Riku Isokoski

Teksti

Getty Images, Leksands IF

Kuvat

NHL:ssä on pelannut sarjan historian aikana 240 suomalaista, joista väkisinkin moni nimi on jäänyt suomalaiselle kiekkoyleisölle tuntemattomaksi. Yksi tällainen nimi on Kasimir Kaskisuo, jonka tililtä löytyy yksi kokonainen pelattu NHL-ottelu sekä yksi noin vartin pyörähdys tarunhohtoisessa kaukalossa.

Tuntemattomuudestaan huolimatta Kaskisuo on aivan uuden ajan kiekkoilija, joka ei istu perinteiseen ja melko stereotyyppiseen muottiin hiljaisesta ja erakkomaisesta maalivahdista. Yksi osoitus ennakkoluulottomuudesta oli lähtö nuorena kehittymään Pohjois-Amerikkaan, josta Kaskisuo löysi lopulta kodin ja perheen.

Syksyllä 2013 alkanut Pohjois-Amerikan valloitus sai kuitenkin tällä erää jäädä, kun suomalaismaalivahti teki kahden vuoden sopimuksen Ruotsin SHL:ssä pelaavan perinteikkään Leksands IF:n kanssa. Alku Taalainmaalla on ollut positiivinen.

– En oikein tiennyt, mihin olin tulossa. Täällä oli mennyt viime kausi hyvin ja nyt CHL:ssä saimme hyvän aloituksen. 

– SHL:n pitäisi olla kova sarja, jokaisen pelin pitäisi olla tiukka ja kaikkien joukkueiden luulisi olevan todella kovia. Positiivisesti olen yllättynyt sarjan ammattimaisuudesta ja pelaajien tasosta täällä, Kaskisuo kertoi tunnelmiaan Leksandista.

Mutta mikä mies on Kasimir Kaskisuo, joka ei ehtinyt esiintyä Liigassa eikä nuorisomaajoukkueissakaan ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan?

Jääkiekon Kaskisuo aloitti Etelä-Vantaan Urheilijoissa, jonka jälkeen tie vei kymmenen vuoden iässä Helsingin Jokerien junioriputkeen. Jokereissa Kaskisuo joutui pahaan kilpailutilanteeseen, kun samassa ikäluokassa oli useampi lupaava torjuja, millä oli myös suuri vaikutus Pohjois-Amerikkaan siirtymiseen.

– Jokerien A-nuorissa meni kolme vuotta, eikä siellä tullut oikein peliaikaa, kun edessä oli Tuohimaata, Korpisaloa ja Lankista. Tietysti harmitti, kun en päässyt pelaamaan ja juniori-ikää oli vielä yksi vuosi jäljellä. Toiveena oli lähteä Pohjois-Amerikkaan ja sitten kuulin yliopistojääkiekosta, niin se innosti aika lailla. Ja olihan se lopulta oikea valinta.

Kaskisuon ensimmäinen joukkue Pohjois-Amerikassa oli Yhdysvaltojen toiseksi korkeimmassa juniorisarjassa NAHL:ssä pelaava Minnesota Wilderness. Uusi koti perheineen löytyi noin 12 000 asukkaan pikkukaupungista Cloquet'sta. 

– Kaikki oli aika uutta ja Yhdysvalloissa pelaaminen oli pieni unelmien täyttymys. Vaikka paikkakunta oli melko pieni, kyllä pelaamisesta nautti ja muutenkin Amerikassa elämisestä. Se oli tärkeä käännös uralleni, Kaskisuo muistelee NAHL-kauttaan.

Yhden junioriliigavuoden jälkeen Kaskisuo siirtyi pelaamaan yliopistojääkiekkoa Minnesota-Duluth Bulldogsiin. Itse opiskelu ei aivan maistunut Kaskisuolle, joka kokeili Duluthissa kauppatiedettä ja viestintää.

– Siinä vaiheessa ei enää asuttu kotona ja siellä olimme kaikki pojat ihan itseksemme. En ole koskaan ollut mikään hyvä koululainen, eikä sinnekään kouluun periaattessa lähdetty opiskelemaan. Yliopistokiekko oli ihan huippuluokkaa varsinkin meidän NCHC-konferenssissa. Kaikki puitteet olivat kunnossa niin oli aika ammattimainen fiilis, Kaskisuo kehuu.

Hyvät esitykset yliopistokiekossa herättivät NHL-seurojen kiinnostuksen Kaskisuohon, ja vuoden 2016 maaliskuun lopulla suomalainen teki sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa. NCAA-ura jäi lopulta kahden kauden pituiseksi.

