Viime kesänä kiekkouransa päättänyt Joonas Donskoi saapui lauantaina 17. helmikuuta hyväntuulisena Oulun Raksilaan juhlistamaan Kärppien vuoden 2014 mestaruutta. Donskoin lisäksi paikalla oli monia muitakin mestaruusjoukkueen jäseniä ja hän iloitsikin suuresti jälleennäkemisestä heidän kanssaan, sillä osaa pelaajista hän ei ollut nähnyt lähes kymmeneen vuoteen.
− Joidenkin kanssa ollaan vieläkin tekemisissä, mutta esimerkiksi Ivan Huml asuu Tšekissä ja ei ollut mitään käryä, mitä hän nykyään tekee. Niin oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla, mitä heidän arkeen nykyään kuuluu. Monella onkin sitten eri urat nykyään ja he ovat normaaleissa töissä.
Kymmenen vuoden takaisen mestaruuden ja sitä edeltäneen kauden muistelu itsessään herättivät paljon mahtavia muistoja Donskoissa. Tätä ennen Kärpissä oli koettu paljon ylä- ja alamäkiä ja menestys karttoi oululaisia etenkin Donskoin ensimmäisinä pelivuosina. Joukkueen suunta muuttui kyseisellä kaudella, kun penkin taakse hyppäsivät Lauri Marjamäki ja Mikko Manner, minkä lisäksi oululaiset legendat Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä saapuivat vahvistamaan joukkuetta.
− Siihen aikaan me tarvitsimme juuri Marjamäen tyyppisen valmentajan, joka on tiukka ja laittaa raamit siihen tekemiseen. Hän oli juuri oikea valmentaja meille siinä vaiheessa. Hän oli tosi tarkka tuosta jokapäiväisestä tekemisestä.
Marjamäen tulo oli myös oikeastaan lottovoitto menestyksen nälkäiselle Donskoille itselleen.
− Kyllä hän tavallaan laittoi kurin siihen touhuun ja siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Aika paljon oppi noina vuosina urheilullisuudesta ja itsekin muutin siinä paljon ruokavaliohommiani, mikä myös näkyi siinä, että peli alkoi kulkemaan. Oppi vähän, mitä se voittaminen tavallaan vaatii jokapäiväisessä arjessa.
Kymmenen vuoden takaisten menestysvuosien jälkeen Marjamäen paluu Kärppien penkin taakse ei ollut yhtä hohdokas ja Donskoi näkeekin entisen päävalmentajansa potkut vain tyypillisenä, raadollisena urheilun maailmana.
− Tietenkin Kärpissä se voittaminen ja menestys on joka kausi se, mitä lähdetään tavoittelemaan ja jos sitä ei tule, niin sitten siinä voi käydä noin. Harmi homma hänelle, että joutui lähtemään, mutta sellaista tämä urheilu nyt välillä on.
Voittavasta jääkiekosta harmaisiin vesiin
Kahden mestaruusvuoden jälkeen Donskoin otteet herättivät kiinnostusta myös rapakon takana. NHL-varaus vuodelta 2010 Florida Panthersiin oli jo ehtinyt umpeutua ja pelaaja oli vapaa tekemään sopimuksen ihan mihin tahansa NHL-joukkueeseen. Kärpistä matka jatkuikin San Jose Sharksin organisaatioon.
− En minä NHL:ään olisi päässyt, jos en olisi tavallaan tehnyt niitä muutoksia. Mitä niiden parin viimeisen vuoden aikana oppi, niin mielestäni ne kantoivat sinne NHL:ään ja niillä minä pääsin siihen liigaan sisään ja pelasin hyvää voittavaa jääkiekkoa.
− Pelasin hyvää kahden suunnan peliä ja ehkä sillä pystyin ansaitsemaan tuon valmentajan luottamuksen San Josessa. Tietenkin siellä oli sellainen tilanne, että ovet olivat auki heti, kun menin sinne ja pystyin hyppäämään siihen mukaan nuorena kaverina. Finaaliin mentiin heti sinä ensimmäisenä vuonna ja kyllä minä omasta mielestäni aika hyvin pystyin tuomaan mukanani sitä, mitä täällä olin Kärpissä oppinut.
