Osalla joukkueista mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat heikon alkukauden myötä olemattomat, ja odotukset suuntautuvat kesään ja kovatasoiseksi ennustettuun varaustilaisuteen. Valtaosa taistelee kuitenkin kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta, kotiedusta tai jopa koko liigan kärkipaikasta.
Seuraavana vuorossa katsaus itäisen konferenssin Atlantin divisoonaan ja syksyn ennakkopaketissa jokaisesta joukkueesta erityisseurantaan nostettuun pelaajaan. Divisioonaa läpi käymässä ovat Miikka Heinonen ja Tommi Kröger.
Boston Bruins
Heinonen: Bruinsin alkukausi on ollut sanalla sanoen pettymys. Johnny Boychukin siirtyminen Islandersiin ja Zdeno Charan loukkaantuminen ovat näkyneet mustakeltaisten pelaamisessa aivan liikaa. Viime kaudella Presidents Trophyn voittaneen joukkueen ei pitäisi joutua edes käymään pudotuspeliviivan alapuolella, jossa Bruins nytkin majailee.
Bruinsilla on kuitenkin ollut tapana parantaa otteitaan kevään edetessä. Syksyllä jatkosopimuksen kirjoittaneella päävalmentaja Claude Julienilla ja ykkösmaalivahti Tuukka Raskilla on ensisijainen vastuu, mikäli joukkue mielii vielä nousemaan viivan ylle. Fakta on, että tämän kokoonpanon jäämistä pudotuspelien ulkopuolelle pidettäisiin valtavana farssina.
Seuraa häntä: Syksyllä Jatkoaika nosti esiin Reilly Smithin, joka onnistui viime kaudella Bruinsissa. 23-vuotias torontolainen saavuttanee tälläkin kaudella 20 osuman rajapyykin, mutta seuraava kehitysaskel on antanut vielä odottaa itseään. Ajoittaisesta tehottomuudesta kärsivällä Bruinsilla olisi tarvetta hyökkäyskaluston huippuvireelle. Niinpä, vaikka Smith onnistuikin ylittämään toistamiseen kunnioitettavan 50 pisteen rajan, olisi seuraavan vaihteen iskeminen silmään juuri nyt kultaakin kalliimpaa bostonilaisjoukkueelle.
Buffalo Sabres
Kröger: Sabresin alkukausi oli kaksijakoinen. Ennakkoasetelmissa liigan heittopussiksi tuomittu joukkue näyttikin heti runkosarjan alkumetreiltä juuri arvioiden mukaiselta, kunnes piristyi syysiltojen pimetessä ja piinasi jopa ligna kärkijoukkueita. Syksyn kääntyessä talveksi Sabresin materiaalin kapeus on kuitenkin tullut yhä selkeämmin näkyviin eivätkä edes intomielisimmät Sabres-fanit tosissaan havittele pudotuspeleistä tulevana keväänä.
Sabres-leirissä vallitsee vahva jälleenrakentamisen mentaliteetti. Organisaatiossa on kova into kehittää omia nuoria lupauksiaan samalla, kun ensi kesän varaustilaisuutta odotetaan vesi kielellä. Sabres tulee varsin todennäköisesti varaamaan pienellä numerolla, vaikkei ykkösvarausta saisikaan.
Ja onhan Sabresilla edustaja myös vuotuisen tähdistöottelun aloittavassa kuusikossa, kun latvialainen kansannousu siivitti Zemgus Girgensonsin koko tähdistöottelun äänestyksen ääniharavaksi.
Seuraa häntä: Tämän kauden piti olla Chris Stewartille todellinen vedenjakajakausi. Kesken viime kauden Sabresiin siirtyneen voimahyökkääjän piti lisääntyneen jääajan turvin lunastaa paikkansa liigan voimahyökkääjäeliitissä.
Piti ja piti. Tosiasiassa Sabres on ollut hyvin pettynyt Stewartin panokseen, etenkin miehen tehottomuus hyökkäyspäässä ja tästä johtuva turhautuneisuus ovatkin johtaneet siihen, että Stewart olisi Sabresille potentiaalista kauppatavaraa ennen siirtotakarajaa. Jos vain jostain löytäisi ottaja, joka olisi valmis maksamaan Stewartista Sabresin haluaman hinnan.