– Aloitin yliopistokiekon melkein 21-vuotiaana ja pelit meni hyvin, joten NHL-joukkueet alkoivat olla kiinnostuneita. Tuntui, että aloin olla valmis enkä enää halunnut hukata vuosia yliopistossa. Sain sieltä sen, mitä tarvitsin ja olin valmis ammattilaisuuteen.

Kaskisuo saapui maailman seuratuimpaan kiekko-organisaatioon varsin kiinnostavalla hetkellä, sillä saman vuoden kesänä seura valitisi koko varaustilaisuuden ykkösenä tulevan supertähtensä Auston Matthewsin. Kesän kehitysleiri Maple Leafsissa olikin melkoista pyöritystä, kun Matthews ja toinen nuori superlupaus Mitch Marner varastivat huomion.

– Nuorten pelaajien kehitysleirillä sinä kesänä mediarumba oli aika hurjaa Torontonkin mittakaavassa, kun Matthews ja Marner olivat siellä mukana. Jos Pohjois-Amerikassa pelaaminen oli se ensimmäinen unelma, niin NHL-joukkueen harjoitusleiri oli se seuraava askel.

Syksyn harjoitusleiri antoi osviittaa Kaskisuolle, kuinka pitkä matka NHL:ään tulisi olemaan. Farmikomennus oli toki tuossa vaiheessa ilmeinen, mutta Kaskisuo joutui lähtemään hakemaan AHL:n sijaan vauhtia Floridan lämmöstä ECHL-joukkue Orlando Solar Bearsista.

– Maple Leafsilla tuli molemmat edellisen kauden AHL-vahdit takaisin, joten tiesin, että ECHL:ään tulisi lähtö. Kun pelasin ECHL:ssä, en oikein halunnut olla siellä, mutta jälkeenpäin ajateltuna oli varmaan ihan hyvä, että ensimmäinen vuosi meni siellä ja sain pelata.

– Siellä meno oli aika hulinaa silloin tällöin, ja mentaalisesti tulin varmaan aika paljon vahvempana takaisin. Kokonaisuudessaan kausi meni kuitenkin hyvin ja onhan Orlando mukava paikka muihin ECHL-kaupunkeihin verrattuna. Onneksi pääsin kuitenkin pois, Kaskisuo muistelee ECHL-komennustaan.

ECHL:stä on pitkin vuosia liikkunut huhuja pelaajien epäammattimaisesta asenteesta urheilua kohtaan ja sarjan imagona on jossain määrin pidetty tappelijoiden keskittymää.

– Osittain huhut on totta, mutta onhan siellä nuoriakin pelaajia. Maple Leafs käyttää ECHL-joukkuettaan melko oikein, mutta huonoissa joukkueissa on paljon huonoja pelaajia ja välillä touhu saattoi olla pelkkää viihdettä. Olihan se hieman outoa katsoa, miten osa pelaajista eli hallin ulkopuolella.

Kaskisuo vakiinnutti paikkansa Maple Leafsin AHL-joukkueessa Marliesissa keväällä 2017, jonka jälkeen kausi 2017–18 kului lähes kokonaan AHL:ssä. Seurana ei kuitenkaan kauden alkua lukuun ottamatta ollut Marlies, vaan Chicago Wolves.

– Aluksi olin Garret Sparksin kanssa Marliesissa, mutta ensimmäisten pelien jälkeen Maple Leafs hankki Calvin Pickardin Vegas Golden Knightsista, mikä oli minulle huonompi juttu. Onneksi Maple Leafs kuitenkin löysi minulle paikan AHL:stä, ettei tarvinnut lähteä taas ECHL:ään kairaamaan, Kaskisuo hymähtää.

Kolmas kausi toden sanoi, ja syksyllä 2018 Kaskisuo sai pysyvän roolin Marliesista. Syksy oli kuitenkin peliesitysten valossa vaikea, mihin saattoi vaikuttaa joulun tienoilla odottanut iloinen perhetapahtuma.

– Silloin oli vaikea alkukausi ja vaimokin oli raskaana. Tyttäremme syntyi juuri ennen joulua ja sen jälkeen pelaaminen alkoi kulkea aika hyvin. Loppukausi meni todella hyvin ja pudotuspeleissä pääsimme konferenssifinaaleihin asti. Hommat alkoi Torontossa todella rullaamaan ja tuli fiilis, että taso riittäisi NHL:ään.

