Tšekin jääkiekko kituu

Gjøvikin jääluolassa Suomi sai Tom Renneyn huolestumaan. Kun Saku Koivu ja Esa Keskinen olivat ohittaneet Corey Hirschin, oli Kanadan paikka Lillehammerin olympiafinaalissa uhattuna.

Huiman turnauksen pelanneet suomalaiset eivät olleet hävinneet ensimmäistäkään erää, joten 2-0-johto välierän toisessa erässä vaikutti erityisen vankalta.

Kanadalaisittain tilanne oli vaikea, mutta ei toivoton. Se oli myös puolivälierässä Tšekkiä vastaan tappiolla kahteen otteeseen nousten silti jatkoaikavoittoon. Suomalaisten hurmos oli kuitenkin murrettava. Riveistä löytyi siihen sopiva mies, jonka pukukoppimaali 36 sekuntia ennen toista erätaukoa käynnisti Kanadan kirin. Irtokiekon ohi Jukka Tammen iski Petr Nedved. Kanada eteni loppuotteluun Ruotsia vastaan.

"Mitä teemme kymmenen vuoden päästä, kun nykyiset huiput ovat eläkkeellä?"

Tasan 20 vuotta Lillehammerin jälkeen Nedved haistelee taas olympiatunnelmaa.

Enää hän ei ole nuori ja lupaava kakkosvaraus kolmen vuoden takaa. Ei, Nedved on ikämies maansa pääsarjasta, Sotšin turnauksen toiseksi vanhin pelaaja. Niin, ja nyt hän edustaa Tšekkiä.

Nedvedin paikka Tšekin olympiajoukkueessa on vain osa kyseenalaisia valintoja, jotka ovat kuumentaneet tulta Alois Hadamczikin jalkojen alla entisestään. Tukholman pettymyksellisen MM-urakan jälkeen Hadamczik kokosi Sotšiin kummallisen kokoonpanon.

− Nedved on hieno pelaaja, mutta liian vanha. Muilla on mukana nuoriakin pelaajia, mutta meillä ei anneta vastaavia näyttöpaikkoja, Suomessa kiekkoileva Petr Stloukal huokaisee.

Poissa on Radim Vrbata, 2010-luvun neljänneksi tehokkain tšekki NHL:ssä. Niin myös Tomas Fleischmann, joka on iskenyt neljän viime kauden aikana 227 NHL-ottelussa 150 pistettä.

Entäs sitten Jiri Hudler? Flames-hyökkääjä oli valintahetkellä Vrbatan tapaan NHL:n viiden tehokkaimman tšekin joukossa - kumpikin jäi rannalle.

Nedvedille, 42, paikka kisakoneeseen aukesi veteraanien ikiomaksi paratiisiksi muuttuneen Extraligan pistepörssin kutossijalla. Nimilistaa koristi myös esimerkiksi Michal Barinkan nimi. Hän ei ole mahtunut edes MM-joukkueeseen neljään vuoteen.

Tammikuu oli Tšekissä julkisen oikeudenkäynnin aikaa. Milloin vertailtiin pistepörssejä, milloin muistutettiin Barinkan naineen Hadamczikin tyttären ja pelaavan tämän kotikaupungin joukkueessa.

− Se oli uskomatonta. Muutama kaverini Kanadasta ja Tšekistä ihmetteli tätä samaa. He kysyivät, miksi Barinka on joukkueessa? Olin yhtä hämilläni kuin muutkin, kummastelee Stloukal.

Atlantin toisella puolella maan johtaviin puolustajiin kuuluva Jan Hejda kertoi medialle, ettei aio lähteä olympiakisoihin, ellei hän pääse keskustelemaan maajoukkueen päävalmentajan kanssa kaksikon välille syntyneistä erimielisyyksistä. Hejda ei ole joukkueessa.

Sotšiin lähtevä Tšekki-ryhmä on 29,68 vuoden keski-iällään kisojen vanhin. Samalla se on 1970-luvun sukupolven viimeinen ristiretki. Sen jälkeen entinen kiekkomahti on vaarassa pudota eliittimaiden joukosta.

Suurmiehen varoittava viesti

Tšekkiläinen Reflex-lehti esitteli joulukuussa 1998 uusia puolia maajoukkueluotsi Ivan Hlinkasta. Pitkässä haastattelussa Hlinka tuskaili yrittäessään löytää aikaa maalausharrastukseensa paneutumiseen. Hän kertoi ihailustaan Salvador Dalia kohtaan, mutta vastasi ohessa kysymyksiin Tšekin jääkiekkoiluun liittyen.

