Tsekkikiekkoilija Jiri Vykoukal, 30, on pitkän uransa aikana kokenut paljon. Uransa hän aloitti aikoinaan Sparta Prahassa ja pelasi silloin myös Tsekkoslovakian nuorten maajoukkueessa. Jo 19-vuotiaana mies siirtyi pelaamaan Pohjois-Amerikan farmisarjoihin, joissa mies vietti lähes kolme kautta palaten kotiin Prahaan vuonna 1993. Tämän jälkeen Jiri pelasi Sparta Prahassa, kauden Elitserienissä MoDon joukkueessa ja sen jälkeen jälleen Prahassa, josta tie vei lopulta Suomeen ja Espooseen vuonna 1998.
Loistavasti avaava oikea puolustaja Jiri Vykoukal oli viime kaudellakin joukkueelleen tärkeä pelaaja. Hänen pistesaldonsa jäi suhteellisen vaisuksi häntä koko kauden vaivanneen nivusvamman vuoksi, mutta hän pystyi silti tehtailemaan tehot 7+13=20 pelaamassaan vain 31 ottelussa. Miehen +/- saldo jäi epätavallisen vaisuksi: viisi maalia pakkasen puolelle, mutta silti Vykoukalin arvo joukkueelle oli merkittävä ja kiistaton. Lopullisesti kausi katkesi alkukeväästä, kun nivunen jouduttiin leikkaamaan uudestaan, ja kausi oli hänen osaltaan lopullisesti ohi.
Jiri piti noin seitsemän kuukauden mittaisen tauon ja palasi kentille entistäkin ehompana kauden aattona Ärrä-cupissa Hartwall-Areenalla. Siellä mies pelasi kaksi ottelua viimeistellen kaksi maalia ja syöttäen kaksi. Vykoukal oli palannut suoraan huipulle.
TA: Mitkä ovat fiilikset nyt ennen kauden alkua?
JV: ”Todella hyvät, sillä olin viime kauden hyvin pitkään loukkaantuneena ja jouduin olemaan sivussa ainakin 20 pelistä. Olen todella innoissani alkavasta kaudesta, koska en ollut ennen Ärrä-cupia pelannut seitsemään kuukauteen.”
Luuletko, että loukkaantumiset ovat nyt takana?
”Toivon todellakin niin. Pientä kipua tuntuu vielä, mutta olen mielestäni jo melko hyvässä kunnossa. Olen tehnyt luisteluharjoituksia Allan Measuresin kanssa jo melkein neljä viikkoa ja mielestäni olen muutenkin tehnyt kovasti töitä kuntoutumiseni eteen.”
Olisiko sinun näin jälkeenpäin ajateltuna pitänyt olla viime kaudella pidempään sivussa ensimmäisen leikkauksen jälkeen?
”Minulle kerrottiin, että toinen leikkaus oli joka tapauksessa väistämätön, joten sillä ei juurikaan olisi ollut merkitystä. Se olisi jouduttu tekemään joka tapauksessa. Jos se olisi tehty vasta esim. toukokuussa, olisin saattanut joutua huilaamaan suuren osan tästä kaudesta.”
Pelasit viime viikonloppuna pitkästä aikaa Ärrä-cupissa, miltä se tuntui?
”Se oli hienoa. Olin hieman hermostunut kahdessa ensimmäisessä pelissäni, mutta kaiken kaikkiaan on hieno tunne olla jälleen jäällä pelaamassa.”
Mitä mieltä olet uudesta joukkueesta? Oletko tyytyväinen siihen, ja miten vertaisit sitä edellisiin?
”Mielestäni meillä oli erittäin hyvä joukkue jo viime vuonna, mutta emme silti päässeet playoffeihin. Olen sitä mieltä, että mikään ei voi mennä enää huonommin kuin viime vuonna. Ensimmäisinä kahtena vuotenani täällä meillä ei ollut niin hyvää joukkuetta kuin viime vuonna ja nyt. Silloin me olimme keskikastia. Nyt olemme kärkipään joukkue ja meidän pitäisi taistella sijoituksista keskikastin yläpuolella.”
Bluesin joukkueessa vallitsee melko ainutlaatuinen tilanne. Kaikki viisi ulkomaalaisvahvistusta ovat tsekkejä, vaikka mm. valmentaja Timo Tuomen ajatukset viime kaudella viittasivat siihen, että nimenomaan tsekkejä ei joukkueeseen haluta heidän oikuttelevan luonteensa vuoksi. Kohutuin hankinta oli todellisen SM-liigan supertähden Jan Calounin hankinta joukkueeseen. Caloun on aiemmin antanut mairittelevia lausuntoja Vykoukalista, ja miehillä tuntuu muutenkin olevan hauskaa yhdessä. Huhutaan, että Vykoukalkin olisi vaikuttanut Calounin halukkuuteen siirtyä juuri Bluesiin.