Kaskisuo pääsi jo kyseisellä kaudella haistelemaan NHL-tunnelmaa Maple Leafsin kakkosvahtina, mutta varsinainen debyytti jäi vielä odottamaan itseään. Vahvan AHL-loppukauden ansiosta odotukset alkoivat olla kovat seuraavalle kaudelle, jolloin odotettu unelma toteutui.

– Hyvä vire jatkui alkukaudella Marliesissa ja Maple Leafsin kakkosvahdilla (Michael) Hutchinsonilla oli vähän vaikea kauden alku, joten minut nostettiin siinä vaiheessa ylös. Ensimmäinen ottelu oli ihan ansaittu pelin aloitus eli se ei tullut minkään loukkaantumisen takia.

Uran ensimmäinen NHL-ottelu ei kuitenkaan mennyt kehuttavasti, kun kotijoukkue Pittsburgh Penguins takoi Kaskisuon selän taakse kuusi maalia Maple Leafsin jäädessä yhteen. Tuloksesta huolimatta Kaskisuo muistelee unelmansa toteutumista hyvällä.

– Omasta mielestäni peli meni hyvin, vaikka tulos ei ollut se, mitä haettiin. Tuntui, että pystyn pelaamaan siinä sarjassa. Tietysti toivoin, että olisin päässyt pelaamaan vähän enemmän, mutta sitten tulikin taas lähtö AHL:ään.

Maple Leafsin syksy oli tuolloin myrskyisä, kun joukkueen päävalmentajan Mike Babcockin potkuilla spekuloitiin isoilla otsikoilla. Lopulta seuran GM Kyle Dubas antoi huomiota herättäneet potkut mestarivalmentajalle melko pian Penguins-tappion jälkeen.

– Se NHL-debyyttini oli hänen toiseksi viimeinen ottelunsa Maple Leafsissa – toivottavasti en kauheasti vaikuttanut Babcockin potkuihin, Kaskisuo naurahtaa.

Maple Leafsin nuorten supertähtien Matthewsin ja Marnerin joukkuetoverina Kaskisuo pääsi näkemään hyvin läheltä jääkiekkomaailman absoluuttisen kärjen vaatimustason ja pelitaidot.

– Maple Leafsissa oli aina energiaa ja nuorten tähtien päivittäistä tekemistä oli hauska seurata. Heidän kovat paineensa kyllä huomasi. Ei sitä heidän tasoaan varmasti ymmärrä, paitsi jos sitä näkee paikan päällä harjoituksissa ja otteluissa – televisiosta se ei välity kunnolla, Kaskisuo toteaa.

Kaskisuo ei ole aivan tavallinen jääkiekkoilija, sillä mies on viime vuosien aikana kehittänyt omaa henkilöbrändiään ja avannut elämäänsä ja joukkueidensa toimintaa suosituilla YouTube-videoillaan. Ajatus videoblogista alkoi kehittymään viime vuoden NHL-pudotuspelikuplassa Torontossa.

– Sieltä kuplasta se alkoi. Maple Leafsin kolmosvahtina se ei juuri haitannut pelihommia ja kuitenkin siinä oli pitkä tauko peleistä ja fanit janosivat jääkiekkoa. Olin nähnyt, kuinka jotkut NBA-pelaajat olivat kuvanneet elämäänsä kuplastaan ja laittaneet YouTubeen videoita, niin päätin sitten kuvata aluksi itselleni tällaisesta kerran elämässä -tapahtumasta.

– Fanit rakastivat videoita ja se oli ihan hauskaa tekemistä. Olen ottanut mallia muilta vloggaavilta urheilijoilta ja kaikki palaute on ollut tosi positiivista. Nyt se on tuonut tasapainoa omaankin elämään ja toivottavasti joukkue on täällä Leksandissakin pitänyt ja tuonut uusia faneja, Kaskisuo kehui harrastustaan.

Videoillaan Kaskisuo haluaa ennen kaikkea tuoda faneja lähemmäksi jääkiekkojoukkueen arkea.

– Nuorempana omat lempiohjelmat oli HBO:n NHL-sarja Road to the Winter Classic ja kaikki muunlaiset katsaukset kulisseihin, nyt pystyy itse olla tekemässä sellaista ja kasvattamaan meidän joukkueen, liigan ja toivottavasti myös jääkiekon suosiota ympäri maailman.

– Jokaisesta videosta oppii aina vähän lisää ja nyt on laitteistokin kohdillaan, niin tätä on todella hauskaa tehdä, Kaskisuo iloitsee.

