Lista muodostuu puoliksi joukkueen tämän kauden suorituksen perusteella ja puoliksi pidemmän aikavälin joukkueenrakentamisen perusteella eli seuran GM:n suorituksen perusteella. Suluissa voitot – tappiot – jatkoaikapisteet.
Topit
Tampa Bay Lightning (29-8-2)
Lightningista povattiin vahvaa joukkuetta tälle kaudelle, eikä joukkue ole pettänyt. Joukkue on kahdeksan pisteen johdossa itäisessä konferenssissa ja tulee voittamaan sen ilman loukkaantumissumaa.
GM Steve Yzerman on tehnyt pitkäjänteistä ja vahvaa työtä organisaation hyväksi vuodesta 2010. Joukkue on pelaajiston suhteen syvä jokaisella osa-alueella.
Steven Stamkos ja Nikita Kutšerov ovat NHL:n pistepörssin kärkisijoilla, Viktor Hedman johtaa puolustusta ja Andrei Vasilevskin harteille voi jättää torjuntavastuun pitkälle tulevaisuuteen.
Kirsikkana kakun päällä viime kesän Jonathan Drouinin kauppaaminen Montreal Canadiensiin näyttää menneen nappiin, koska vastineeksi tuli Mihail Sergatšjov, joka on ottanut ison roolin Lightning-puolustuksessa.
Nashville Predators (23-11-6)
Hiukan nihkeän alun jälkeen viime vuoden Stanley Cup -finalisti on ottanut paikkansa läntisen konferenssin kärkisijoilta. Joukkueella on nyt 40 pelatun ottelun jälkeen 11 pistettä enemmän kuin viime vuonna.
Joukkueen GM David Poile on johtanut Predatorsia 18 kautta ja on tehtävässään NHL:n pitkäikäisin. Poilen kokoaman joukkueen vahvuutena on pidetty sen puolustusta, jota johtavat P. K. Subban, Roman Josi, Mattias Ekholm ja Ryan Ellis.
Hyökkäystehoista ovat vastanneet tällä kaudella Filip Forsberg, Kevin Fiala, Ryan Johanssen ja Kyle Turris. Maalivahtikaksikko Pekka Rinne ja Juuse Saros on suomalaisille tuttu.
Forsbergin kaltaisen nousevan tähden hankkimista Capitalsista Martin Eratia ja Michael Lattaa vastaan on pidetty yhtenä NHL:n historian parhaimmista kaupoista. Tällä kaudella Poile toi Turrisin Ottawa Senatorsista, ja Turris on iskenyt tähän mennessä Predatorsille 25 ottelussa 18 pistettä.
Vegas Golden Knights (27-10-2)
Laajennusjoukkueelta tuskin kovin moni odotti ennen kauden alkua muuta kuin energistä ja hyvää peli-ilmettä. Totuus on kuitenkin tällä hetkellä se, että joukkueen täytyy romahtaa, jotta se tipahtaisi ulos pudotuspelipaikoilta.
Eivätkä hyvät tulokset ole riippuvaisia vastustajasta, kahdessa viimeisimmässä ottelussaan joukkue on kukistanut sekä Capitalsin että sarjaa johtavan Lightningin.
Joukkueen GM George McPhee joutui kokoamaan joukkueensa käytännössä muiden joukkueiden syvyyspelaajien varaan ja on näin kauden puolessa välissä arvioituna onnistunut maksimaalisella tavalla.
Toisaalta asiat ovat menneet niin hyvin, että mukana on täytynyt olla myös aimo annos onnea sen suhteen, miten hyväksi joukkue on tullut päävalmentaja Gerard Gallantin johdolla.
Kun joukko yksilöitä, joille mahdollisesti jää hieman hampaankoloon entistä seuraansa kohtaan laajennusvaraustilaisuuden vuoksi, muodostavat yhdessä uuden joukkueen NHL:ään, voi sillä olla ainutlaatuisia seurauksia esimerkiksi ryhmähengen suhteen. Psykologisen näkökulman arvoa ei kannata tässä tapauksessa ohittaa.
McPheeta on kuitenkin syytä arvostaa hänen valinnoistaan. Esimerkiksi William Karlsson, Jonathan Marchessault, Reilly Smith, Erik Haula ovat puhjenneet Golden Knightsissa kukkaan ja nostaneet oman arvonsa NHL-pelaajina ylemmälle tasolle, mitä se oli ennen laajennusvaraustilaisuutta.
