Mitalin jälkeen
Lukko on viimeksi ollut mitaleilla kaudella 1995-96, jolloin Pentti Matikaisen valmentama Lukko kaatoi pronssiottelussa HPK:n. Tämän jälkeen menestystä on haettu eri tyyleillä. Freddy Lindfors yritti tehdä Rauman Lukosta Ruotsin Lukkoa saamatta aikaan muuta kuin yleisen sekasorron joukkueessa, jonka jälkeen Lindfors saikin mennä. Tilalle tullut Jukka Jalonen koitti parhaansa mukaan korjata Lindforsin jälkiä, siinä kuitenkaan aivan onnistumatta.
Jalosen jälkeen Lukko palkkasi valmentajakseen Timo Tuomen, ja silloin käynnistyi ennennäkemätön pelaajaliikenne. Vajaan kahden Tuomen kauden aikana Lukossa pelasi mm. 13 ulkomaalaista, joista ei monestakaan kannata käyttää nimikettä vahvistus. Kun Lindforsin aikana puhuttiin Ruotsin Lukosta, voitiin Tuomen aikana puhua Latvian Lukosta. Kun menestystä ei näiden kolmen kauden aikana tullut, vaan sijoitukset putosivat vuosi vuodelta, näytti Lukon tulevaisuus synkkääkin synkemmältä, kunnes kaupunkiin saapui muuan mies...
Tihonov muutti kaiken
Helmikuussa 1999 Messiaan lailla Raumalle tulla tupsahtanut amerikkalaistunut venäläinen Vasili Tihonov otti ohjat käsiinsä kesken Timo Tuomen toista kautta, ja nosti liigan pohjamudissa rypevän joukkueen takaisin loistoonsa jo seuraavalla kaudella. Tihonov toi mukanaan tekemisen meiningin ja vahvan luottamuksen omiin nuoriin pelaajiin, joista hyvänä esimerkkinä olivat nimet Topi Lehtonen, Toni Koivisto, Sami Torkki ja Petteri Lotila. Tihonov herätti Äijänsuon yleisön horroksestaan antamalla näille nuorille lupauksille ennakkoluulottomasti peliaikaa, ja sen lisäksi sanomalla että Lukko pelaa ensisijaisesti yleisölle. Kahden valmentamansa kauden aikana Tihonov luotsasi Lukon kaksi kertaa paly offeihin, ja vaikka Lukko ei sitä Vasilin lupaamaa mitalia saanutkaan, Tihonovin kaudet olivat suuria menestyksiä. Hän muutti kaiken koko organisaatiossa parempaan suuntaan, ja vain hullu tai täysin ammattitaidoton yksilö voi tuhota sen, mitä Tihonov on rakentanut.
Suuri vaihtuvuus
Lukko koki todella kovan nuorennusleikkauksen kesällä, kun joukkueesta lähti 12 pelaajaa ja saman verran uusia tuli tilalle. Suurimpina menetyksinä voidaan ilman muuta pitää viime kauden palkinto- ja kiekkomagneettia Bruce Racinea, lukkoikoni Erik Hämäläistä, maajoukkueeseenkin viimein kelvannutta Kimmo Lotvosta, veteraani Allan Measuresia, maajoukkuesentteri Petri Pakaslahtea sekä mailataituri Zdenek Nedvediä. Muut lähtijät ovatkin sitten pelaajia, joille löytyy nykyjoukkueesta korvaaja helposti.
Uusista pelaajista mielenkiintoisimmat ovat varmasti valmentajan luottopelaaja Aki Uusikartano, Mestiksen maalikuningas Markus Jämsä, niinikään Mestiksestä napattu ketju Hermanni Vidman-Mika Viinanen-Teemu Normio sekä puolustajat Ville Piekkola ja Teemu Kesä.
Lehkosellakin uusi tilanne
Ismo Lehkosen on hyvä jatkaa nuorten pelaajien kanssa siitä, mihin Tihonov lopetti. Lehkonen on tunnettu hyvänä nuorten pelaajien kehittäjänä ja totta vieköön, nuoren joukkueen hän Raumalla myös käsiinsä saa. Lehkonen tunnetaan valmentajana, joka antautuu täydellisesti peliin mukaan, ja hän vaatii samanlaista asennetta myös pelaajiltaan. Lehkonen sanoo itse olevansa nyt onnellinen mies. Helsingissä hän joutui koko ajan työskentelemään valtavien paineiden alla ja samalla olisi täytynyt pitää oikuttelevat supertähdet tyytyväisinä.
Ilman paineita Lehkonen ei kuitenkaan saa Raumallakaan huseerata. Jääkiekolla on Rauman kaupungissa pitkät perinteet, ja yleisö on tottunut taas kahtena viime kautena näkemään menestyvän joukkueen. Lehkosella onkin haastava tehtävä edessään, kun hän nuorella joukkueellaan yrittää viihdyttää maksavaa yleisöä. Lehkonen on kuitenkin toimitusjohtaja Jyrki Santalan vanha tuttu jo TPS:n organisaatiosta, joten se varmaan helpottaa hänen työtään.
