Syöttötaito on jääkiekon tärkeä perustaito. Jokaisen pelaajan tulee osata siirtää peliväline oukkuekaverilleen tarpeen ja tilaisuuden tullen. Toiset tekevät syöttötyötä kelvollisella tai vähintään siedettävällä tasolla, mutta Ilveksen Emilia Varpula lukeutuu harvalukuiseen virtuoosien joukkoon. Hän johtaa Auroraliigan syöttöpörssiä yhdeksän pelatun ottelun jälkeen 12 syötöllään.
− On lähtenyt kausi ihan hyvin käyntiin. Olen saanut pelata hyvien ketjukaverien kanssa ja olemme saaneet paikkoja luotua sekä tehtyä maaleja.
Maalitilinsä keskushyökkääjä avasi sunnuntain KalPa-ottelussa tyhjään kuopiolaisrysään.
− Silmät kiinni ja yritin maalia. Sinne meni, naurahti Ilves-peluri hyväntuulisena, vaikka "hyvä tilasto rikkoutuikin".
Silmät kiinni ja yritin maalia. Sinne meni
Kuopion otteluun Varpula ei ollut omista 1+3-tehoistaan huolimatta tyytyväinen. Hyökkääjän sanojen mukaan tamperelaiset olisivat pystyneet parempaan.
− Kuten valmennuskin sanoi, niin meidän on pelattava kurinalaisemmin. Voitto on kuitenkin pääasia.
Ilves on sunnuntain kierroksen jälkeen Auroraliigan piikkipaikalla. Se on kerännyt kymmenestä ottelusta 26 pistettä. Toisena olevalla Kiekko-Espoolla on kaksi ottelua vähemmän pelattuna ja eroa tupsukorviin viisi pistettä.
Kaverin ilo on omakin ilo
Varpula on kahdella edelliskaudella saavuttanut runkosarjassa 25 syötön rajan. Kaikilla viidellä Ilves-kaudellaan hän on saalistanut enemmän syöttöjä kuin maaleja. Myös Kuortanetta, HPK:ta ja Lukkoa pääsarjassa edustanut 24-vuotias oli nuorempana tasaisempi maalien ja syöttöjen suhteen suhteen. Hän on viime vuosina ihastunut syöttämisestä tulevaan fiilikseen.
− On hienoa, jos löytää kaverin ja hän tekee paikasta maalin. Saan onnistumisen iloa siitä, kun kaveri saa laittaa kiekon sisään. Pidän siitä, jos heittää lätyn tai jonkun hienon takatolppasyötön.
Myös tupsukorvien maaliahneet ketju- ja joukkuekaverit ovat auttaneet vuosien varrella Varpulaa pyrkimyksissään.
− Vierellä on kavereita, jotka tekevät maaleja niin olen halunnut alkaa heille syöttelemään. Se on vain jotenkin niin hieno tunne, kun kaveri tekee niistä maaleja.
Velho ei olisi kunnon velho, jos hän tekisi vain helppoja temppuja. Varpulakin haluaa omiin juoniinsa välillä vähän vaikeuskerrointa.
− Tykkään tilanteista, joissa ei ole ihan varmaa syöttöpaikkaa ja siitä huolimatta sen onnistun löytämään. On hienoa, jos pistää lättyä vastustajan mailan yli tai jotain sellaista.
Numeronvaihtohommiin
Varpula vaihtoi täksi kaudeksi pelinumeroa. Aiemmilta sesongeilta tuttu 27 paidan selkämyksessä sai tilalleen "kasikasin".
− Siinä on kaksikin asiaa. Pelasin aiemmin entisen pelaajan Merja Halmetojan numerolla 27, ja kun hänen numeronsa jäädytettiin Nivalassa niin ajattelin, että annan numeron hänelle, vaikkei se Ilvekseen sinänsä liittynytkään, hyökkääjä aloitti pohjustuksensa.
NIvalalaislähtöinen Halmetoja pelasi pitkän, vuodesta 2006 vuoteen 2020 ulottuneen uran pääosin Ilveksessä. Yhden kauden hän tosin edusti HPK:ta ja yhden kauden hän oli pelaamatta.
− Toinen syy on se, että lempipelaajani Patrick Kane pelaa numerolla 88 NHL:ssä. Melkein joka päivä tulee kauden aikana hänen huippuhetkiään seurattua. Ne täytyy katsoa heti aamusta.
Kuten mikään erityistaito elämässä tai urheilussa, myöskään Varpulan syöttötaito ei ole tullut tyhjästä. Hän näkee paljon vaivaa oman kykynsä harjaannuttamiseen. Keskushyökkääjä saa usein seuraa kovaa laukovasta vastinparistaan tupsukorvien puolustuksesta.
− Aika paljon keskityn syöttämiseen. Treeneissä olemme Elli Suorannan kanssa harjoitelleet hänen laukaustaan ja minun syöttöäni. Auroraliigasta olisi myös hienoa saada Kiekko-Espoon Lisette Täksin tai meidän Emma Ekoluoman laukauksen – sitten se alkaisi minullakin toimimaan, Varpula heittää.
Tällä hetkellä 38 syötön ja 41 pisteen laskennallisessa tahdissa oleva Ilves-taituri aikoo jatkaa pisteiden nakuttelua, muttei joukkueen kustannuksella.
− Aina lähden peliin joukkueen asiat edellä. Onhan se kiva, jos pisteitä tulee, mutta pääasia on, että joukkue menestyy. Tarkoitus on kyllä myös pitää nykyinen pistetahti varsinkin, jos se auttaa joukkuettamme, Varpula päättää.