Lisäksi hän laati profetian - Tšekin kannalta ikävän ennusteen. Melkeinpä käsikirjoituksen, jota 2000-luku on noudattanut.

− Tämä voi todella heikentää jääkiekkomme tasoa tulevaisuudessa, huolestunut Hlinka sanoi.

− Seurat käyttävät rahaa kehittääkseen nuoriaan, ja juuri kun ne sijoitukset alkavat maksaa itseään takaisin, pelaajat lähtevät Pohjois-Amerikkaan ilmaiseksi. Se saa seuran kysymään, onko edes järkeä kehittää nuoria pelaajia.

Lausunnon aikaan Tšekin mahti oli huipussaan. Kuusivuotinen mitaliputki maailmanmestaruuskilpailuissa oli alkanut vuonna 1996, kolme vuotta Tšekkoslovakian jakautumisen jälkeen. Keskelle mahtui Naganon olympiakulta 1998, jonka jälkeen Hlinka oli mukana luotsaamassa joukkuetta vuosien 1999-2001 kultaputkeen MM-jäillä.

Huuman keskellä todellisuus alkoi unohtua. Kehitystyö Tšekissä hiipui, mutta muu maailma teki parhaansa kuroakseen eron kiinni ja lyödäkseen kansainvälisen jääkiekon dynastian.

− Ongelmat alkoivat vuosituhannen vaihteessa. Naganossa ja MM-kisoissa menestynyt sukupolvi lopetti uransa, sanoo Petr Hubacek, jonka omat ammattilaispelit taittuvat yli kolmen vuosikymmenen.

Sillä sukupolvella Hubacek tarkoittaa 1960-luvulla syntyneiden tšekkien laumaa. Naganossa joukkueen kapteenina toimi Vladimir Ruzicka, joka jo silloin lähestyi 40 ikävuoden kynnystä. Jiri Dopita, Jiri Slegr ja Frantisek Kucera olivat muita olympiakultamitalisteja, joiden aika pelikentillä lähestyi loppuaan.

Ikääntyvän kiekkokansan loukku

Vanhojen herrojen väistyessä tyhjentyville ruuduille on löydettävä nuoret ja nälkäiset täyttäjät. Tšekillä ei ole pulaa pelaajien määrässä, laadussa kylläkin.

Sen joukkueet nuorten MM-kisoissa eivät loista nimilistojensa puolesta. Ufan kisoissa 2013 mukana oli maan parasta tuotantoa pitkään aikaan, esimerkiksi Tomas Hertl ja Dmitrij Jaskin. Siitäkään ryhmästä ei kuitenkaan ollut päättämään seitsenvuotista putkea mitalipelien ulkopuolella. Malmössä Tšekki oli keskinkertaisuuksien massa ja lähti kotiin puolivälierien jälkeen.

Vuoden 2000 toisen peräkkäisen nuorten maailmanmestaruuden jälkeen Tšekin alle 20-vuotiaat ovat saavuttaneet vain yhden pronssimitalin. Alle 18-vuotiaissa maa putosi A-sarjasta Suomen kisoissa 2007. Katastrofi oli toistua kotikisoissa 2012, kun Tšekki voitti alkulohkossa vain Tanskan ja jäi yhden tappion päähän putoamisesta.

Tulevaisuudessa tähtiä voi olla vieläkin harvemmassa. Kansainvälisen jääkiekkoliiton vuosittaiset pelaajatutkimukset eivät nimittäin ole tšekkiläisittäin kannustavia.

Tuoreimman tutkimuksen mukaan Tšekissä on lähes 108 000 rekisteröityä jääkiekkoilijaa. Lukema on melkein kaksinkertainen Suomeen verrattuna, mutta puhuttelevin luku on vasta edessä. Maassa, jossa on 41 000 pelaajaa enemmän kuin Suomessa on 14 000 alle 20-vuotiasta pelaajaa vähemmän.

− Juniorijärjestelmämme ei ole muiden tasolla. Siksikään en ymmärrä, miksi Sotšissa on niin vanhoja pelaajia. Mitä teemme kymmenen vuoden päästä, kun nykyiset huiput ovat eläkkeellä? Kaikki kysyvät näitä samoja kysymyksiä, 20-vuotias Stloukal toteaa.