Lehkonen on nostanut liigajoukkueeseen ennakkoluulottomasti nuoria pelaajia, sillä juuri oman kaupungin kasvatteja raumalainen jääkiekon katsoja haluaa nähdä. Nimet Juuso Akkanen, Sauli Seikkula, Mikko Purontakanen ja Janne Niskala eivät sano vielä suurelle yleisölle mitään, mutta kauden jälkeen tilanne voi jo olla toinen.
Vahvuudet
Lukon vahvuutena alkavalla kaudella on nuoruuden tuoma innostus, joka näkyy ainakin jokaisen tilanteen loppuun asti viemisenä. Vahvuus on sekin, että nuoressa joukkueessa valtaosa pelaajista on nyt ensimmäistä kertaa vastuullisessa roolissa, joten tahtoa ja halua käyttää saamansa tilaisuus hyväksi löytyy varmasti.
Tasaisen joukkueen tasainen peluutus palvelee nuoria pelaajia, sillä tässä joukkueessa ns. tähdet eivät vie nuorilta peliaikaa. Jos nuori Lukko saa tällä kaudella Äijänsuon yleisön syttymään samanlaiseen kannustukseen kuin kahdella edellisellä kaudella, niin se siivittää joukkueen entistä huimempiin suorituksiin. Se on vahvuus jos mikä.
Heikkoudet
Nuoruus ja kokemattomuus. Monellakaan pelaajalla ei ole vielä kokemusta liigaotteluista eikä taitotasokaan ole vielä niin korkealla kuin se monella muulla joukkueella on. Tiukoissa paikoissa saattaa monellakin pelaajalla keppi tutista kädessä. Kauden aikana tullaan varmasti näkemään virheitä, jotka johtuvat vain ja ainoastaan kokemattomuudesta, mutta mitä pitemmälle kausi etenee, sitä vähemmän näitä virheitä tulee.
Äijänsuon yleisö on paitsi vahvuus myös heikkous. Kun joukkueen peli kulkee, yleisö elää mukana ja kannustaa omiaan paremmin kuin minkään muun suomalaisen kiekkokaupungin yleisö, mutta kun joukkueen peli ei kulje, ja tappio häämöttää, se myös hylkää suosikkinsa nopeammin kuin minkään muun suomalaisen kiekkokaupungin yleisö.
Menestymisen eväät
Lukolla on lähes aina ollut huippumaalivahti, joka vielä usein on tullut ulkomailta. Nyt on oma, Petri Vehanen. Hän on paljon vartijana, mikäli Lukko aikoo taistella paikastaan auringossa.
Puolustus on Lukon akilleen kantapää. Erik Hämäläinen jätti lähtiessään valtaisan aukon. Onnistuvatko Grönman, Laaksonen ja Lehtonen edes kolmeen pekkaan sitä täyttämään? Heistäkin Grönman on sivussa kauden avauksesta, samoin Teemu Kesä, joten kysymyksiä on ilmassa ja paljon. Yksi niistä kysymyksistä on se, miksi Lukko hankki juuri ennen kauden alkua maalivahdin ja hyökkääjän, kun vahvistusta olisi tarvittu puolustukseen?
Hyökkäys on Lukon vahvin osa. Pasi Saarela on paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, ja yhteispeli Uusikartanon kanssa toimii. Harjoituspeleissä hyvin pelannut Mestisketju Vidman-Viinanen-Normio pystyy pelaamaan liigassakin. Sami Torkin ja Petri Lätin yhteistyö toimi viime kaudella hyvin, ja siitä on hyvä jatkaa nytkin. Lisäksi Lukolla on paljon hyökkääjiä reservissä, joten yhden pelaajan puuttuminen ei tunnu missään. Samu Isosalo on ainoana hyökkääjänä pois liigan avauksesta.
Huomioikaa tämä
Lukossa ei ole kauden alkaessa yhtään ulkomaalaista pelaajaa. Viimeksi näin oli kaudella 1983-84, jolloin Lukko piipahti divisioonassa.
Lukon tilanne ei ole ollenkaan niin huono mitä yleisesti uskotaan. Nuori ja tiivis joukkio saattaa yllättää itsensäkin otteillaan, varsinkin jos/kun muut joukkueet erehtyvät aliarvioimaan vastustajaansa. Tästä lienee parhaana esimerkkinä Oulun Kärppien joukkue viime kaudella.
Jatkoajan Lukon toimitus ei kuitenkaan vielä tavoittele kuuta taivaalta. Veikkaamme Lukon sijoittuvan runkosarjassa sijoille 9-13.