Detroit Red Wings
Heinonen: Red Wingsin alkukausi on ollut onnistunut. Syksyn ensimmäiset viikot antoivat ymmärtää, että kausi kulkee jälleen kaksijakoisesti kokeneempien pelaajien heiluttaessa tähtipuikkoa vailla kunnollista taustatukea. Joulu lähestyessä yhä useampi pelaaja onnistui kuitenkin löytämään huippuvireen. Etenkin Tomas Tatar on nousemassa tämän kauden Red Wings -sensaatioksi aivan kuten toistamiseen hyvää jälkeä tekevä Gustav Nyquist teki viime kaudella.
Daniel Cleary on ollut huono, kuten myös Jakub Kindl, mutta tämähän ei varsinaisesti yllätä ketään. Tämän johdosta esimerkiksi Xavier Ouellet saanee keväällä lisää mahdollisuuksia antaa vakuuttavia näyttöjä. Huippuvireistä Teemu Pulkkista sen sijaan ei ole vieläkään tarvittu ylhäällä, mikä kertoo paljon Red Wings -hyökkäyksen onnistumisista alkukauden peleissä.
Viime vuonna valmentaja Mike Babcock joutui reagoimaan jatkuvasti loukkaantumisiin, mutta nyt pahimmilta siipirikoilta on vältytty, ja se näkyy sarjataulukossa. Samoin kuin ykkösmaalivahti Jimmy Howardin huippuvire. Howard on ollut koko NHL-uransa ajan kelpo maalivahti, mutta syksyn otteiden jatkuetssa hän on nousemassa koko pelipaikkansa eliittiin.
Seuraa häntä: Tomas Jurcolta odotettiin esiinmarssia samaan tyyliin kuin Nyquistilta viime vuonna. Slovakialaisen maanmies ja kaima Tatar on varastanut valtaosan show'sta, muttei Jurcokaan täysi turha ole ollut. Alemmissa kentissä pelannut Jurco on pystynyt auttaman joukkuettaan kokonaisvaltaisesti. Pistetahdin toivoisi kuitenkin parantuvan; kaksi tehtyä maalia 36 otteluun on aivan muuta kuin mitä tältä mailataiturilta odotetaan. Tällä hetkellä Jurco kärsii selkävammasta.
Florida Panthers
Heinonen: Sunrisen harvat tosifanit eivät varmasti tiedä miten päin olla. Välillä Panthersin meno näytti tervanjuonnilta, jonka seurauksena olisi taas aikainen kesäloma ja kärkivarausten tavoittelu. Yht'äkkiä alkoi aurinko paistaa, pantteri murista ja Nick Bjugstad kaataa vastustajia. Vieläkään ei voi täysin sanoa, riittääkö Gerard Gallantin pelikirja pitämään Panthersin loppuun asti mukana taistelussa pudotuspelipaikoista, vai siirtyvätkö Alexander Barkov ja Jussi Jokinen Floridan rannoille hyvissä ajoin runkosarjan päättyessä. Ensimmäiset kuukaudet joukkue onnistui vain puolustamisessa, mutta nyt myös vastustajan maalivahdeilla riittää iltapuhdetta.
Jo syksyllä oli toki selvää, että Dale Tallonin toimenpiteet ovat vieneet joukkuetta eteenpäin, vaikka moni kyseenalaistikin muun muassa Dave Bollandin sopimuksen suuruuden. Bollandia ei ole kuitenkaan liikaa kaukalossa nähty loukkaantumisten vuoksi, joten parrasvalot on kohdistettu muihin. Ylivoimaisesti hienoiten show'sta on nauttinut paluumuuttaja Roberto Luongo, joka on ollut erittäin hyvä Panthersin maalilla. Kanadalaisvahti on ollut alkukauden ajan jopa Hart Trophy -tason pelaaja joukkueelleen.
Muita kissojen alkukauden onnistujia ovat olleet muun muassa Jimmy Hayes, Vincent Trocheck ja Sean Bergenheim, joka pelaa viime kaudesta tutulla pistetahdilla. Ylitse muiden yhdessä joukkueen pistepörssiä johtavan Bjugstadin lisäksi nousee kuitenkin viime kesän ykkösvaraus Aaron Ekblad. 18-vuotiasta puolustajaa eivät ole NHL:n salamavalot vielä häikäisseet, vaan tuloksena 39 ottelusta ovat 23 tehopistettä. Mikäli Panthers haluaa pelata pudotuspeleissä, juuri nuoriso-osastolta vaaditaan erittäin tasapainoista loppukautta.