Neljän Sharksissa vietetyn kauden jälkeen tie veikin pelaajaan hyvässä nosteessa olleeseen Colorado Avalancheen neljän vuoden sopimuksella. Kaksi vuotta myöhemmin Donskoi siirtyi laajennusvaraustilaisuuden kautta Seattle Krakenin organisaatioon, jossa hän pelasi yhden kauden ja vietti seuraavan kauden 2022−23 kokonaan pitkäaikaisloukkaantuneiden listalla.
Taustalla oli uran seitsemäs aivotärähdys, joka syntyi harmittomasta tilanteesta joukkueen harjoituksissa oman seuratoverin kanssa. Tuon jälkeen Donskoi ei enää pelannut otteluakaan ja ura tuli päätökseen 474 NHL:n runkosarjaottelun ja 69 pudotuspeliottelun jälkeen.
− Nyt olen huomannut, että aika harmaissa vesissä menin sen viimeiset kolme vuotta. Se viimeinen Coloradon vuosi ja ne kaksi viimeistä Seattlessa, niin se stressin määrä ja mitä oireita on ollut, niin en minä siitä pelaamisesta ole silloin nauttinut. Se on ollut silloin tavallaan vaan sellaista selviytymistä ja uusien tällien välttelemistä.
Nyt olen huomannut, että aika harmaissa vesissä menin sen viimeiset kolme vuotta.
Donskoin uran kuudes aivotärähdys oli se, joka aiheutti pelaajalle eniten ongelmia viimeisien pelivuosien aikana. Tuo vuoden 2019 aivotärähdys tuli Vegas Golden Knightsin puolustajan Brayden McNabbin taklauksesta. McNabbin taklauksen lisäksi myös muutama muu aiempi aivotärähdys syntyi taklauksen seurauksena.
Marraskuussa Ylelle antamassaan haastattelussa Donskoi näki, että NHL:n tulisi myöntää aivotärähdyksien olevan liigassa ongelma.
− Niitä, joiden urat ovat päättyneet aivotärähdykseen, on aika paljon, joten sehän on ihan selvä ongelma. Sitä ei voi kiertää.
Se, mitä ongelmalle voisi tehdä esimerkiksi uransa päättäneiden tai aktiivipelaajien omasta toimesta on kuitenkin Donskoin mielestä kinkkisempi kysymys. Hän toteaa, että kaikilta tilanteilta ei voida välttyä nopean kontaktilajin yhteydessä, joten vastauksia olisi kaivettava esiin pelikieltojen muutoksista.
− Kyllä minun mielestäni noihin törkytaklauksiin, selviin vahingoittamisyrityksiin ja suoraan päähän pimeästä kulmasta tulleisiin taklauksiin pitäisi kovemmalla kädellä puuttua. Jos saat yhden tai kaksi peliä pelikieltoa, niin ei se nyt siihen lopu.
NHL:n pelaajaturvallisuudesta vastaavan osaston toimintaa ja pelikieltojen jakelupolitiikkaa entisen pelaajan ja tappelijana tunnetun George Parrosin alla hän pitää hieman kyseenalaisena.
− En tiedä, mikä heidän toimintatapansa on tai kuka siellä loppuviimein pelikielloista päätökset tekee, mutta minä en ole kyllä samoilla linjoilla monenkaan heidän päätöksen kanssa. Mielestäni niihin pitäisi kyllä saada muutos.
Läsnäoleva isä
Donskoi kertoi päätöksestään lopettaa uransa loppukesästä 2023. Näin puoli vuotta myöhemmin hän on tuohon päätökseen tyytyväinen, eikä kaipuuta pelikentille ole ollut.
− Piti laittaa terveys etusijalle tässä vaiheessa, ja kun meillä on perheessä kaksi poikaa, niin heidänkin kannalta piti vähän miettiä asiaa. Mieluummin haluan olla terveenä ja hyvä isä heille. Sen pohjalta tein tuon ratkaisun, ja se oli varmasti oikea.
Donskoin vaimo Devin sekä pojat 2,5-vuotias Declan ja 4-kuukautinen Jasper ovatkin olleet hänen tärkein tukensa uran päättymisen jälkeen.