Tšekillä on Kanadan ja Yhdysvaltojen jälkeen eniten jääkiekkopelaajia, mutta nuorten pelaajien osuus on häpeällisen pieni. Prosentuaalisesti Tšekin rekisteröidyistä kiekkoilijoista vain 21,55% on junioreja. Vertailukohtina voivat toimia suurmaista esimerkiksi Suomi (55,63%), Ruotsi (74,70%) ja Yhdysvallat (60,13%).

Lukema ei ole sattumaa, vaan trendi on ollut laskeva jo vuosia. Vuonna 2010 kolmasosa Tšekin 97 102 pelaajasta oli alle 20-vuotiaita. Sekään ei ole mairitteleva saldo, mutta nykytilanteeseen nähden vanhoja hyviä aikoja.

Laaja-alainen ongelmavyyhti

Syitä entisen supervallan synkälle tilanteelle on lukuisia. Ensinnäkin Tšekissä on valtava pula jäähalleista ja sitä kautta jääajasta. Viime vuoden mittarin mukaan Tšekin toista sataa tuhatta jääkiekkoilijaa ahtautuvat 158 jäähalliin. Suomen 66 636 pelaajalle on tarjolla sentään 259 hallia.

Vuoden 2010 tutkimus kertoi maailmanlaajuisesti jokaiselle jäähallille olleen keskimäärin 228 pelaajaa. Tšekissä jokaiselle hallille oli silloin 618, viime vuonna 682 pelaajaa. Vaikka pelaajien määrä on tuhansia suurempi kuin neljä vuotta sitten, on uusia jäähalleja rakennettu IIHF:n mukaan vain yksi. Sillä on väistämätön vaikutus harjoittelun määrään, pelaajamassan laatuun ja kehityksen rajoihin.

"Urheilu ei saa yhtä paljon rahaa kuin ennen"

Toinen merkittävä ongelma on taloudellinen. Moni tšekkiläinen jääkiekkoseura on riippuvainen kaupunkinsa tuesta. Mestaruuden viime keväänä voittanut Plzen oli ajautua konkurssiin muutama vuosi takaperin menetettyään merkittävän sponsorin ja vain kaupungin väliintulo piti joukkueen Extraligassa.

Julkisen rahoituksen merkitys korostuu pääsarjan alla, kun sponsorien hankinta on erityisen hankalaa.

− Jos kaupunki ei tukisi jääkiekkotoimintaa, sitä ei valitettavasti enää olisi täällä, Kladnon entinen pormestari Milan Volf myönsi Michel Coolmanille, joka tutki Tšekin jääkiekkoa Jyväskylän yliopiston pro gradu -työssään vuonna 2010.

Valtion rooli on ongelmallinen, ja iso osa kiekkoväen kritiikistä kohdistuu nimenomaan valtakunnalliselta tasolta tulevan tuen puutteeseen. Tilanne on hyvin toinen kuin mihin Tšekkoslovakiassa totuttiin. Kommunistivallan alaisuudessa seurojen talous oli turvattu. Nyt rahanlähteet on etsittävä itse.

− Urheilu ei saa yhtä paljon rahaa kuin ennen, vaan ne varat menevät ennemmin kulttuuripuolelle. Se on iso ongelmakohta ja ajoi minutkin pois, Stloukal kertoo.

Yksittäisten harrastajien tasolla Tšekin verrattain heikko taloudellinen tilanne verottaa juniorienkin määrää. Jääkiekko on kallis laji, johon monilla tšekkiperheillä ei ole varaa panostaa. Urheilusta innostuvat nuoret päätyvät siksi helposti edullisimpien vaihtoehtojen, kuten useimpien suosiman jalkapallon pariin.

Vanhat ajat, jolloin kiekkoseurat kasasivat juniorijoukkueensa vain parhaista halukkaista nuorista, ovat kaukana.

− Vanhemmat joutuvat tekemään kovasti töitä ansaitakseen tarpeeksi rahaa perheen elättämiseen. Heille ei jää aikaa tai ylimääräistä rahaa huolehtia lasten harrastuksista, sanoo 34-vuotias Hubacek.

− Pojat innostuvat jalkapallosta enemmän kuin jääkiekosta. Nykyään moni valitsee mieluummin vaikka tenniksen tai salibandynkin. Varhaisteineinä he valitsevat yleensä yhden lajin ja jääkiekko on niistä kallein, yhtyy Stloukal.

Korjausliikkeenä Tšekissä on pyritty herättämään henkiin koulujen ja jääkiekkoseurojen välistä yhteistyötä. Sellainen järjestelmä oli toiminnassa vielä 1980-luvun lopussa, mutta kuivui kasaan.

