Tapparan lähes viime kautisen veroinen runkosarjalento löi ällikällä monet. Syksyllä tehdyissä ennakkoveikkailuissa asiantuntijat sijoittivat Tapparan lähes yksimielisesti sijoille 6-8, moni tohti epäillä riittävätkö pelaajamateriaaliltaan paperilla heikentyneen joukkueen rahkeet edes runkosarjakamppailuita edemmäksi. Päävalmentaja Jukka Rautakorpi kuitenkin tiesi mitä teki, ja löysi nimekkäiden lähtijöiden (Muzzatti, Löfström, Boumedienne, Petriläinen, Meluzin, Krykov, Tuominen) tilalle tukun selvästi tuntemattomampia, mutta luomaansa pelityyliin sopivia uurastajia (Markkanen, Luoma, Coté, Saravo, M.Ojanen, Kuki). Kovan taloudellisen riskinottokauden jälkeen seuran rahavarannotkin asettivat tiukat raamit pelaaja-apajille lähdettäessä, mutta kun asiaa nyt tarkastellaan, voidaan vain huomata Tapparan onnistuneen hankinnoissaan erinomaisesti. Löysikö toimitusjohtaja Mikko Leinonen ratkaisun hankalalle kaavalle 'hyvää ja halvalla', sen pian alkavat playoff-kamppailut tulevat meille lopullisesti näyttämään.
Pitääkö hermo?
Avainteemana tulisten taistojen käynnistyessä voidaan Tapparan kohdalla pitää eittämättä hermokontrollin pitävyyttä. Valmentajaduo Jukka Rautakorpi-Kari Makkonen on temperamenttinen ilmestys vaihtoaitiossa, ja joskus miehillä kuohahtaa yli. Molemmat ovat myös valmentajina suorastaan untuvikkoja playoff-mittelöissä, eivätkä Rautakorven aiemmat näytöt päävalmentajana pudotuspeleissä mairittele (3 kertaa puolivälieräsarjassa, yhtä monta tappiota). Mikäli valmennusjohdon hermo ei tiukoissa tilanteissa pidä, saattaa tilanne riistäytyä käsistä myös nuoren pelaajiston keskuudessa. Ja kuten hyvin tiedetään, että pelillisesti erittäinkin tasaväkiset ottelut ratkeavat usein erikoistilanteissa, on turhien jäähyjen minimointi elinehto veitsi kurkulla oteltaessa. Päävalmentaja Jukka Rautakorvella on ollut kolme playoff-sarjaa aikaa harjoitella, nyt alkavat maltillisimmatkin odottaa tuloksia.
Markkanen & kookas puolustus muuraa maalin umpeen?
Yhden kauden nollapeliennätyksen nimiinsä ottanut Jussi Markkanen on osoittanut viimeistään tällä kaudella kuuluvansa SM-liigan ehdottomaan huippukastiin veräjänvartijana. Varmuutta huokuva torjuntatyöskentely on omiaan rauhoittamaan koko puolustuspelaamista, kunhan mies muistaa pysyä omalla tontillaan eikä lähde liiaksi hötkyilemään kulmiin rännikiekkojen perään. Vastustajilla on takuulla tiedossa myös se, että lämmitettynä Markkanen saattaa sortua jäähyihin, eikä torjuntatyöskentelykään ole parhaimmillaan keskittymisen herpaantuessa. Kokemusta pudotuspeleistä löytyy kuitenkin riittävästi, joten Markkanen on valmiina.
Tamperelaisten puolustuskalusto on kauden mittaan tiivistynyt ottelu ottelulta, eikä alkukauden tapaisia murskatappioita ole enää kevätkaudella nähty. Erittäin kokenut, yli 1000 ottelua pitkän uransa aikana kiekkoillut Alain Coté ottanee tosipelien alkaessa yhä suuremman roolin itselleen puolustuksen rauhoittavana isähahmona. Hän on myös tärkeä valttikortti ylivoimapelissä, kuten myös puolustajaparinsa Mikko Luoma, joka on kohentanut otteitaan jatkuvasti kauden edetessä, ja saattaa olla todellinen jokerikortti tulevissa koitoksissa. Luoma on kirvesrintaisten plusmiinustilaston ykkönen, ja ollut runkosarjan lopussa myös hyökkäyspäässä todellisessa tehovireessä.