Minkälainen on suhteesi Jan Calouniin? Oletteko parhaat kaverit?
”En sanoisi ”parhaat”, mutta olemme hyviä ystäviä, ja on hyvä että Jan on nyt täällä, sillä hän on pelaaja joka pystyy tekemään meille tärkeitä maaleja ja siten auttamaan Bluesia parhaansa mukaan.”
Entä muut tsekit joukkueessa? Miten hyvin tunnet heidät?
”Filip Turekia ja Lukas Zibiä en tuntenut ollenkaan ennen kuin he tulivat tänne, mutta Jiri Zelenkan kanssa pelasimme samassa joukkueessa Sparta Prahassa viisi vuotta, joten hänet tunnen hyvin. Zelenka on hyvä pelaaja joukkueelle, kunhan hän vain saa pelata täällä omalla tyylillään, joka on hänelle luontevin.”
Viime kaudella kaksi uutta tsekkipelaajaa, Jiri Burger ja Zdenek Sedlak jättivät molemmat joukkueen jo syyskaudella. Sedlak sai siirtyä Johan Davidssonin tieltä JYPiin ja Burger jätti Bluesin sopeutumisvaikeuksien vuoksi.
Mitä mieltä olet Jiri Burgerin ja Zdenek Sedlakin tapauksista viime vuonna?
”Sedlak oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen pelatessaan täällä Espoossa, mutta sitten tuli Johan Davidsson, ja Sedlak yksinkertaisesti sai lähteä paremman pelaajan tieltä. Davidssonista oli pelillisesti enemmän hyötyä joukkueelle. On luonnollista, että tässä tapauksessa parempi jää. Burger puolestaan ei ollut alkuunkaan tyytyväinen suomalaiseen tyyliin pelata jääkiekkoa, joka eroaa jonkun verran tsekkiläisestä. Juttelin hänen kanssaan juuri ennen kuin hän lähti joukkueesta, ja hän vain totesi, ettei ollut tyytyväinen kiekkoon, jota Suomessa pelataan ja se oli suurin syy hänen poistumiseensa.”
Sinua verrataan usein HIFK:n kovaluiseen pakkiin Marek Zidlickyyn, miltä se tuntuu?
”En pidä ollenkaan siitä, että pelaajia verrataan toisiinsa. Minulla on oma tyylini pelata ja Marekilla on omansa. Niin kauan kun me molemmat pelaamme täysillä ja hyvin omien joukkueidemme puolesta, olemme mielestäni onnistuneet ja siten hyviä pelaajia. Henkilökohtaisesti en tunne Marekia kovin hyvin, olemme jutelleet muutamaan otteeseen, muttei mitään sen kummempaa. Yritän vain tehdä parhaani joka vaihdossa, ja sen enempää en voi tehdä. Marekista minun on vaikea antaa mitään analyysiä, en ole juurikaan hänen peliään seurannut. Olemme molemmat puolustajia, joten on luonnollista, että seuraamme enemmän vastustajien hyökkääjiä emmekä toisiamme.”
NHL-ura jäi haaveeksi
Jiri Vykoukal on alun alkaen Washington Capitalsien kymmenennen kierroksen varaus vuodelta 1989, ja Washingtonin edustusjoukkue tähtäimessä Vykoukal myös Prahasta aikoinaan taalaliigaan lähtikin. Washingtonin NHL-joukkueen puolustuskalusto oli kuitenkin tuolloin varsin kova, ja nuori Vykoukal joutuikin samantien hakemaan vauhtia farmista AHL-liigan Baltimore Skipjacks-joukkueesta. Baltimoressa Vykoukal pelasi 60 ottelua ensimmäisellä kaudellaan 90-91 ja viimeisteli niissä kelpo tehot 4+22=26. Seuraava kausi sujui samaisessa joukkueessa myös varsin hyvin: Jiri sai 56 ottelussa aikaan tehot 1+21=22. Paikka edustusjoukkueessa ei kuitenkaan näyttänyt aukeavan millään, ja kun seuraavalla kaudella tuli passitus ECHL:ään Hampton Roads Admiralsiin, täyttyi Vykoukalin mitta, ja hän palasi Prahaan pelattuaan ECHL:ssä vain kolme ottelua. Yhtään NHL-ottelua ei vuosien aikana tilille kertynyt, mutta käteen jäi paljon hyviä muistoja ja lisää kokemusta.