− Jos perhettä ei olisi, niin sitten ei olisi paljoa muutakaan. En tiedä, mitä sitä sitten tekisi.
Myös NHL:n pelaajayhdistys NHLPA on huolehtinut, että Donskoin asiat lähtevät rullaamaan oikeaan suuntaan. Hän on myös viimeiset kaksi vuotta käyttänyt terapeuttia, jonka hän on kokenut isona apuna normaalin elämän viettämisen kannalta.
Viimeiset kuukaudet Donskoin elämässä ovatkin menneet täysin koti-isän roolissa. Hän on erityisesti nauttinut mahdollisuudesta olla enemmän läsnä lapsilleen, ja kokee ettei olisi vielä pelatessaan pystynyt kokemaan samaa.
− Se on tommonen "once in a lifetime" -juttu, kun lapset ovat vielä pieniä ja pystyy olemaan heille läsnä ja näkee heidän kasvavan. Silloin, kun vielä pelasi, niin mehän olemme puolet kaudesta reissussa koko ajan, jolloin ei pysty samalla tavalla olemaan siinä perhearjessa läsnä.
Entäpä sitten aivotärähdyksen oireet, vaikuttavatko ne tällä hetkellä jotenkin arkeen?
− Nyt ei ole mitään oireita ja pystyy hyvin olemaan.
Tulevaisuus jääkiekon parissa
Vaikka koti-isyys onkin Donskoille viime kuukausien ajan maistunut, kaipaa hän elämäänsä hieman muutakin ja samalla jotakin, mikä toisi rutiinia arkeen. Toisin kuin osa niistä Kärppien vuoden 2014 mestareista, jotka siirtyivät uransa jälkeen normaaleihin töihin, haluaa Donskoi edelleen työskennellä jääkiekon parissa.
− Aika kova intohimo kuitenkin on edelleen tätä lajia kohtaan ja uskon, että itselläni on paljonkin annettavaa, kun on nähnyt kaikenlaista ja oppinut itsekin tässä aika paljon vuosien aikana. Niin se olisi todella kiva varsinkin nuorempien pelaajien kanssa työskennellä ja auttaa heitä.
Tarkemmin hän ei paljastanut, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia lajin parissa oli tiedossa, mutta pieniä virityksiä valmennuspuolen tehtäviin hänellä jo on.
− Enää en ainakaan mihinkään reissuhommaan haluaisi lähteä. Nuo muutamat jutut, mitä minulla on, ovat sellaisia, joita pystyisi tekemään enemmän etänä. Haluan edelleen olla läsnä tuossa perhehommassa ja lasten kanssa, koska siitä olen tykännyt.
Kun kerran Raksilassa oltiin juhlistamassa Kärppien kymmenen vuoden takaista mestaruutta, niin pitihän sitä myös kysyä, millaisia neuvoja ja vinkkejä nyky-Donskoi antaisi tuolle nuoremmalle minälleen.
Jos voisin mennä 15 vuotta ajassa taaksepäin, niin sitten voisin sille nuorelle itselleni antaa aika montakin neuvoa.
− En tiedä, lähtisinkö mitään sillä tavalla muuttamaan. Koska siinä vaiheessa aloin kuitenkin itse hoksaamaan sitä juttua, että kehitys oli menossa oikeaan suuntaan.
− Jos voisin mennä 15 vuotta ajassa taaksepäin, niin sitten voisin sille nuorelle itselleni antaa aika montakin neuvoa, Donskoi nauraa.
Vaikka ura tulikin ennenaikaisesti päätökseen terveyssyistä ja varmasti monia tavoitteita jäi vielä saavuttamatta, katsoo Donskoi ylpeydellä taaksepäin edellistä kymmentä vuotta.
− Kyllä minä käänsin joka kiven siihen, että pääsin NHL:ään ja tein kaikki jutut mahdollisimman hyvin ruoasta, levosta ja harjoittelusta lähtien. Kyllä minä kaikkeni annoin ja parhaani tein, ja tuohon se riitti. Omasta mielestäni aika lailla ulosmittasin potentiaalin mikä oli − niin siitä voi ja pitää olla ylpeä.