Tarina NHL-tähdestä ilman urheiluautoja

LIIGA, NHL / Artikkeli
Jokainen NHL:ssä pelannut pelaaja ei aja Ferrarilla eikä esittele kotiaan iltapäivälehdissä. Sami Helenius on mies, jonka ura Pohjois-Amerikassa kesti yhdeksän vuotta ja sen yhdeksän vuoden jälkeen mies palasi SM-liigaan, eikä kiekkokansan pettymyksesi ollutkaan suuri ja juhlittu sankari. Nyt Heleniuksen tarina on kerätty kirjoihin ja kansiin.

Vajaa puolitoista vuotta sitten Jatkoajan toimittaja Jukka Suutari kävi haastattelemassa Sami Heleniusta, tunnin mittaiseksi aiottu haastattelu venähti nelituntiseksi ja sen jälkeen Suutari uskalsi esittää kysymyksen: ”Miten olisi kirjaprojekti?” Sen jälkeen on aikaa kulunut, mutta nyt käsissä on uunituore opus, 259 sivua asiaa miehestä nimeltä Sami Helenius.

– Mitä pidemmälle tämä projekti eteni, sitä varmemmaksi tulimme, että olimme tehneet oikean ratkaisun, kun suostuimme tällaiseen projektiin, kirjan kustantajan Johnny Knigan edustaja Jyrki Nieminen kertoi.

– Tämä ei ole mikään elämää suurempi tarina, vaan lainausmerkeissä pienen ihmisen tarina, joka toivottavasti ei jätä ketään kylmäksi ja herättää keskustelua.

arvostelu

Seitsemäs puolustaja - erilainen elämänkerta[lue lisää]

Suutari on Jatkoajan lukijoille tullut tutuksi kiitosta herättäneistä tappelujutuistaan ja perimmäisenä tarkoituksena kirjaa kirjoittaessa oli, että myös tavalliset pääsisivät kurkistamaan verhon taakse, tai edes aistimaan millaista ammattilaiskiekkoilu voi olla.

– Tämä kirja kertoo myös siitä, mitä pelaaja on valmis tekemään pelin eteen, kirjailija itse kertoo perimmäisistä motiiveistaan.

– Oma ajatukseni oli, että tässä puhuttaisiin myös siitä henkisestä paineesta, mikä syntyy, kun koko ajan odottaa puhelinsoittoa siitä, että on myyty tai lähetetty farmiin ja millaista se on perheen kannalta. Ja myös sitä, että siellä on tehty oikeasti töitä, valottaa Helenius omia tarkoitusperiään.

- Duunarin tarina. Ei hienoja autoja ja suurta glamouria.

Yleisesti doping ja piristeet ovat julkinen salaisuus pohjoisamerikkalaisessa urheilussa, mutta Seitsemäs puolustaja-teos raottaa myös sitä verhoa.

– Joka jätkällä siellä on purnukka, jossa on efedriiniä tai jotain muuta Suomessa kiellettyä, mutta siellä sallittua piristettä. Siinä ne ovat yskänlääkkeen vieressä. Enemmän siellä kuitenkin on ongelmia viinan ja huumeiden kanssa, Helenius kertoo, ja myöntää kokeilleensa astmalääkettä kerran itsekin.

– Yhden pillerin otin, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä.

pikahaastattelu

Helenius mukaan liiga-avaukseen[lue lisää]

Tappelijat käyttävät astmalääkkeitä saadakseen kiihkoa tappelua varten. Eräskin pelaaja oli ottanut seitsemäntoistakertaisen annoksen astmaatikon tarvitsemaan määrään nähden, eikä päässyt edes pelaamaan kertaakaan koko ottelussa.

– Itselle se kiihko kehittyi ajan myötä ja kyllä sitä auttoi myös se, että kun kaveri antoi ensimmäisen iskun ja kun verta alkoi tulla nenästä, niin kyllä siinä suuttuu joka jätkä. Myös pelko lisää kiihkoa.

Yhdeksän vuoden aikana Helenius tappeli useita eri alan legendoja vastaan, mm. NHL:n tämän hetken ehkä kovinta tappelijaa, Georges Laraqueta vastaan.

– Hänen kanssaan korostui pelko ja pakko. Sitä tiesi oikeastaan etukäteen jo, että turpaan tulee. Jälkikäteen lämmitti joukkuekavereiden ja median antama tuki.

Heleniuksen otteista kohuttiin etukäteen ennen viime kautta, mutta todellista tappelua mies ei kertaakaan SM-liigassa kaudella 2003-2004 ottanut.

– Ei tähän liigaan tappelut sovi.

» Lähetä palautetta toimitukselle