Kerro vähän vuosistasi Pohjois-Amerikassa.
”No siitä on jo yli kymmenen vuotta. Olin silloin hyvin nuori, enkä ollut alkuunkaan valmis pelaamaan Pohjois-Amerikassa. Mutta se oli kuitenkin minulle hyvä kokemus, ja nautin ajastani siellä.”
Miten vertaisit SM-liigaa Pohjois-Amerikan liigoihin, Elitserieniin ja kotoiseen Tsekin Extraliigaan?
”TPS:aa lukuunottamatta, SM-liiga on enemmän amerikkalaistyylistä. Paljon luistelua ja paljon kiekon kanssa, ei niinkään paljon syöttelyä. Ruotsissa kaikki on kiinni taktiikoista, niitä siellä puidaan ja hiotaan jatkuvasti. Se on hyvin taktista. Käydään tarkoin läpi mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä, ja missä milloinkin on oltava. Tsekin liiga on jotain siltä väliltä. Siellä pelaajat ovat keskittyneempiä suorituksiin eivätkä pelkää virheitä tai mitä valmentaja sanoo heille sen jälkeen. He ovat myös usein todella taitavia pelaajia.”
Oletko pettynyt, ettet saanut aikoinaan mahdollisuutta NHL-joukkueessa?
”En ole, olin siellä väärään aikaan. Ehkä jos olisin ollut siellä muutamaa vuotta myöhemmin, olisin saattanut saada muutamia NHL-pelejä tililleni, mutta sellaista elämä on.”
Vieläkö ajattelet NHL:ää, onko tähtäin yhä siellä?
”No, nykyään näköjään kuka tahansa voi mennä NHL:ään pelaamaan. Kun joskus katsoo keitä sinne lähtee pelaamaan Suomesta tai Tsekeistä, pitää sitä melkein jo vitsinä. Mutta henkilökohtaisesti ajateltuna olen jo 30-vuotias, ja olen onnellinen jos Blues menestyy ja pääsee esimerkiksi finaaleihin. Se riittää minulle täysin. ”
Uusia haasteita uralle Espoosta
Kuinka päädyit lopulta Suomeen ja Espooseen?
”Kun palasin Yhdysvalloista, menin ensin takaisin Prahaan, sitten menin Ruotsiin MoDon joukkueeseen, josta palasin taas takaisin Prahaan ja pelasin siellä kolme seuraavaa kautta. Sitten päätin, että on aika kokeilla jotain muuta. Olin kuullut paljon hyvää Suomesta ja täkäläisestä kiekkoilusta, joten päätin tulla Suomeen, ja Espoo oli kiinnostunut minusta, joten näin päädyin sitten tänne.”
Tuliko muista seuroista yhteydenottoja? Mitkä seurat olivat mahdollisesti kyseessä?
”Muutamasta muustakin seurasta otettiin yhteyttä, mutta Blues ehti ensin, ja he kertoivat rakentavansa uutta parempaa joukkuetta ja uutta areenaa. Espoo oli myös lähellä pääkaupunki Helsinkiä, joten sijaintikin oli minulle sopiva. Mielestäni ei ole tärkeää kertoa muiden kiinnostuneiden joukkueiden nimiä.”
Oletko tyytyväinen elämääsi täällä Espoossa? Oliko uuteen kulttuuriin asettautuminen vaikeaa?
”Ei se ollut kovinkaan vaikeaa. Olin ollut jo monta vuotta Yhdysvalloissa, ja myöhemmin mm. Ruotsissa, joten erilaiset kulttuurit ovat jo minulle tuttuja, eivätkä ne olleet tuottaneet minulle ennenkään ongelmia. Minä en näe sitä siirtymisenä maasta maahan, vaan pelkästään kaupungista toiseen. Euroopassa välimatkat ovat loppujen lopuksi lyhyitä, ja Tsekkikin on vain parin tunnin lentomatkan päässä, joten eipä tämä paljoa rasita. Olen suhteellisen tyytyväinen olooni, ja mikä tärkeintä, perheeni on onnellinen täällä. Ainoa asia mitä kaipaan on se, että menestyisimme.”
Oletko ollut tyytyväinen organisaation toimintaan Espoossa?
