Mikkelin Jukurit on yllättänyt tällä liigakaudella kaikki. Siis aivan kaikki. Yllättäjäjoukkueen kenties yllättävin pelaaja löytyy sen maalinsuulta. Oskari Salminen, 22, on urakoinut tolppien välissä todella paljon ja todella hyvällä tasolla.
− Tällä hetkellä tuntuu kyllä aika kivalta. Olen päässyt pelaamaan jo yli 40 peliä, mikä olisi kauden loppuunkin paljon, hehkuttaa Salminen tilanteessa, jossa runkosarjaakin on vielä yli kymmenen ottelua jäljellä.
Kauden aikana pelattujen pelien torjuntaprosentti antoi Salmiselle haastattelupäivänä kirkkaasti yli 91 prosentin lukeman. Päästettyjen maalien keskiarvo ottelua kohti oli hieman yli kaksi. Nollapelitilastossa hän on jaetulla kärkisijalla kuudella nollapelillään. Peliaikavertailussa jukurivahdin yli 2 500 minuutin lukema oikeuttaa tilaston kärkipaikkaan lähes 400 minuutin erolla Kärppien Stanislav Galimoviin.
Ilmaiseksi hyvät tilastot eivät ole tulleet, vaan Salminen on tämän kauden aikanakin kokenut myös laskusuhdannetta.
− Kovaa työtä se on vaatinut ja sen, että alun perinkin luottaa itseensä. Oli tuossa se yksi huono jakso, kun rämmimme, eikä tullut voittoa millään. Meni myös henkilökohtaisesti aika huonosti ja keräiltiin pohjilta.
Salminen tuli täksi kaudeksi Jukureihin KooKoosta, jossa hän aloitti liigauransa vuonna 2019. Mikkeliin nuori mies tuli kohtalaisilla odotuksilla.
− Paljon hyviä yhteensattumia. Joukkueella menee hyvin ja itse olen saanut otettua sen yhden askeleen lisää. En olisi tänne tullessani ennen kauden alkua uskonut, että näin hyvin olisi mennyt. Tiesin pystyväni olemaan ykkösmaalivahti, mutta en ehkä ihan tähän uskonut itsekään.
Salminen kanssa kauden Jukurien maalivahtikaksikossa aloitti Waltteri Ignatjew. Sittemmin mukaan on tullut myös Karolus Kaarlehto. Myös Eetu Randelin kuuluu liigajoukkueen sopimuspelaajiin. Kaikki maalivahdit ovat alle 25-vuotiaita.
− Tulen tosin hyvin juttuun muiden maalivahtien kanssa. Olemme samanikäisiä ja -henkisiä. Ehkä se, mikä puuttuu, on kokemus. En koe sitä kuitenkaan huonona asiana.
Olli Jokisen tuli Jukurien päävalmentajaksi herätti ennen kauden alkua ihmetystä, kummastusta ja jopa hilpeyttä. Sittemmin vääräleuat ovat vaienneet, kun mikkeliläiset ovat kivunneet sarjataulukon piikkipaikoille. Pelaajalegenda ja NHL-veteraani Jokinen on tuonut valmennusryhmänsä kanssa erityisen ilmapiirin joukkueen arkeen.
− Ehkä se on avoimuus kaikessa. Pystymme puhumaan kenelle vaan ja mistä vaan. Kaikki puhuvat keskenään ja tietävät toistensa asioista. Ollikin on sanonut, että hän on koonnut kavereita ympärilleen – ja kyllä se vaikuttaa.
Hakametsästä se alkoi
Salmisen liigaura alkoi KooKoon paidasta vuonna 2019. Hän sai tuolloin pikakomennuksen maalille otteluun Ilvestä vastaan ykkösmaalivahdin loukkaannuttua.
− Muistan sen pelin hyvin. Alkulämmöillä Juha Järvenpään polveen taisi iskeä joku vanha vamma. Hänen kautensakin meni siinä. Olisiko Juha-Pekka Haataja tullut sanomaan, että otat kuteja niin paljon kuin tarvitsee.
Loppu on historiaa. Salminen veti konkarihyökkääjän hikipaidan ylleen ja torjui pyykkiongelmien takia ilman sukkia voiton tupsukorvien vieraana.
