RoKin naisten joukkue sai kannaltaan mieluisia uutisia, kun lahjakkaat 18-vuotiaat siskokset Iida ja Emma Lappalainen allekirjoittivat vuoden mittaiset jatkosopimukset.
− Olen innoissani lähdössä pelaamaan ja innolla odotan uutta kautta, Emma sanoo Iidan kompatessa taustalla.
Rovaniemeläisjoukkue on ensi kaudella uudessa komennossa Tuomas Liitolan lähdettyä Ruotsiin ja Teemu Koivulan astuttua puikkoihin.
− Uusi valmentaja on vaikuttanut tähän mennessä oikein hyvältä, Emma hehkuttaa.
Tuore päävalmentaja saa kehut myös Iida Lappalaiselta.
− Hyvä fiilis hänestä! Hän on varmasti hyvä ja tavoitteellinen valmentaja. Olemme joskus aiemminkin olleet hänen vetämillään jäillä.
Vaikka Naisten Liigan joukkueilla on kesällä melko vähän yhteistä toimintaa, ovat Lappalaiset ehtineet jo jututtaa uutta pääkäskijää.
− On meillä jonkin verran ollut henkilökohtaisia keskusteluja hänen kanssaan. Hän on sanonut, että odottaa meiltä paljon, Emma lisää siskonsa puheenvuoroon.
Päävalmentajan odotuksille on syynsä. Iida oli viime kaudella RoKin toiseksi tehokkain pelaaja, Emma seurasi perässä kolmannella sijalla.
Nuoresta iästään huolimatta jo pitkään pelanneet lappilaiset tulevat päävalmentaja Koivulan puheiden mukaan saamaan ison roolin joukkueessa.
− Olen valmis ottamaan enemmän roolia. Sen myötä, kun olen Naisten Liigassa pelannut niin tuntuu siltä, että pystyn kantamaan vastuuta. Kehittyessä huomaa, kuinka pärjää kaukalossa verrattuna muihin. Haluan pystyä pelaamaan tilanteet loppuun asti ja puristamaan niissäkin hetkissä, kun tuntuu, että ei enää jaksa. Yksilötaidoista kiekonkäsittelyyn ja maalintekoon haluan kehitysaskelia, Emma analysoi.
Myös sisko uskoo pystyvänsä ottamaan kehitysaskelia.
− Haluan olla nopeampi luistelija sekä ketterämpi niissä tilanteissa, joissa pitää reagoida nopeasti. Kilpailullisuus ja tavoitteet motivoivat, Iida virkkoo.
Tuleva kausi on kummallekin hyökkääjälle järjestyksessään viides RoKissa Inarissa syntyneille pelureille.
Keskinäistä kisailua
Lappalaiset aloittivat jääkiekon kahdeksanvuotiaina. Koko muu perhe on myös pelannut lätkää, joten lajikärpänen puraisi siskoksia helposti.
− Isän kanssa kävimme ostamassa varusteet ja lähdimme jäälle. Treenimäärät kasvoivat vähitellen. Lätkässä itse pelaaminen on aina kiinnostanut. Pidän kuitenkin monista eri pallopeleistä, joissa on yhteinen tavoite ja kaikki yrittävät tehdä maaleja. Tietysti joukkue ja kaverit siinä ovat myös tärkeitä, Emma sanailee.
Sisarusten välinen kilpailu on tavallista huippu-urheilun ulkopuolellakin. Myös Lappalaisen siskokset ovat kilvoitelleet keskenään koko ikänsä.
− Aina on kisa kaikessa. Aina pitää olla vähän parempi, Iida kertoo.
"Aina on kisa kaikessa."
Kamppailuissa on myös kehittävä puolensa. Siskokset kasvavat yhdessä paremmiksi pelaajiksi.
− Pystymme myös puskemaan toisiamme tekemään enemmän. Joskus tuntuu, että "tänään ei jaksa", mutta jos toinen on energisenä menossa, niin silloin mennään tekemään kaikki treenit, Emma tuumaa.
Kaksosten kemiaa
Jääkiekkomaailma tuntee muutamia samana päivänä syntyneitä sisaruspareja. Jo uransa lopettaneet ruotsalaiset Henrik ja Daniel Sedin lienevät sieltä tunnetuimmasta päästä. Lukossa jälleen ensi kaudella pelaavat Pathrik ja Ponthus Westerholm niin ikään jakavat syntymäpäivän.