”Tätä pitäisi ehkä kysyä joltain muulta kuin minulta. Pelaajia menee ja pelaajia tulee, jotkut ovat tyytyväisiä ja toiset taas eivät. Sama juttu se on kaikissa muissakin joukkueissa.”
Miten näet roolisi joukkueessa?
”Heh, tämä on vaikea kysymys minulle. En oikeastaan halua puhua roolistani. Kuten sanoin jo aiemmin, haluan vain tehdä parhaani ja enempään en pysty. Aion vielä pelata muutaman vuoden ja sitten se on ohi.”
Saat kuitenkin todella paljon jääaikaa, ja sinua pidetään hyökkäävänä puolustajana?
”Olen tietysti tyytyväinen saamaani jääaikaan ja vastuuseen. Pelaan paljon myös ylivoimaa, ja luulen että jokainen pelaaja pitää vastuun saamisesta. Mitä hyökkäävyyteen tulee, en tietenkään pane pahakseni, jos teen maalin, mutta on myös peitettävä vetoja ja pelattava puolustuksessa hyvin. Kaiken on oltava tasapainossa.”
Onko pelissäsi jotain, mitä haluaisit muuttaa?
”Ei oikeastaan mitään, haluan vain jatkaa sen työn tekemistä mitä tähänkin asti olen tehnyt ja siten kaiken pitäisi olla kunnossa.”
Voisiko sanoa, että paljon pelaavana puolustajana sinulla on enemmän vapauksia kentällä?
”Ei missään nimessä, minun on aina tehtävä niin kuin valmentajat sanovat. Mutta tietysti joskus tulee tilanteita, joissa et voi suorittaa orjallisesti omaa rooliasi, vaan sinun on käytettävä järkeäsi ja parannettava suoritustasi tilanteen mukaan joukkueen hyväksi. Mutta muutoin on aina kuunneltava valmentajia, sillä he ovat pomojani täällä.”
Mitä pidät faneista täällä Espoossa?
”Oikeastaan fanit kaikilla paikkakunnilla Suomessa ovat erilaisia kuin esimerkiksi Tsekissä. Täällä fanit suurimmaksi osaksi vain istuvat ja katsovat peliä eivätkä hurraa niin paljoa kotijoukkueelle, kun taas Tsekissä he ovat aivan hulluja ja villejä. Huutavat ja kirkuvat täysillä 60 minuuttia. Täällä ei ole niin äänekästä yleisöä.”
Sinulla on kuitenkin hieno tapa kiittää faneja pelin jälkeen.
”Kyllä, varsinkin faniryhmää vastustajan maalin takana. He matkustavat joukkueen mukana peleihimme, ja se on vain tapani kiittää heitä siitä. Ei sen kummempaa. Ei tee pahaa tervehtiä tai kiittää heitä.”
Espoolaisessa jääkiekkoilussa jo monta vuotta mukana olleena, mistä luulet jatkuvan alisuorittamisen johtuvan?
”En tiedä. Kuten sanoin, kahtena ensimmäisenä vuotena meillä ei ollut niin hyvää joukkuetta, mutta viime vuonna meillä oli hyvä joukkue, jolla ei vain kaikki mennyt hyvin. Toivottavasti tänä vuonna tai ensi vuonna tai ylipäätänsäkin tulevaisuudessa joukkue pysyy yhdessä, eikä tule niin paljoa pelaajamuutoksia. Aina kun uusi kausi alkaa ja tulen treeneihin, puolet joukkueesta on vaihtunut. Toivotaan että kaikki tekevät työnsä hyvin, ja pysymme yhdessä. Siten uskon että muutaman vuoden sisällä voimme olla terävimmällä huipulla.”
Onko kyseessä koskaan ollut joukkuehengen puuttuminen?
”Ei, siitä ei ole ollut kyse. Joukkuehenki on aina ollut hyvä, liki täydellinen. Mutta kuten sanoin, kauden alussa on aina pelaajia jotka eivät ole täysin tyytyväisiä kaikkeen ja se on yksi syy miksi joukkue aina muuttuu niin radikaalisti.”
Jan Calounilla oli ongelmia viime kaudella IFK:ssa muutamien joukkuetovereiden kanssa mm. hänen saamastaan jääajasta, luuletko että hänen kannaltansa asiat ovat paremmin Espoossa?