Ei tarvitse olla erityinen meedio, jos arvelee Tapparan pakkikaluston mahdolliseksi akilleen kantapääksi jäähyalttiutta. Puolustuksessa on paljon hitaahkoja pelaajia, ja usein onkin nähty, kuinka tapparapakki joutuu koukkaamaan tai kampittamaan vastustajan siniviivalta karkuun pääsevän vastustajan kahden minuutin jäähyn arvoisesti. Runkosarjassa Tappara oli erikoistilanteissa koko sarjan paras joukkue, ja tehtaili myös suuren määrän alivoimaosumia (13 kpl), pudotuspeleissä tämän varaan on kuitenkin aivan turha laskea mitään.
Hyökkäysarsenaalilta odotetaan paljon
Mielenkiintoinen kysymys tulee olemaan myös se, onnistuuko hyökkäysarsenaali säilyttämään runkosarjaotteluissa nähdyn tehonsa. Yllättävän harvalta tapparalta löytyy mainittavaa pudotuspelikokemusta, vain kapteeni Janne Ojasella on takanaan mittava kokemus SM-liigan playoffien kiemuroista. Viime keväänä kaksi joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipaikoilla keikkunutta, Jussi Tarvainen ja Timo Vertala hyytyivät varjojen rajamaille juuri silloin, kun täysosumia olisi kipeiten kaivattu. Nyt molemmat ovat vuoden kokeneempia, onpa joukkueen kultakypäräksi noussut Tarvainen löytänyt otteisiinsa kaivattua tasaisuutta. Onko heistä jo ratkaisijoiksi?
Mäkisessä ratkaisijan ainesta?
Yksi mielenkiintoinen kortti kirvespakassa on raamikas (194/95) laitahyökkääjä Marko Mäkinen. Joukkueen sisällä erittäin pidetty Mäkinen taistelee vaihto toisensa perään tinkimättömällä asenteella, ja sytyttää kovilla taklauksillaan sekä kotiyleisön, että kanssapelaajat. Mies ei ole maalintekijänä mikään pavelbure, mutta kun verkko Mäkisen toimesta soi, on kyseessä lähes poikkeuksetta tärkeä maali. Kovalle lyöntilaukaukselle on vielä paljon työtä.
Kovuudella Tappara ei horju
Fyysisellä pelillä kirvesrintaisia ei tällä kaudella horjuteta. Tämän tosiseikan sai kokea runkosarjan loppuvaiheessa myös Helsingin Jokerit, kun joukkueet ottivat mittaa toisistaan kuumassa kamppailussa Hakametsässä. Ottelussa taklattiin kovaa, ja nähtiin myös kaksi nyrkkeilyottelua kun Kari Haakana, Antti Törmänen, Alain Coté ja Sean O'Brien tarjosivat yleisölle show-meininkiä koko rahan edestä. Ottelussa kumpikin joukkue haki toisesta henkistä niskalenkkiä kevään mahdollisiin myöhempiin kamppailuihin.
Tapparasta löytyy myös riittävästi taklausvoimaa. Tästä seikasta pitävät huolen SM-liigan kovimmaksi avojäätaklaajaksikin tituleerattu Miska Kangasniemi, röllimäinen puolustajakolossi Janne Grönvall sekä hyökkääjät Mäkinen, Jaakko Uhlbäck sekä Arto Kuki. Muutama kova taklaus ottelun ratkaisuhetkillä lievittää kummasti vastustajan menohaluja, ja antaa omalle joukkueelle tilaa ja psyykistä yliotetta vastustajasta. Asialla on toki myös kääntöpuolensa, ison miehen taklatessa saattaa myös välillä sattua. Tällöin tuomareiden kynnys viheltää rangaistus puhtaaltakin näyttävässä tilanteessa on matala, eikä näistä seuraavien erikoistilanteiden merkitystä voida koskaan aliarvioida, kuten tässäkin kirjoituksessa on aiemmin tullut mainittua.
Eväät menestykseen olemassa
Tapparalla on palapelissään kaikki tarvittavat osaset mukana pitkään luistoon kevään jäillä. Aina kannattaa kuitenkin pitää mielessä se tosiseikka, että loppujen lopuksi menestys on erittäin pienistä asioista kiinni, ja Tapparalla on koossa menestykseen tottumaton joukkue. Kirvesrintaisten tulee tärkeimpien otteluiden alkaessa tehdä kaikki asiat vielä vähän paremmin, Curre Lindströmiä siteeratakseni. Eikä sekään välttämättä riitä, jos kuvaan astuvat mukaan loukkaantumiset tai muut jääkiekkoon kuuluvat ikävät piirteet. Ennusmerkit ovat kuitenkin kohdallaan, eikä joukkueelta varmasti puutu piiruakaan sitä tärkeintä, voittamisen nälkää.