Videoiden teko on myös avartanut Kaskisuon ajattelua jääkiekkokulttuurista, ja maalivahti on huomannut jääkiekon olevan melko pahasti perässä muita suuria lajeja Pohjois-Amerikassa uudistumisen ja yksilöllisyyden näkökulmasta.

– Videoita tehdessä olen huomannut, että jääkiekosta puuttuu persoonallisuutta varsinkin kun verrataan muihin urheilusarjoihin. NFL:ssä, NBA:ssa ja MLB:ssä isoilla persoonilla on brändätty kaikki viimeisen päälle ja heillä on isot bisnekset, olen sitä hieman yrittänyt tuoda myös jääkiekkoon.

Kaskisuon mukaan jääkiekossa olisi huomattavaa tarvetta samanlaiselle henkilöbrändien kasvattamiselle, mitä hän on viimeisten kuukausien aikana tehnyt.

– Tässäkin tapauksessa kaikki on mennyt hyvin ja fanit tykänneet eli siinä mielessä olen oikeilla jäljillä. Jääkiekossa tuntuu tällainen vanha liitto -fiilis edelleen aika vahvasti ja siksi olen yrittänyt tuoda persoonallisuutta. En halua, että jääkiekko olisi pelkkää pelien katsomista, mutta ehkä muutaman vuoden päästä jo useampi pelaaja tekee tällaista, mitä itse teen.

Kaskisuo on muutenkin rohkeasti uudistusmielinen pelaaja jääkiekkopiireissä, sillä hän on esimerkiksi kertonut videoillaan näkyvästi vegaaniudestaan, mitä ei voi pitää täysin itsestäänselvyytenä jääkiekkoilijoiden keskuudessa.

– Katsoin pari dokumenttia aiheesta ja hankin enemmän tietoa. Päätös tuntui oman terveyden kannalta oikealta, mutta myös maapallon ja eläinten kannalta, Kaskisuo valaisee.

– Lisäksi Fox-tyttärelläni on harvinainen, mutta melko lievä sairaus. Hänen piti olla lääkityksellä koko loppuelämänsä, mutta kaikki arvot lääkärien testeissä oli paljon parempia puoli vuotta sen jälkeen, kun ryhdyimme vegaaneiksi. Hän ei tarvitse enää lääkkeitä ollenkaan ja se on itselleni riittävän iso syy, miksi olemme vegaaneja.

Kaskisuon mukaan vegaaniksi ryhtyminen on ollut erittäin hyvä ratkaisu ja hän tuntee olonsa paljon paremmaksi.

– Jokainen päivä tuntuu hyvältä, kun on samat energiatasot ja on syönyt paljon terveellisemmin. Vegaanius on kyllä auttanut paljon omaan uraan ja terveyteen. Viime kaudella Predators ja täällä Leksand ovat auttaneet todella hyvin, että on ruokaa tarjolla.

Kaskisuo jätti Maple Leafsin organisaation taakseen syksyn 2020 pudotuspelien jälkeen ja uusi osoite löytyi Nashville Predatorsista, jossa pelaavien maalivahtien paikat olivat tukevasti kahden muun suomalaisen, Pekka Rinteen ja Juuse Saroksen hallussa.

Koronatilanteen luoman epävarmuuden takia NHL-joukkueilla piti viime kaudella olla useampi pelaajia varalla normaalia enemmän, joten Kaskisuon selväksi rooliksi Predatorsissa koitui kolmosvahdin tontti. Kaskisuo myöntää, että hyvin vähälle vastuulle jäännyt kausi oli henkisesti raskas.

– Ei se hauska kausi ollut. Täytyy toki olla kiitollinen, että kausi pystyttiin edes pelaamaan ja sain olla NHL-joukkueen mukana, mutta ei se kiitollinen tilanne ollut. Harjoitukset oli itsellä aikaisin aamulla muutaman ylimääräisen pelaajan kanssa ja tietysti se harmitti, etten pelannut juuri yhtään.

– Henkisesti se oli melko vaikeaa kaikille taxi squadissa olleille. Toivottavasti ei tule enää ikinä vastaavanlaista tilannetta eteen, Kaskisuo toteaa.

Kaskisuo ei missään vaiheessa päässyt hakemaan pelituntumaa AHL:stä, koska Predatorsin maalivahtiosastolla ei ollut syvyyttä juuri nimeksikään. 