− Nyt yritetään kopioida ruotsalaista järjestelmää opintojen ja jääkiekon yhdistämiseksi. Tilanne on parantunut, mutta uudet pelaajat tarvitsevat vielä aikaa kasvaa, Hubacek jatkaa.

Kotimaan kapeat kehittymismahdollisuudet ovat saaneet yhä useamman nuoren tšekin tähyilemään Pohjois-Amerikan suuntaan. Kun rahaa ei ole huippuluokan valmennukseen, kärsii pelaajien kehitys jo juniorina. Samalla kykyjenetsijät ja pelaaja-agentit kehottavat potentiaalisimpia nuoria jättämään kotimaansa pitääkseen NHL-unelmansa elossa.

Hlinka arveli 15 vuotta sitten Kanadan juniorisarjojen vievän maan parhaat pelaajat ja myöhemmin ne, joiden tie NHL:ään ei aukea, siirtyisivät mieluummin muihin sarjoihin. Samalla Extraliga heikentyisi.

− Ruotsissa, Suomessa ja Sveitsissä ei ole vastaavaa ongelmaa heidän vahvan taloustilanteensa ansiosta. Jos tšekkiseurat voisivat maksaa pelaajilleen edes saman verran kuin niiden maiden joukkueet, tulisivat NHL:stä rannalle jäävät huiput takaisin kotiin, Hlinka sanoi.

Vajaat kymmenen vuotta legendan kuoleman jälkeen painajainen on todellisuutta. Parhaat tšekit pelaavat NHL:ssä. KHL:ssä heitä on tällä kaudella 41. Suomen, Ruotsin ja Sveitsin joukkueet iskevät kiinni loppuihin hakiessaan kovapalkkaisia vahvistuksia avainrooleihin.

Tšekin Extraligan pistepörssin kärki on ikämiesten hallitsema. Piikkipaikka on pitkään ollut 40-vuotiaan Petr Tonin. Enemmistöllä parhaista tšekkijunioreista - kuten Jaskinilla, Martin Frklla, Radek Faksalla, David Musililla ja Petr Strakalla - on enemmän kokemusta kanadalaisen CHL:n peleistä kuin kotimaansa kärkisarjoista.

− Monen mielestä Pohjois-Amerikan kautta on helpompi päästä NHL:ään. Olin itse siellä kaksi vuotta 20-vuotiaana ja tulin paremmaksi jääkiekkoilijaksi, koska lähdin, Hubacek näkee.

Stloukal jätti Tšekin 16-vuotiaana ja on pelannut sittemmin Suomessa ja Yhdysvalloissa. Kotimaan karsea tilanne jätti nuoren kiekkoilijan suuhun kitkerän maun.

"Tšekissä mennään jäälle tunniksi neppailemaan"

− En ole enää erityisen kiinnostunut Tšekin jääkiekosta. Näen tulevaisuuteni täällä. Yritän kehittää suomen kielen taitojani, jotta voin saada Suomen passin.

- Haluan pelata täällä, enkä olla enää tekemisissä Tšekin kiekkoilun kanssa, Heinolan Peliitoissa HIFK:n sopimuspelaajana hyökkäävä brnolainen älähtää.

Kymmenenä viime kesänä NHL:ään on varattu 23 tšekkiä kahden ensimmäisen kierroksen aikana. Heistä puolet pelasi varaushetkellä kotimaassaan, loput Pohjois-Amerikassa. Moni muu pelasi heti varauksen jälkeisenä syksynä Extraligan sijaan Kanadassa.

Myös varausten lukumäärä on romahtanut. Vuosina 2000-2005 NHL:ään varattiin 134 tšekkipelaajaa, sen jälkeen vain 43. 2000-luvun viidessä ensimmäisessä varaustilaisuudessa kahdelta ensimmäisellä kierroksella poimittiin yhteensä 32 tšekkiä, yhdeksässä sen jälkeen enää 17.

On toki syytä huomauttaa, että varausten vähenemiseen vaikuttaa osaltaan myös NHL:n sääntömuutokset. Nykysäännöt olisivat jättäneet  34 tšekkiä ilman NHL-varausta vuosina 2000-2005. Sekään ei silti kohenna Tšekin näkymiä, sillä varausten vuosittainen keskiarvo on silti jyrkässä laskussa.

Kesän 2013 ensimmäinen varattu tšekki oli Jan Kostalek numerolla 114. Vuosina 2008-2010 varauksia ylipäänsä oli vain yksitoista.