”Saa nähdä. Jokaisen pelaajan on ymmärrettävä oma roolinsa joukkueessa. Sanotaan näin, että vaikka pelaisit viisi vaihtoa peräkkäin, on sinun silti hoidettava hommasi mahdollisimman hyvin joukkueen kannalta. Jos et pysty tai halua tehdä niin kuin on joukkueelle parasta, silloin on parempi lähteä ja jatkaa jossain muualla. Sillä tavoin voimme voittaa jos pysymme yhdessä joukkueena. Ymmärrän, että monille on vaikeaa jos pelaa vain muutaman vaihdon ottelussa, mutta he ovat silti osa joukkuetta, ja heidän tulisi pelata sen mukaisesti.”
”Nuorten pakkien tehtävä paljon enemmän töitä"
Minkälainen asema jääkiekolla on Tsekissä?
”Luulisin sen olevan valtakunnan kakkoslaji heti jalkapallon jälkeen. Ainoa ongelma saattaa olla se, että joka kausi yhä enemmän pelaajia lähtee NHL:ään. Jotkut tulevat takaisinkin, mutta useammat lähtevät. Hallit ovat täysiä huippujoukkueiden kohtaamisissa, eivät kaikissa matseissa. Se siis riippuu sarjasijoituksesta, ja kaupungista. Muista urheilulajeista mm. keihäänheitto on suosittua yksinomaan Jan Zeleznyn takia. Hän on kansallissankari, mutta ei voi sanoa, että hän vie katsojia miltään urheilulajilta, koska hän kilpailee suurimmaksi osaksi ulkomailla.”
Miten suhtautuminen nuoriin pelaajiin eroaa eri maissa?
”Ainakin Tsekissä se on täysin erilainen. Täällä Suomessa on melko sama oletko 18- vai 30-vuotias, sinua kohdellaan joukkueessa oikeastaan aivan samalla tavalla, eikä eroa juuri ole, mutta Tsekissä sillä on suuri ero. Siellä 18-vuotiaan juniorin on kunnioitettava ja arvostettava vanhempaa pelaajaa, ja jos et osoita kunnioitusta tai teet jotain muuta typerää, olet suurissa vaikeuksissa. Minulle tämä ei tuota ongelmia, maassa maan tavalla. Pohjois-Amerikassa nuori pelaaja on enemmän omissa oloissaan, täytyy tavallaan pärjätä omillaan. Siellä joukkuehenki ei ole samanlainen. On kuitenkin muistettava, että itse olin siellä yli kymmenen vuotta sitten, joten ehkä minun ei pitäisi sanoa mitään, sillä tämänhetkisestä tilanteesta minulla ei ole tietoa.”
Ketkä ovat mielestäsi lupaavimmat nuoret pelaajat Bluesissa tällä hetkellä?
”En halua mainita nimiä, mutta voin sanoa, että kaikkien nuorien pakkiemme tulisi tehdä töitä ja harjoitella paljon kovempaa kuin mitä he nyt tekevät jäällä ja sen ulkopuolella. Ja varsinkin ulkopuolella.”
Kuinka paljon itse pyrit kapteenistoon kuuluvana kokeneena pelaajana valmentamaan nuorempia?
”Jos vain voin ja osaan auttaa, yritän tietysti silloin aina auttaa, mutta monesti minulla on ongelmia omankin pelini kanssa, ja silloin on luonnollisesti keskityttävä siihen. Mutta jos voin, tietysti autan.”
Onko ketään erityistä pelaajaa, jonka kanssa haluaisit pelata pakkiparina? Kenties samaa kieltä puhuva Lukas Zib?
”En edelleenkään halua mainita mitään nimiä, enkä usko sillä olevan mitään väliä, mitä kieltä puhumme. En usko sen olevan hyödyksi. Eipä siitä kuitenkaan paljon mitään kentällä kuule.”
”Suomessa valmentajan sana on laki”
Eroavatko suomalainen ja tsekkiläinen valmennuskulttuuri toisistaan?
”Kyllä, todella paljon. Sanotaan näin, että jos suomalainen valmentaja antaa ohjeita peliin suomalaiselle pelaajalle, hän noudattaa niitä vaikka ajattelisikin itse toisin. Mutta jos tsekkiläinen valmentaja antaa ohjeita, joista tsekkipelaaja on eri mieltä, hän yrittää löytää jonkun toisen keinon, tai sitten hän sanoo samantien valmentajalle mielipiteensä. Täällä valmentajan sana on laki. Voisi sanoa, että valmentajalla on Suomessa enemmän auktoriteettia ja kunnioitusta, mutta mielestäni pelaajienkin pitäisi kertoa mielipiteensä jos on jostain eri mieltä, eikä vain aina sokeasti noudattaa valmentajan antamia ohjeita.”