− Peli meni itse asiassa ihan hyvin, että ensimmäisessä erässä tuli paljon koppeja. Voitimme jatkoajalla ja sain ensimmäisen voiton siitä. Lisäksi hyvä kaverini Peetro Seppälä taisi tehdä ensimmäisen liigamaalinsa samassa pelissä.
Vielä tuolloin uran alkumetreillä Salminen oli isokokoisena ja kokemattomana vahtina melkoinen honkkeli. Koppi kyllä tarttui, mutta koordinaation kanssa oli välillä ylimääräistä tekemistä.
− Rauhallisuutta on tullut ainakin lisää sekä ihmisenä että maalivahtina. Olin nuorempana vähän luonnonlapsi. Osasin torjua kiekkoja, mutten tiennyt miten. Tekniikkani on kehittynyt. Olen aina ollut nopea käsistä ja jaloista, Salminen kertaa.
Maalivahdiksi vielä varsin nuori Salminen aloitti lajin parissa puhtaasta innostuksesta, mutta muualta tulevat vaikutteet saavuttivat miehen myöhemmin.
− Maalivahdeista ihan nuorena en miettinyt esikuvia, vaan tykkäsin vain pelata kiekkoa. Kun kiinnostuin enemmän maalivahdin hommista, niin Carey Priceä olen seurannut aika paljon. Hän on ehkä se suurin. Suomalaisista tietysti Tuukka Raskia ja Pekka Rinnettä eniten. Ihan lapsena isoveljenikin pelasi lätkää ja halusin oppia häneltä.
Ensin oli itsellä vaikeaa, nyt muut harovat hiuksiaan
Vaikka tällä hetkellä Salminen on selvästi yksi Liigan kuumimmista veskareista, ei hänenkään alkukausi ollut tykkiosastoa. Torjuntaprosentit laahasivat useassa ottelussa reilusti alle 90:ssä.
− Tuntui, että mikään ei onnistu ja kun alkaa miettiä, että tekee väärin niin alkaa tekemään vain enemmän juttuja väärin. Videolta katsoessa huomaa, että ei tekeminen näytäkään niin huonolta. Joku siinä kuitenkin oli ja vaikka sitä syytä yritti etsiä, niin mitään yhtä juttua ei löydy. Siinä tajusi sen, että tämän on mentävä jossain kohtaa ohi. Treeneissä yritin kaikkeni ja huomasin lopulta, että koppi alkoi tarttua, kun en miettinyt liikaa.
Jukurit, siinä missä maalivahti Salminenkin, on nostanut itsensä alkukauden heittopussiskeuloinneista yhdeksi koko sarjan pahamaineisimmista kotijoukkueista. Mikkelistä eivät pisteet hevillä lähde vierasjoukkueiden matkaan.
− Olen aina tykännyt olla altavastaaja, jolta ei odoteta mitään. On parasta, kun tietää pystyvänsä ja on mahdollisuus yllättää. Olemme kopissakin puhuneet siitä, että emme ole enää metsästäjä, vaan se metsästettävä. Olemme kolmen kärjessä ja kaikki tietävät sen, Salminen lataa.
Kaukalossa Salminen torjuu kiekkoja kiireestä kantapäähän, mutta jonkin verran hänkin ehtii viettää vapaa-aikaa ja ottaa rennosti.
− Kauden aikana ei kauheasti kerkeä tekemään. Välillä käyn Kouvolassa ja Kotkassa moikkaamassa porukoita. Mikkelissä tulee vietettyä aikaa kotona ja tyttöystävän kanssa. Lisäksi on tuo koira tuossa, niin sen kanssa tulee oltua paljon. Viikonloppuisin pääsee liikkumaan ulos ja tykkäänkin olla paljon ulkoilmassa. Tietysti kavereiden kanssa vähän tulee Playstationiakin pelattua, kun on aikaa.
Vielä toivottavasti maineikkaan ja pitkän uran alkutaipaleella oleva Salminen keskittyy tällä hetkellä puhtaasti kumilätkän koppailuun.
− Tietysti unelmoin siitä, että pääsisi jossain vaiheessa tuonne Pohjois-Amerikkaan ja NHL:ään pelaamaan. Vielä unelmani ovat jääkiekkoon liittyviä, eikä arki vielä pyöri esimerkiksi perheen ympärillä, että olisi isoja unelmia sillä puolella. Ehkä nekin tulevat sitten aikanaan, sensaatioveskari päättää.