Kun aika ajoi fläppitaulun ohi

Takatukka, taiteilija ja luonnepelaaja ovat yleisiä konnotaatioita kiekkoilijasta, jonka kansalaisuus on suomalaisessa jääkiekkokielessä osa nimitystä liioitellulle tai keksitylle loukkaantumiselle.

Oli pehmeäkätisten tšekkien maine ansaittu tai ei, kuvastaa stereotyyppinen oletus maan taantunutta kiekkoilullista tilaa. Tšekit ovat luovia ja taitavia. Jääkiekossa korostuu peliäly. Fyysisyyden sijaan ominaisempaa on tekniikka.

Tšekkiläinen juniorivalmentaja Ivo Kyndl kuvaili paikallista ajattelutapaa Coolmanin tutkielmassa.

− Jos kanadalainen on viime hetkillä häviämässä kolmella maalilla, hän antaa yhä kaikkensa. Tšekki ei siinä tilanteessa enää taistele, koska tietää että mitään ei ole tehtävissä. Kanadalaiset ovat kuin terrierejä, me emme. Haluamme pitää hauskaa pelatessamme ja voittaa oveluudella.

Samaa henkeä huokuu Stloukalin vertailu Tšekin ja Suomen harjoittelutottumusten välillä.

− Täällä tehdään enemmän ja monipuolisemmin. Jäällä ollaan ajallisesti ehkä vähemmän, mutta intensiteetti on aivan eri tasolla. Tšekissä mennään jäälle tunniksi neppailemaan.

MM-mitalien värisuoran voittanut Hubacek kokee Tšekin jääneen pelillisessä kehityksessä puremaan muiden pölyä.­

− Jääkiekko on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta tšekkiläinen mentaliteetti pysyi samana kuin 10-15 vuotta sitten. Enää se ei toimi. Suomessa järjestelmä otti ison askeleen eteenpäin ja Tšekki jäi paikoilleen.

− Mielestäni nukuimme pommiin, kun jääkiekko siirtyi uudelle aikakaudelle.

Ongelman korjaaminen vie vuosia. Ensimmäisiä korjausliikkeitä on jo tehty, kun nuorille pyritään tarjoamaan parempia mahdollisuuksia pelata jääkiekkoa koulunkäynnin ohessa.

Ajat, jolloin Dominik Hasek ja Jaromir Jagr dominoivat maailman parasta sarjaa ovat kuitenkin kaukana historiassa. Uuden sukupolven kasvattaminen ja toimintakulttuurin päivittäminen 2010-luvun normeihin ei tapahdu silmänräpäyksessä.

− Taktisesti tšekkikiekko on vahvempaa kuin Suomessa, mutta meiltä puuttuu intensiteettiä, vauhtia ja riittävää luistelutaitoa. Se näkyy kansainvälisissä huippupeleissä. NHL:ssä meillä on yhä hyviä pelaajia, mutta tähdet puuttuvat, Hubacek arvioi.

"Tšekki uppoaa jääkiekkoilullisesti"

− Reilun kymmenen vuoden aikana nuoremme eivät ole nousseet riittävälle tasolle ollakseen nykyisin yli 30-vuotiaita parempia. Siksi tietyt edellisen sukupolven edustajat ovat yhä Extraligan tähtiä. Tarvitsemme nyt aikaa.

Tšekki on pudonnut huippujen kyydistä. Kanada, Venäjä, Ruotsi, Yhdysvallat ja Suomi ovat yhä kauempana edellä, kun taas takaa nousee esimerkiksi Sveitsi. Tšekin nimeäminen johtavien maiden joukkoon on kyseenalaista jo nyt.

Sama ilmiö on koettu myös Slovakiassa. Kun Tšekkoslovakia hajosi, mureni myös maan laaja pelaajamassa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin molemmat maat ovat vaikeuksissa.

− Muutaman seuraavan kauden aikana Tšekki ei enää ole samalla huipputasolla kuin Suomi ja Ruotsi, Hubacek toteaa.

− Tšekki uppoaa jääkiekkoilullisesti ja moni nuori yrittää ehtiä karkuun, kiteyttää Stloukal.

Jahka esimerkiksi Jagr, Nedved, Tomas Kaberle ja Patrik Elias todennäköisesti hyvästelevät olympiajäät Sotšissa, tarvitaan Tšekissä lisäpökköä pesään kansallisen jälleenrakennusprojektin jouduttamiseksi.