New Jersey Devils (22-11-7)
Vuosi sitten Devilsilla oli koossa 34 ottelun jälkeen 33 pistettä, tänä vuonna 45. Tehtyjen maalien määrä on noussut 78:sta sataan, kun päästettyjen maalien määrä on pysynyt suunnilleen samoissa. Yksi selittäjä parantuneeseen maalimäärään on tehokkaammin toiminut ylivoima, joka on onnistunut tänä vuonna noin 20 % tehokkuudella.
Devilsin GM Ray Shero saapui seuraan toukokuussa 2015 ja on rakentanut joukkuetta pala palalta. Sheron tekemiin liikkeisiin kuuluu esimerkiksi Kyle Palmierin ja Sami Vatasen hankkiminen Anaheim Ducksista, Marcus Johanssonin hankkiminen Capitalsista ja pelimahdollisuuden anto nuorille Jesper Brattille ja Will Butcherille.
Sheron suurin ansio on kuitenkin Taylor Hallin hankkiminen Edmonton Oilersista Adam Larssonia vastaan. Hallin kaltaisia laitahyökkääjiä pystytään hankkimaan toisesta NHL-seurasta vain harvoin. Hall on nakuttanut tänä vuonna Devilsissa piste per peli -tahdilla.
Los Angeles Kings (24-12-5)
Viime kaudella Kings jäi monien yllätykseksi pudotuspelien ulkopuolelle ja niinpä kaksi Stanley Cupia organisaatiossa voittaneet GM Dean Lombardi ja päävalmentaja Darryl Sutter saivat lähteä. GM:n virkaan nimitettiin organisaation sisältä Rob Blake ja päävalmentajaksi John Stevens.
Mahdollisesti vaihdoksen seurauksena seuran avainpelaajat ovat tällä kaudella parantaneet pistetehtailuaan. Anze Kopitar iski viime kaudella 12 maalia, nyt 41 ottelun jälkeen maaleja on syntynyt jo 17. Samoin Dustin Brown ja Tyler Toffoli ovat merkittävästi parantamassa maalisaldojaan.
Joukkue on yltämässä tänä vuonna helposti pudotuspeleihin pahasta Jeff Carterin alkukauden loukkaantumisesta huolimatta, joka pitänee miehen sivussa vielä kuukausia. Kingsien alivoima on ollut tällä kaudella sarjan parasta, josta iso kiitos menee tervehtyneelle Jonathan Quickille ja varamaalivahti Darcy Kuemperille.
GM Rob Blake ei ole vielä ehtinyt tekemään merkittäviä peliliikkeitä joukkueensa kanssa, mutta hän sai sorvattua viime kesänä seuran kannalta tärkeät ja varsin maltilliset jatkosopimukset Toffolille ja Tanner Pearsonille. Myös Kuemperin värvääminen varamaalivahdiksi näyttää onnistuneen nappiin.
John Chaykan täytyy viimeistään ensi kaudella kääntää Coyotesin kurssi.
Flopit
Buffalo Sabres (10-21-9)
Ennen kauden alkua Sabresin odotettiin ottavan askel eteenpäin joukkueena, mutta syksy on ollut sysimusta. Syyllisiä on mediassa etsitty muun muassa maalivahtiosastosta ja syvyyspelaajien tehottomuudesta.
Sabres on jotenkin onnistunut olemaan sarjan toiseksi heikoin joukkue, vaikka heidän kansikuvapoikansa Jack Eichel pelaa pisteiden valossa mukiinmenevää kautta ja joukkueen palkkakulut liikkuvat Capfriendlyn mukaan 75 miljoonan dollarin tuntumassa.
Sabres palkkasi viime keväänä seuraan Jason Botterillin uudeksi GM:ksi ja Phil Housleyn uudeksi päävalmentajaksi, joten heidän työnsä jälkeä on ennenaikaista arvioida.
Arizona Coyotes (10-27-5)
Tuskin kovin moni odotti joukkueen pudotuspeleihin yltävän ennen kauden alkua, mutta joukkueen murheellinen syksy on silti tullut monelle yllätyksenä. Coyotesin onnistui voittamaan ensimmäisen ottelunsa vasta kauden 12. ottelussa jatkoajalla Philadelphia Flyersia vastaan.
Ensimmäinen voitto varsinaisella peliajalla tuli 21. ottelussa Montreal Canadiensia vastaan.
Nykyinen GM John Chayka on 28-vuotias ja hänet nimitettiin tehtäväänsä keväällä 2016. Seuraavana vuonna joukkue sai kasaan runkosarjassa 8 pistettä vähemmän ja tänä kautena ollaan tekemässä kirkkaasti uutta pohjanoteerausta.