Oletko sitten itse koskaan väittänyt vastaan?
”No, se riippuu paljolti tilanteesta ja valmentajasta, ei se kovin helppoa ole.”
Timo Tuomi siirtyi Bluesin päävalmentajaksi ennen viime kautta. Ratkaisu oli monen mielestä vähintäänkin outo, sillä Tuomen kokemus liigavalmennuksesta on suhteellisen vähäinen. Aiemmin mies oli valmentanut Rauman Lukkoa, sekä menestyksekkäästi 18-vuotiaiden maajoukkuetta. Monella pelaajalla on huhuttu olevan ongelmia Tuomen kanssa hänen suorapuheisuutensa takia.
Mitä mieltä olet nykyisestä kiistellystä valmentajastanne Timo Tuomesta?
”Hän on kova valmentaja, jolla on omat näkemyksenä jääkiekosta ja omat tapansa toimia. Hän on joukkueen päävalmentaja, ja me yritämme parhaamme toimiaksemme hänen tapojensa mukaisesti. Toivottavasti se toimii ja menestyisimme tänä vuonna. Kuten sanoin, hän on päävalmentaja ja haluaa osoittaa, että hän on pomo.”
Onko kellään ollut henkilökohtaisia ongelmia Tuomen kanssa?
”Rehellisesti sanoen, ei aavistustakaan. Koska jos jollain on ollut ja he puhuvat siitä, he puhuvat suomeksi ja/tai vapaa-ajallaan, joten minä on hyvin vaikea sanoa onko heillä ongelmia tai mistä he puhuvat.”
Luuletko, että Blues voi menestyä Tuomen valmennuksessa?
”Luulen että voimme menestyä kenen tahansa valmennuksessa, tai voimme myös olla menestymättä kenen tahansa valmennuksessa. Se riippuu niin monesta asiasta. Se on paljolti kiinni pelaajista ja heidän kyvyistään tehdä asiat oikein; se on myös kiinni siitä, kuinka hyvin valmentaja ymmärtää pelaajia ja heidän tarpeitaan. Viime vuonna esimerkiksi meillä oli kaikki kunnossa ja hyvä joukkue, mutta niin moni pelaaja loukkaantui kuten minä ja Davidsson. Viime vuosi meni huonosti, mutta olemme varmasti parempia tänä vuonna.”
Puolustaja alusta lähtien
Milloin aloitit jääkiekon pelaamisen?
”Kun olin neljä, isäni, joka oli valmentaja kotikaupungissani, vei minut jääkiekkokaukaloon, ja siitä lähtien olen pelannut.”
Oletko aina ollut puolustaja?
”Kyllä, aina.”
Oliko sinulla esikuvia nuorena?
”Ei minulla koskaan ole ollut ketään tiettyä suosikkia, mutta joskus pidän esimerkiksi Ray Bourquen pelien katselemisesta, joskus katselen Paul Coffeyta ja toisinaan Timo Jutilaa, hänkin on todella hyvä pelaaja, mutta en tiedä voiko puhua varsinaisista suosikeista. On kuitenkin hyvä seurata muiden pelaamista. En oikeastaan edes muista, miten tarkoin pienenä seurasin muita jääkiekkoilijoita, toisinaan saatoin pitää jostain tietystä pelaajasta, ja sitten taas seuraavana päivänä jostain toisesta.”
Mitkä ovat pahimmat heikkoutesi? Mitä haluaisit kehittää itsessäsi?
”En varmaankaan ole paras henkilö vastaamaan tähän, mutta joskus käyn mielestäni liian kuumana pelin aikana. Pitäisi ehkä vähän rauhoittua eikä käydä niin pahasti kierroksilla pelin aikana. Käytän suomalaista sanaa ’rauha’.”
Entä vahvuutesi? Olet melko hyvä varsinkin hyökkäyspäässä.
”En haluaisi puhua pelkästään maaleista ja syötöistä. Mielestäni hyvä puoleni on siinä, että pystyn tekemään parhaani ja parhaan mahdollisen suoritukseni lähes joka pelissä eli tietty tasaisuus on valttini.”
