Santeri Alatalo, 31, istahtaa hotellihuoneensa pöydän ääreen ja avaa Zoom-yhteyden haastattelua varten. 2021 MM-kisoissa kasvotusten tehtäviä haastatteluita ei voida rajoitusten vuoksi järjestää.
Alatalon edustamalla Sveitsillä kulkee kaukalossa mainiosti ja se tietysti lämmittää pelaajan mieltä.
− Hyvältä on tuntunut varsinkin, kun olemme aloittaneet kahdella voitolla. Tiukkoja vääntöjä ja vaatimustaso kentällä on korkealla.
Alatalo on kiekkoillut jo pitkään alppimaan kentillä ja erityisesti EV Zugin joukkue on tullut tutuksi. Maajoukkueen päävalmentaja Patrick Fischer ehti suunnitella Alatalon maajoukkueeseen hankkimista jo pidempään.
− He ottivat minuun yhteyttä vuonna 2019 ja kysyivät kiinnostuksestani pelata Sveitsin maajoukkueessa. Siinä vaiheessa ei ollut vielä Suomesta oltu yhteydessä. Minulla on aina ollut unelma pelata maajoukkueessa ja päästä mittaamaan tasoni kansainvälisille kentillä, Alatalo taustoittaa.
Rehellisesti kaksoiskansalainen
Prosessi passin hankinnan taustalla ei ollut niin yksinkertainen, kuin Alatalo oletti. Hänen piti käydä erilaisissa kokeissa, joissa testattiin muun muassa Sveitsin historian ja politiikan tuntemusta.
− Jouduin oikeasti tekemään hommia ja ottaa tunteja, että pääsin kokeesta läpi. Äijät naureskelevat, että onneksi nyt joku tietää jotain meidän maastamme.
Alatalo kertoo, että suomalaiset ja sveitsiläiset ovat melko samanlaista kansaa − aluksi hiljaisempia, mutta paremmin tutustuessa juttua alkaa tulla. Molemmissa maissa tehdään myös kovasti töitä.
− Olen viettänyt Sveitsissä yli puolet elämästäni. Ehkä se on tässä vaiheessa oikein, että on tuplapassi ja molempien maiden kansalaisuus. Se kuvaa tilannettani hyvin. Suomessa olen kuitenkin syntynyt ja vanhempani ovat suomalaisia.
Alatalon isä Matti Alatalo on pitkän linjan jääkiekkovalmentaja. Perhe asui jo Santerin lapsuudessa seitsemän vuoden ajan alppimaassa. Sieltä matka jatkui Jyväskylän kautta Hämeenlinnaan, isän valmennuspestien perässä. 22-vuotiaana poika-Alatalo palasi Sveitsiin.
Maajoukkuedebyytti arvokisoissa
Sveitsi sai 2021 MM-kisoihin jalkeille hyvän ryhmän, kun muun muassa Nico Hischier, Timo Meier ja Philipp Kurashev tuovat NHL-kokemusta joukkueeseen.
− Joukkue on kasattu hyvin ja meillä on paljon roolitusta. Puolustuksessa on kokoa ja itse tuon joukkueelle ylivoimaosaamista ja hyvää avauspelaamista. Hyökkäyksessä on Sveitsin liigan kärkiäijiä ja NHL:n huippuosaamista. Päävalmentaja Fischer pitää meiningin rentona ja antaa pelaajille myös vapauksia.
Suomen maajoukkueessa puhutaan paljon yhteen hitsautumisesta turnauksen aikana. Jukka Jalonen on valmennuksensa kanssa painottanut yhteisten kokemusten merkitystä.
− Suomi on tunnettu yhteen hiileen puhaltamisesta ja varmaan kaikki maat yrittävät ottaa Leijonista mallia. En tiedä, olemmeko me Sveitsissä vielä aivan sillä tasolla, mutta siihen me panostamme. Toivottavasti turnauksen lopussa olemme yhtenäinen nippu ja pelaamme ratkaisupeleissä.
Kohti menestystä rajoitusten Riiassa
Koronaviruksen jyllätessä maailmalla myös Latvian MM-kisoissa vallitsevat ankarat turvatoimet. Joukkueiden liikkumista rajoitetaan merkittävästi.
− Olisi se hauska, että pääsisi ulos käymään. Ulkona on 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä aidattu alue. Siinä ei paljon aamukävelyitä tehdä. Ovella on iso latvialainen mies, joka sanoo vain, että "red zone", Ulos ei ole asiaa, ellei koko joukkue mene, Alatalo kertoo olosuhteista ja kiittelee järjestäjiä onnistuneista puitteista.
Sveitsi on lukeutunut jo pitkään maailman kärkimaiden tuntumaan. Maa onkin juhlinut 2010-luvulla kahta MM-hopeaa. Alatalo analysoi, miksi alppien keskeltä on pystytty ponnistamaan aivan kirkkaimpaan kärkeen.
− Varmasti suurin syy on se, että kotimainen sarja on ottanut isoja harppauksia. Kun NLA:han on tullut ulkomailta pelaajia, ovat Sveitsin kärkipelaajat nähneet miten maailman parhaat treenaavat. Lisäksi suomalaiset valmentajat, kuten Kari Jalonen ja Antti Törmänen, sekä meillä Zugissa ollut Dan Tangnes ovat tuoneet systemaattisuutta pelaamiseen. Sveitsiläiset ovat aina olleet hyviä luistelemaan ja käsittelemään kiekkoa, kertoo Alatalo kahdeksan vuoden perspektiivillään.
Vaikka Alatalo puhuukin pelistä varsin analyyttiseen sävyyn, ei hän tällä hetkellä näe itseään valmentajana uran joskus päättyessä. Neljä seuraavaa kautta hän kiekkoilee Davosissa.
− Olen seurannut isääni vierestä ja tiedän, ettei valmentaminen ole helppo työ. Ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä. Nyt, jos pitäisi päättää niin sanoisin ei.