Seuraa häntä: Takana on luettelo monista onnistujista, joiden seuraaminen on ollut erittäin viihdyttävää, mutta syksyllä esiin nostettu Erik Gudbranson ei ole yhtä merkittävästi erottunut edukseen. Fyysinen peli omassa päässä on ollut yhtä tuttua kuin tehopisteiden puutekin. Panthersin pelilliseksi johtajaksi ottawalainen ei ole kuitenkaan pystynyt nousemaan - vieläkään. Toki Gudbransonin hoitaessa tutun tonttinsa varmasti pääsevät Ekblad ja kumppanit nousemaan suurempaan rooliin esimerkiksi ylivoimapelaamisessa.
Montreal Canadiens
Kröger: NHL:n johtava kanadalaisryhmä on tälläkin kaudella menossa vahvasti pudotuspeleihin eräänä Idän suosikkina. Canadiens taistelee Atlantin divisioonan ja koko konferenssin paalupaikasta. Canadiens on ollut vuodenvaihteen ja alkuvuoden aikana idän kovakuntoisimpia ryhmiä ja vetäisi vuodenvaihteeseen kuuden ottelun voittoputken ennen loppiaisen tappiota.
Toimitusjohtaja Marc Bergevin muokkasi joukkuettaan jo hyvissä ajoin ennen siirtotakarajaa hankkimalla veteraanipuolustaja Sergei Gontšarin Dallas Starsista vaihdossa laitahyökkääjä Travis Moeniin. Canadiens-puolustus sai lisää kokemusta riveihinsä vielä syksyn aikana, kun tehottomana vaellellut Rene Bourque kaupattiin Anaheimiin, josta tilalle saapui Bryan Allen.
Carey Price on jo totutusti joukkueen takalinjojen kantavia hahmoja ja keikkunut läpi kauden liigan maalivahtitilastojen kärkisijoilla. Hyökkäyksessä tehot ovat jakautuneet varsin tasaisesti Max Paciorettyn ja Alex Galchenyukin johtaessa joukkoja. Monipuolinen puolustuksen johtaja P.K. Subban on tehopisteiden valossa matkalla kohti uransa parasta kautta ja mukana kauden puolivälissä parhaan puolustajan Norris Trophy -spekulaatioissa.
Seuraa häntä: P.A. Parenteau on ollut varsin pirteä ilmestys kokeneena hyökkääjänä Canadiens-kokoonpanossa. Hän on hoitanut roolinsa ammattimaisesti ja ollut sangen tehokaskin, etenkin suhteutettuna miehen reilun 15 minuutin ottelukohtaiseen peliaikaan. Nykytahdilla mies on todennäköisesti petraamassa viime kauden 33 tehopisteen saldoaan.
Ottawa Senators
Kröger: Kautta edeltävään tilanteeseen ja lähtökohtiin suhteutettuna Senatorsin alkukautta voidaan luonnehtia positiiviseksi. Ykkössentteri Jason Spezzan lähtö kirpaisisi lähes mitä tahansa joukkuetta, mutta paperilla heppoinen Senators taistelee edelleen jopa pudotuspelipaikasta.
Joukkueen valmennusporrasta uudistettiin syyskauden aikana, kun äävalmentaja Paul MacLean sai lähteä joukkueen yhteishengen parantamiseksi. MacLeanin tyhjiksi jättämiin saappaisiin astui aiemmin apuvalmentajana toiminut Dave Cameron.
Kapteeniksi ylennetty ruotsalaishyökkääjä-puolustaja Erik Karlsson on joukkueen hyökkäyspelin syömähammas, vaikka aiheuttaakin jo totutusti valmennusjohdolleen harmaita hiuksia oman alueen pelillään.
Bobby Ryan ja Clarke MacArthur ovat kantaneet päävastuun maalinteosta yhdessä syyskauden yllättäjiin lukeutuvan Mike Hoffmanin kanssa. Joukkueen selkeä kärkipaikka plus-miinustilastossa ja vuodenvaihteeseen mennessä isketyt toistakymmentä maalia alle 15 minuutin peliajalla ovat selkeä osoitus siitä, kuka onkaan ollut Senatorsin positiivisin pelaaja syyskaudella.
Seuraa häntä: Alkukauden perusteella Kyle Turris voidaan laskea Senatorsin onnistujiin. Spezzan poistuttua Teksasiin oli Turrisille luvassa vastuuta ykkössentterinä ja varsin mukiinmenevästi kanadalainen on vastuunsa kantanutkin. Hän on ollut alkukauden aikana joukkueensa parhaita pistemiehiä ja pelannut hyökkääjistä eniten, reilu 19 minuuttia ottelua kohden. Toki samaan hengenvetoon on myönnettävä, ettei Turrisilla juuri kilpailua pelipaikalleen ole ollut, niin David Legwand kuin Mika Zibanejad ovat astetta vaatimattomampia pelimiehiä eikä Curtis Lazarin aika ole vielä.