Bluesin surkean viime kauden jälkeen joukkueessa ja sen ulkopuolella kuohui. Moni pelaaja lähti, ja yhä useamman huhuttiin lähtevän. Heidän joukossaan oli Jiri Vykoukal, jota huhut veivät vahvasti kohti Oulun Kärppiä, vaikka miehellä olikin voimassa oleva sopimus Bluesin kanssa. Tämä oli omiaan luomaan jopa paniikkia joukkueen fanien keskuudessa. Lähtijöiden joukossa oli myös viime kauden maalitykki, kanadalainen Frank Banham, joka siirtyi yllättäen Jokereihin saaden mm. Timo Tuomen arvostelemaan siirtoa kovin sanoin. Myös joukkueen maalivahti, suurella kohulla ennen viime kauden alkua Lukosta joukkueeseen siirtynyt Tom Draper lähti odotetusti. Hänen kautensa oli loukkaantumisesta huolimatta melko huono, ja vaikka sopimus olikin kaksivuotinen, siirtyi mies Tapparaan pelaamaan ensi kaudeksi.
Sinun huhuttiin siirtyvän Oulun Kärppiin viime keväänä, oliko huhuissa mitään perää ja olitko itse tietoinen asiasta?
”En tiennyt asiasta yhtään mitään kun tulin tänne treeneihin. Kaikki kyselivät minulta olenko menossa Jokereihin tai Ouluun, mutta kukaan ei kertonut minulle mitään, joten en voi sen kummemmin kommentoida asiaa. En käynyt itse keskusteluja kenenkään kanssa, mutta sitä en sitten tiedä, otettiinko agenttiini yhteyttä. Itse olin luonnollisesti täysin varma jatkostani Espoossa, sillä loukkaannuttuani joukkueen johto ja kaikki muutkin kohtelivat minua loistavasti täällä eikä minulla ollut mitään hätää, joten ei todellakaan ollut mitään syytä edes harkita joukkueen vaihtoa.”
Viime kaudella Bluesilla oli jonkun verran maalinteko-ongelmia, ja Frank Banham hoiti hyvin pitkälti ne hommat, mitä mieltä olet hänen siirtymisestään Jokereihin?
”Olin hyvin yllättynyt, sillä Timo (Tuomi) oli kertonut minulle hänen jatkavan tälläkin kaudella Bluesissa. Kun tulin treeneihin kesällä, minulle kerrottiin, että hän onkin nyt sitten Jokereissa. Se oli kova päätös, ehkä hän halusi lähteä täältä, ehkä hän sai paremman sopimuksen Jokereilta. Vain hän itse tietää. Pidin hänestä kovasti, hän oli loistotyyppi, ja on todella sääli, ettei hän pelaa kanssamme tänä vuonna. Frank ja Shayne (Toporowski) olivat molemmat todella hyviä pelaajia, eivätkä he olleet sellaisia kanadalaisia, jotka vain taklaavat, tappelevat ja huitovat mailalla, he olivat laadukkaita pelaajia myös kiekon kanssa.”
Entä Tom Draperin tapaus? Hän on nyt Tapparassa, ja sanoo että kaikki on paremmin Tampereella?
”No hän pelasi viime kaudella täällä, ja nyt hän pelaa Tapparassa, joten hän voi siten verrata. Minä pelaan täällä enkä Tappassa, joten minä en osaa verrata tai sanoa miten asiat muissa joukkueissa ovat. En tiedä mikä ongelma varsinaisesti viime kaudella oli, Tom osaa kertoa siitä paremmin. Olivatpa ne sitten ongemat loukkaantumisien kanssa, tai valmentajien, en osaa sanoa.”
”Tappelut väistämättä osa jääkiekkoa”
Mitä mieltä olet taitopelaajana tappeluista?
”Joskus ne ovat hyviä fanien kannalta, sillä he haluavat varmasti nähdä niitä, ja toisinaan se on myös hyvä meidän kannaltamme jos hyödymme niistä ja saamme siten pelata ylivoimaa, mutta muutoin olen sitä mieltä, että pelaajien tulee pelata jääkiekkoa ja esittää hienoja suorituksia kentällä tappelemisen sijaan. Jos haluat tapella, kiipeä mieluummin nyrkkeilykehään ja tee se siellä. Kuitenkin, tappelut ovat osa jääkiekkoa, halusi sitä tai ei, ja fanit pitävät siitä.”
Onko SM-liigan nykyinen linja tappeluiden suhteen mielestäsi hyvä?
”Mielestäni nykyinen linja ei ole hyvä. Jos kaksi kaveria haluaa tapella, antaa heidän tapella. Se on reilu mies miestä vastaan tilanne, ja siitä tulisi antaa joko kaksi minuuttia, tai sitten lähettää heidät pukuhuoneisiin jolloin he eivät saa pelata matsia loppuun, mutta seuraavassa pelissä heidän pitäisi ehdottomasti antaa taas pelata.”
