimuksestaan muodostui riippakivi, ja kahden epäonnistuneen kauden jälkeen OEL:in sopimus ostettiin kesäkuussa 2023 ulos. Hänellä olisi ollut kyseistä sopimusta jäljellä vielä neljän kauden ja 29 miljoonan verran.
Canucksissa vietetyt kaksi kautta jättivät tilastoihin rumat jäljet: 133 ottelua, 51 pistettä ja teholukema -19. Toki Coyotesissakin Ekman-Larsson oli usein miinuksella, mutta tämä johtui enemmän ympärillä olevasta joukkueesta kuin hänestä itsestään.
Ekman-Larsson on viimein nostanut uudelleen päätään ja pelannut hyvän kauden Panthersin riveissä – juuri sellaisen, jota häneltä Vancouverissa odotettiin. Irvokasta onkin, että Canucks maksaa hintaa epäonnistuneen puolustajan ulosostamisesta vielä seuraavan kuuden kauden ajan noin 2,1 miljoonaa per kausi.
Mennään kuitenkin tarkemmin tähän kauteen, ja siihen kuinka Ekman-Larsson on ollut tärkeä osa Florida Panthersin kannujahtia.
Odotukset tuskin olivat kenelläkään aivan huipussaan, kun Panthers-leiristä ilmoitettiin Ekman-Larssonin tehneen vuoden sopimuksen joukkueen kanssa. Toisaalta mitään suurempaa riskiäkään tässä ei ollut, kun palkkakin oli vain 2,25 miljoonaa.
Pantterit lähtivät kauteen ilman kahta kärkipuolustajiaan Aaron Ekbladia ja Brandon Montouria. Tästä johtuen Ekman-Larsson sai paljon vastuuta, ja otteet alkoivat näyttää pitkästä aikaa tutummalta Ekman-Larssonilta. Hän on pystynyt läpi kauden avaamaan peliä hyvin, pelaamaan sekä yli- että alivoimaa ja hoitamaan omaa kenttäpäätyä luotettavasti.
Keskimääräinen peliaika kuluneella kaudella on ollut Ekman-Larssonin uran alhaisin, vain 18:23 minuuttia ottelua kohden. Tämä on jopa yli viisi minuuttia matalampi kuin hänen parhaina kausinaan.
Toisaalta pienempi peliaika on ollut yksi suurimmista syistä, miksi Ekman-Larsson on pystynyt pelaamaan jälleen paremmin. Suurin osa kaudesta on kulunut Dmitri Kulikovin kanssa kolmosparissa, joten peluuttaminen on onnistunut valmennukselta oikein. Ekman-Larssonin saldona runkosarjasta olivat 80 otteluun tehopisteet 9+23=32.
Vaikka pudotuspeleissä vastuu on ollut suhteellisen pientä, voidaan Ekman-Larssonia pitää silti Panthersin GM Bill Zitolta onnistuneena hankintana. Ruotsalaispuolustajalle on varmasti jatkossakin käyttöä monella joukkueella, kunhan palkka pysyy maltillisena, mutta uran alkupuoliskon loistoa tuskin tullaan enää koskaan näkemään.