– Siinä ei ollut oikein ketään, jonka olisi voinut nostaa ylös tilalleni. Yhdessä vaiheessa oli vain kolme maalivahtia terveenä koko organisaatiossa eli minä, Peksi ja Juuse. Kun Juuse oli pari viikkoa pois ja olimme kovassa pudotuspelijahdissa, olisin ehkä saanut pelata, jos tilanne olisi ollut eri, mutta siinä kohtaa heidän oli vähän pakko peluuttaa Peksiä.

Predatorsin monivuotisen tähtitorjuja Rinteen joukkuekaverina oleminen oli kuitenkin Kaskisuolle unelmien täyttymys. Kaskisuo kehuu vuolaasti uransa viime kauteen päättänyttä Rinnettä, joka teki suuren vaikutuksen Predatorsin kolmosvahtiin.

– Olihan se huikeaa olla Peksin kanssa hommissa joka päivä. Nuorempana kuitenkin oli Peksin julisteet seinällä ja kuitenkin iso hahmo suomalaisessa jääkiekossa. Kyllä ne kaikki huhut on totta, ihan paras joukkuekaveri ja ihminen muutenkin. Silmät sai olla aina auki, kun Peksi harjoitteli.

Myös Predatorsin ykkösvahdiksi nousseesta Saroksesta Kaskisuolle jäi vain hyvää sanottavaa. Ylipäätään kauden viettäminen ja harjoittelu kahden huipputason suomalaisvahdin kanssa kompensoi mukavasti pelaamattomuuden mukanaan tuomia haittapuolia.

– Juusella oli ihan huikea kausi ja jo harjoituksissakin näki, kuinka hänellä alkaa olla kaikki kohdillaan. Kumpikin tekikin oman kauteni aika paljon helpommaksi, kun pääsin heidän kanssaan tekemään hommia, Kaskisuo summaa.

Koronapandemian puhkeamisen jälkeen Kaskisuon peliminuutit ovat jääneet todella vähiin, sillä viimeisen noin puolentoista vuoden aikana peliminuutteja kertyi yhteensä vain noin 15. Tälle kaudelle looginen päätös oli löytää pelipaikka, jossa pääsisi pelaamaan runsaasti.

– Todennäköisesti olisin saanut NHL-sopimuksen, mutta markkinoiden avautumiseen oli niin pitkä odotusaika ja tietysti oman tason tiedostaminen vaikutti paljon. Sopimuksen saanti olisi ollut aika kolikonheittoa, ja piti tehdä päätös, missä pääsisi pelaamaan paljon ja kehittymään, Kaskisuo avaa päätöstään siirtyä Eurooppaan.

– AHL:ssä maalivahdit vaihtuvat lähes joka peliin ja sitten esimerkiksi omien varauksien peluuttamiseen liittyy paljon politiikkaa, siksi oman uran kannalta tuntui oikealta ratkaisulta tulla Eurooppaan.

Pienestä ruotsalaispitäjästä Leksandista uuden joukkueen löytänyt Kaskisuo kertoo nauttineensa todella paljon joukkueensa ilmapiiristä ja pelaaminen tuntuu hyvälle.

– Viime kaudella olin bisnesnappula, mutta Leksandissa mentaliteetti on ollut todella raikas. Jääkiekko tuntuu taas todella kivalta, joukkue arvostaa ja hallilla on ollut kivaa. Toivottavasti olisin täällä pelaamisen jälkeen valmiimpi täysipäiväiseen NHL-mahdollisuuteen.

Entäpä millaiselta näyttää Kaskisuon uran jälkeinen elämä? Videoillaan Kaskisuo puhuu englanniksi vahvalla amerikkalaisella painotuksella, ja miehen sosiaalisen median sisällöistä käy selvästi ilmi, että hän on omaksunut vahvasti pohjoisamerikkalaisen identiteetin.

Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että Kaskisuo asettuu uransa jälkeen perheensä kanssa Pohjois-Amerikkaan.

– Tavoite on varmaan, että sieltä löydettäisiin joku paikka. Pidämme molemmat Nashvillestä todella paljon ja se on hyvä vaihtoehto. Pohjois-Amerikassa kun on viimeiset kahdeksan vuotta mennyt, se on alkanut tuntumaan aika kodilta.

Synnyinmaahansa Suomeen Kaskisuo pääsi pitkän tauon jälkeen tänä kesänä, mutta suunnittelmat ovat silti vahvasti Atlantin toisella puolella.

– Pääsimme nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen käymään Suomessa ja omat sukulaiset näki omaa tytärtä, mutta totta kai, kun olen ollut Pohjois-Amerikassa niin kauan, se myös tuntuu oikealta paikalta itselleni, Kaskisuo päättää.