Chaykan työtä ei ole kuitenkaan juuri arvosteltu julkisuudessa. Viime kesänä hän pyrki vahvistamaan nuorta joukkuetta tuomalla kokeneita pelaajia joukkueeseen, kuten Derek Stepanin ja Niklas Hjalmarssonin.
Vaikka samaan aikaan organisaation nuoret tähdet, kuten Clayton Keller ja Christian Dvorak ovat päässeet pinnalle, on joukkueen menestys kaatunut muun muassa Antti Raannan loukkaantumishuoliin. Chayka valitsi viime kesänä joukkueeseen myös uuden päävalmentajan, Rick Tocchetin.
Ottawa Senators (12-17-9)
Edellisellä kaudella joukkue ylsi itäisen konferenssin finaaleihin pudotuspeleissä, mutta taipui Pittsburgh Penguinsille seitsemännessä ottelussa. Tänä vuonna joukkue on valunut jo 13 pisteen päähän pudotuspelipaikasta.
Marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin joukkue koki jakson, jonka aikana se pelasi 13 ottelua, joista se voitti vain yhden.
Senatorsin GM:n Pierre Dorionin ja Senatorsin omistajan Eugene Melnykin marraskuussa tekemää kauppaa, jossa Turris käytännössä vaihdettiin Matt Ducheneen, ei ainakaan vielä voi kutsua järin onnistuneeksi.
Duchene on saanut kasaan vaivaiset kuusi pistettä 24 ottelussa, kun taas Turris on saalistanut 25 ottelussa Predatorsissa 18 pistettä.
Myös Melnykin julkiset kommentit joukkueen mahdollisesta siirtämisestä ja pelaajabudjetin leikkaamisesta ovat luoneet tarpeetonta epävarmuutta seuran ympärille. NHL:n komissaari Gary Bettman on todennut, ettei Melnykillä ole valtaa päättää, missä kaupungissa Senators pelaa.
Edmonton Oilers (18-20-3)
Viime vuonna Oilers keräsi runkosarjassa peräti 103 pistettä ja ylsi pudotuspeleissä toiselle kierrokselle, jossa se taipui Ducksille seitsemännessä ottelussa.
Connor McDavid voitti kauden jälkeen NHL:n arvokkaimman pelaajan tittelin ja kaikki olettivat, että ensi vuonna nuori joukkue ottaa ilman muuta uuden askeleen eteenpäin. Pudotuspelipaikka on jäänyt kuitenkin kahdeksan pisteen päähän runkosarjan ollessa puolessavälissä.
GM Peter Chiarelli, joka palkattiin Oilersiin kesällä 2015, on nähnyt joukkueen ongelmien piilevän tällä kaudella ylivoimien tehottomuudessa, maalivahtityöskentelyssä, ruotsalaispakki Oscar Klefbomin esityksissä ja nuoren joukkueen epätasaisissa otteissa.
Oilersin GM:nä Chiarelli on tehnyt useita rohkeita kauppoja, joiden onnistuminen Oilersin kannalta on jakanut mediassa mielipiteitä.
Montreal Canadiens (17-20-4)
Canadiens on jäänyt kahdeksan pisteen päähän pudotuspelipaikasta runkosarjan puolivälin paikkeilla. Maalivahti Carey Pricen loukkaantuminen ajoi joukkueen tappiokierteeseen, mutta Pricen tervehdyttyä kiriä ei olla saatu kunnolla käynnistettyä.
Pelaajistossa moni on pelannut alle totutun tasonsa ja tämä on johtanut mm. joukkueen kapteenin Max Paciorettyn kauppahuhuihin.
Joukkueen GM Marc Bergevin johtaa joukkuetta kuudetta kauttaan. Hän kiinnitti joukkueen kulmakiven maalivahti Pricen viime kesänä monivuotisella sopimuksella, mutta samaan aikaan luopui viime kauden avainpelaajistaan Aleksandr Radulovista ja Andrei Markovista. Moni ei koe myöskään P. K. Subbanin vaihtamista Shea Weberiin onnistuneeksi ratkaisuksi.
Vaikuttaa siltä, että Bergevin yrittää rakentaa menestyvän joukkueen ilman sukeltamista sarjan pohjalle, mutta se voi osoittautua hankalaksi. Paineet Montrealissa kasvavat kuukausi kuukaudelta.