Kaksosten, varsinkin identtisten sellaisten, kohdalla puhutaan usein myyttiseen sävyyn liki telepaattisesta yhteydestä. Lappalaiset uskovat, että heidän tilanteessaan kyse on enemmän kovasta työstä.
− Ei meillä varmaan mitään alitajuntaista ole, mutta kuitenkin olemme tehneet todella paljon samoja toistoja. Usein pelissä huomaa, että vedämme esimerkiksi samoja käännöksiä samoihin kohtiin ilman, että edes huomaamme, Emma pohtii.
"olemme tehneet todella paljon samoja toistoja."
Lappalaiset ovat monesta muusta sisaruskaksikosta poiketen pelanneet myös paljon eri ketjuissa. Siskokset pohtivat, että kenties valmennus on halunnut välillä tasapainottaa ketjukoostumuksia.
Oli pelipaikka sitten samassa tai eri hyökkäyskolmikossa, on ketjun järjestysnumero ollut viime kaudella ensimmäinen tai toinen.
− On helpompi pelata Emman kuin jonkun muun kanssa, vaikka se nyt riippuu aina vain henkilöstä kenen kanssa pelaa. Teemme kuitenkin niin paljon samoja asioita, että ehkä se johtuu siitä. Osaamme lukea toisiamme paremmin, Iida sanoo.
Lappalaisen siskokset ovat päävalmentaja Koivulan mukaan "lappilaisen tyttökiekkoilun timantteja". Kaksikko on mielissään siitä, mitä he ovat esimerkillään saaneet aikaan.
− Onhan se siistiä, että pystyy näyttämään pienemmille tytöille, että kuinka pitkälle Lapissakin voi päästä. Heilläkin voi tulla enemmän motivaatiota ja tavoitteita sen myötä, Iida ynnää siskosten ajatukset.
Eläväinen duo
Kun pelaa siskon kanssa samassa joukkueessa, on yhteistä aikaa melko paljon. Toisen naama tulee väkisinkin todella tutuksi, kun myös vapaa-ajalla polut risteävät yhtenään.
− Välillä voi tietysti toisen läsnäolo vähän ärsyttää, mutta ei nyt mitenkään erityisesti tule sellaisia tilanteita mieleen, Iida naulaa ja saa Emman nyökkäilemään mukana.
Lappalaiset ovat molemmat nauravaisia ja eläväisiä nuoria naisia. Toinen heistä on kuitenkin hivenen puheliaampi ja tiedostaa sen itsekin.
− Olen aika paljon äänessä ja juttelen kaikkien kanssa. Olen ehkä aika näkyväkin persoona mielestäni, sanoo Emma.
Ei siskokaan tuppisuuksi jää.
− Joskus minäkin olen näkyvä, mutta en ehkä kuitenkaan ole niin paljon esillä. Olen sitten kuitenkin vähän hiljaisempi, linjaa Iida.
Kumpikin kertoo seuraavansa omien peliensä ohella melko paljon muutakin lätkää. Iida ja Emma kuluttavat niin Mestistä, U20-sarjaa kuin NHL:n huippuhetkikoosteitakin. Myös Naisleijonien otteet ovat olleet tarkassa syynissä.
Kumpikin tähtää jääkiekkourallaan korkealle. Emma maalailee omia polkujaan Pohjois-Amerikkaa myöten, eikä Iida-siskokaan väitä muuta.
− (Yhdysvalloissa) yliopistossa pelaaminen ja naisten maajoukkueeseen pääseminen ovat kaksi päällimmäistä tavoitettani. Koen, että kumpikin on realismia. Kunhan teen paljon töitä, niin uskon pystyväni saavuttamaan tavoitteeni, Emma tuumaa.
Kuten todettua, kaksoset viihtyvät usein läpi uriensa yhdessä, mutta Lappalaisten tapauksessa muutkin mahdollisuudet ovat avoinna.
− Lähtökohtaisesti haluamme pelata yhdessä. Jos päädymme esimerkiksi eri kouluihin, niin ei eri joukkueissa pelaaminenkaan ole poissuljettua, Iida päättää.