Oletko itse tapellut urasi aikana?
”Tappelin muistaakseni kolme kertaa aikoinani Yhdysvalloissa, mutta sen jälkeen en muista tapelleeni kertaakaan.”
Mitä mieltä olet SM-liigan tuomareista ylipäätään?
”No sanotaan vaikka näin, että he ovat vain ihmisiä hekin ja joskus he tekevät virheitä. En halua sanoa, että heidän tulisi olla paljon parempia, mutta he tekevät virheitä, ja toivottavasti eivät tarkoituksella. Joskus tietysti tulee sanomista omastakin puolestani, mutta vain siksi, että joskus tuntuu siltä, että he eivät vihellä tasapuolisesti. Mutta kuten sanoin, he ovat vain ihmisiä, ja jokainen ihminen on erilainen. Siksi myös jokainen tuomari on erilainen, ja ajattelee eri tavalla asioista.”
Mitkä ovat mielestäsi vaikeimmat vastustajat liigassa?
”Ainakin meillä on aina ollut vaikeuksia Ilveksen ja Pelicansin kanssa. IFK:sta en halua edes puhua, mutta Ilves ja Pelicans ovat joukkueita, joita vastaan on aina tiukka peli.”
Entä vaikeimmat hyökkääjät puolustajan kannalta?
”Ei sellaisia itseni kannalta olekaan. No ei, totta puhuakseni on monia vaikeasti pideltäviä loistavia hyökkääjiä. Viime vuonna kiinnitin erityisesti huomiota Jukka Hentuseen, hän oli erittäin hyvä, ja sitten on ainakin Kai Nurminen ja Tony Virta, jotka molemmat ovat todella hyviä pelaajia, ja sitten tietysti Raimo Helminen, joka on ollut loistava jo vuosia. On monia hyviä pelaajia, ja on vaikea poimia tiettyjä nimiä muiden joukosta.”
Onko mielestäsi 56 ottelua kaudessa hyvä määrä?
”Minulla ei henkilökohtaisesti ainakaan ole mitään ongelmia nykyisessä pelimäärässä. Pelaajien on vain opeteltava pitämään huolta kehostaan, ja valmentajien pitäisi tietää kuinka pidetään huolta joukkueesta. Tiettyjä pelaajia jotka pelaavat 25-30 minuuttia per ottelu, pitäisi mielestäni kohdella eri tavalla kuin muita pelaajia ainakin pelien jälkeisissä harjoituksissa. Sitä paitsi, emme voi pelimäärälle kuitenkaan mitään, joten pitää vain pitää huolta siitä, että pelaajat ovat kunnossa seuraavassa matsissa.”
Mitkä ovat suunnitelmasi tulevaisuuden osalta? Aiotko kenties jatkaa Espoossa sopimuskautesi jälkeenkin?
”On hyvin vaikea sanoa. Se riippuu siitä miten pelaamme, miten hyvä joukkue meillä tulee olemaan, kuinka hyvin itse pelaan ja tietysti siitä, miten perhe viihtyy Suomessa. Minulla on sopimus vielä ensi kaudesta, joten katsotaan sitten sen jälkeen mitä tapahtuu. Vielä en osaa sanoa siitä mitään. Luonnollisesti haluan kuitenkin joskus muuttaa takaisin Tsekkiin viettämään lopun elämästäni kotimaassani.”
Loppuun vielä veikkauksesi tulevasta kaudesta, miten Blues tulee sijoittumaan, ja ketkä ovat suosikkeja alkavaan kauteen?
”No ainakin TPS tietysti, he pelaavat todella kaunista jääkiekkoa, ja sitten Jokerit, Tappara ja Kärpät tulevat todennäköisesti olemaan myös vahvoja. Ei tästä liigasta kuitenkaan koskaan tiedä, paras joukkue voikin yllättäen olla viimeisten joukossa ja päinvastoin. Jos pääset playoffeihin, kaikki on mahdollista. Bluesin kannalta todella toivon onnistumista, ja kuten sanoin, mikään ei yksinkertaisesti voi mennä enää huonommin kuin viime vuonna. Se oli todellinen pohjanoteeraus, josta on vain yksi tie, ylöspäin.”
Jiri Vykoukal, suurkiitokset Jatkoajan puolesta tästä haastattelusta ja onnea alkavalle kaudelle!