Tampa Bay Lightning
Heinonen: Lightnining toimitusjohtaja Steve Yzerman voi myhäillä tyytyväisenä alkukauden suorituksille. Lähinnä Steven Stamkosin joukkueena pidetty Lightning voitti kovalla prosentilla otteluita koko syksyn pääasiassa nuorisokenttä Ondrej Palat - Tyler Johnson - Nikita Kutšerovin ansiosta.
Koko NHL:n tämän hetken tehokkain joukkue voisi hyvinkin johtaa koko liigaa, jos maalivahti Ben Bishop olisi yhtä hyvässä vireessä kuin viime kaudella. Bishopin ailahtelevuus ei ole kuitenkaan päässyt muodostumaan katastrofiksi toimivan puolustuksen ansiosta. Victor Hedmanin ei enää tarvitse toimia kaikenkestävänä tukipilarina, kun koko pakkikuusikko Jason Garrisonista Andrej Sustriin pelaa valmentaja Jon Cooperin pelikirjaa noudattaen.
Kokonaisuus toimii Tampassa sen verran hyvin, että kotiedun menettämiseksi vaadittaisiin todella pahaa notkahdusta alkukevään peleissä. Mikäli taas Bishop löytää vuoden takaisen vireensä, saattaa Lightning lähteä tosipeleihin jopa idän suurimpana ennakkosuosikkina.
Seuraa häntä: Jatkoaika peräänkuulutti syksyllä Richard Panikilta näyttöjä Lightningin riveissä. Niitä ei kuitenkaan tullut, sillä slovakialaisen osoite vaihtui siirtolistalla käynnin jälkeen Torontoon juuri ennen kauden alkua. Lightningin divisioonavastustaja Maple Leafsin riveissä kauden 34 ottelua ovat tuottaneet seitsemän maalia ja yhden maalisyötön.
Toronto Maple Leafs
Kröger: Randy Carlylen joukkueesta tuli ainakin tilapäisesti Peter Horachekin joukkue, kun ensin mainittu nostettiin lopulta syrjään Maple Leafs -päävalmentajan paikalta. Jopa NHL-jääkiekkoon konservatiivisena pidetylle Carlylelle huudeltiin potkuja yleisesti jo viime keväänä pudotuspelipaikan luisuttua käsistä kevään ahdistavan tappioputken aikana. Syksy toi tullessaan uusia tuulia Maple Leafs -toimistoon ja lopulta Carlyle ajautui vanhan liiton miehenä organisaatiossa sivuraiteille.
Maple Leafsin hyökkäys luo maalipaikkoja ja tekee paljon maaleja etenkin sen ykkösketjunsa ansiosta, mutta epäsuhta oman pään pelaamiseen oli koko Carlylen valtakauden ajan räikeä. Torontolaisten maalivahdit saavat illasta toiseen niskaansa laukaussateen.
Phil Kessel johtaa tälläkin kaudella Maple Leafs -hyökkäystä ja saa hyvää taustatukea James van Riemsdykilta, Tyler Bozakilta ja Nazem Kadrilta. Viime kauteen verrattuna hyökkäyksen leveys on kuitenkin parantunut, kiitos Leo Komarovin, Peter Hollandin ja etenkin Mike Santorellin pirteiden otteiden. Peräpäästä Jake Gardiner ja kesällä hankittu Stephane Robidas ovat olleet odotuksiin nähden pettymyksiä.
Maple Leafs on toki edelleen mukana taistelussa villin kortin paikoista pudotuspeleihin, mutta viime kevään kaltaiseen sukellukseen sillä ei luonnollisestikaan ole varaa. Epätasaiset otteet ja valmentajanvaihdoksen aiheuttama epävarmuus nostattavat vaahteranlehtitaivaalle harmaita pilviä.
Seuraa häntä: Cody Franson on jatkanut Maple Leafs -puolustuksessa siitä, mihin viime kaudella jäi: hän on myös tällä kaudella ollut sekasortoisen torontolaismiehistön tehokkain puolustaja, joka edelleen ajoittain väläyttelee vaarallista laukaustaan ylivoimalla. Toisaalta miehen helmasynti, haahuilu tilanteiden ulkopuolella ja itsensä ulos tilanteista pelaaminen järjettömällä ryntäilyllä, ei ole myöskään kadonnut mihinkään.