22-vuotias Samuel Timonen ei ole vielä kovinkaan tuttu nimi kiekkoyleisölle. Hänen isänsä sen sijaan on suomalaisille hyvinkin tuttu Stanley Cup -voittaja ja useissa arvoturnauksissa Leijonia edustanut Kimmo Timonen.
Internetin syövereissä tietoa Samuel Timosesta on varsin vähän. Siksipä on tiedusteltava häneltä itseltään mahdollisia syitä sille, miksi asia on näin. Timonen kertoo, ettei viihdy valokeilassa. Varsinkaan hän ei halua ratsastaa isänsä meriiteillä.
− En osaa sanoa, mistä vähäinen tieto johtuu. Mutta en ole ikinä ollut semmoinen, että haluaisin hirveästi huomiota. En halua ainakaan sen takia huomiota, mikä sukunimeni on tai kuka isäni on. Haluan olla vain minä, enkä ala vertaamaan itseäni kehenkään muuhun. Rakennan oman urani parhaani mukaan.
Timonen on silti joutunut tilanteisiin, missä häntä verrataan isäänsä. Hän ei ole fiksuna miehenä antanut sen mennä ihonsa alle.
− Ei se hirveästi mitään tilanteita ole aiheuttanut tai arkielämään vaikuttanut. Tietenkin joskus on tullut joltain vastustajalta, että "sää et oo läheskään mikä sun isä on".
− Vastaan siihen yleensä aina, että "aijaa". Ei se mitenkään tunteisiin mene, Timonen osoittaa kypsyyttään.
Timonen kertoo, että tarvittaessa myös hänen suunsa käy kaukalossa.
− Aina välillä. Varsinkin peleissä, missä on paljon kovaa kamppailua. Kyllä sieltä saattaa välillä irrota. Se on osa peliä. En ole kuitenkaan kova puhumaan kentällä, hyökkääjä paljastaa.
"En halua ainakaan sen takia huomiota mikä minun sukunimeni on tai kuka minun isäni on."
Hyökkääjä tietää, mikä hänelle sopii
Toisen polven kiekkoilijan puheista päätellen hän on oman tiensä kulkija, eikä hän ole lähtenyt kopioimaan isänsä uraa. Isä Kimmo nousi maineeseen puolustajana. Samuelille hyökkääjän rooli on ollut mieluinen.
− Olen ollut aina hyökkääjä. En ole ikinä päätynyt pakin rooliin niin kuin isä.
− Keskushyökkääjänä pelaaminen on toki vähän uutta. Viime kausi oli ensimmäinen 6−7 vuoteen. Joskus pikkujunnuna pelasin sentterinä, mutta sitten pelasin laitaa aika monta vuotta. Viime kaudella, kun pääsin IPK:hon, laittoivat minut keskelle ja siinä ollaan oltu siitä lähtien, Timonen avaa.
Vaikka Timonen on urallaan viihtynyt aiemmin enemmän laitahyökkääjänä, paluuta laituriksi ei ole suunnitelmissa.
− Nyt tykkään pelata enemmän keskellä. Uskon, että se sopii peliini paremmin, Timonen kertoo.
Timonen kiekkoilee parhaillaan toista kauttaan Suomessa. Mestiksessä on syntynyt kuluvalla kaudella 38 otteluun tehot 5+7. Viime kaudella IPK:ssa pelejä kertyi 18 tehoin 1+5.
Ensimmäiset 20 vuotta elämästään hyökkääjä asui Yhdysvalloissa. Nyt hän on hypännyt jokseenkin tuntemattomaan ympäristöön. Hyökkääjä ei sanojensa mukaan tiennyt hirveästi uudesta seurastaan, kotiseudustaan tai liigastaan.
− En tiennyt hirveästi Mestiksestä. Tiesin, että se on toiseksi korkein taso Suomessa. Tiesin myös, että sinne ei vaan pääse heittämällä pelaamaan. Kyse on kuitenkin miesten sarjasta, ja siellä on paljon hyviä pelaajia.
− Myöskään Iisalmesta tai IPK:sta ei ollut oikeastaan tietoa. Jotain kuvia ja videoita olin nänhyt somessa, mutta en sen enempää, Timonen kertoo.
Vaikka Timosen perhe asuu kaukana Amerikassa, Suomeen muutto ei aiheuttanut yllätyksiä.
− Ei nyt varsinaisesti mitään kulttuurishokkeja ole tullut. Olemme perheen kanssa käyneet täällä ja vietettiin joka kesä täällä, vaikka asuttiin Yhdysvalloissa. Tiesin kyllä minkälainen paikka tämä on.
− Mutta tietenkin täällä on asiat vähän erilaisia. Aika paljon pienempi paikka. Sopii minulle hyvin. Täällä on rauhallista asua ja olen viihtynyt tosi hyvin, Timonen hehkuttaa.
Pohjat on luotu ison meren takana
Kun vanhempi pelaa ammatikseen jääkiekkoa, on tyypillistä, että laji tarttuu myös lapseen jollain asteella jo varhain. Timosen ensimmäiset muistot jääkiekosta ovat hyvin nuorelta iältä.
Hän ei silti ottanut jääkiekkoa nuorena liian tosissaan.
− Aika nuorestahan se lähti. Kyllä sitä on pienestä pojasta asti tullut hallilla pyörittyä. Isän peleissä ja käynyt treenipäivinä hallilla, kopissa pyörimässä. Ensimmäiset muistot jääkiekosta ovat Nashvillestä, jostain ihan pienten poikien joukkueista. Missään vaiheessa ei tullut semmoinen olo, että nyt otetaan vakavasti, vaan se on aina ollut osa elämää ja sitä olen halunnut tehdä.
Timosen mukaan lapsuusajan joukkueista on edelleen säilynyt kavereita tähän päivään asti. Osa pelaa kovissakin sarjoissa.
Timonen muutti nuorena pois kotoa ja lähti opiskelemaan. Hän kertoi opiskelleensa koulussa, joka vastaa pitkälti Suomen lukio-opintoja. Siinä sivussa hän pelasi paikallisten sisäoppilaitosten välistä liigaa.
− Valmistuin sieltä 2017. Siellä kävin lukiovuoteni. Sen jälkeen pelasin muutaman vuoden juniorikiekkoa ennen kuin muutin Suomeen.
Timonen avaa myös, millaista polkua hän suunnitteli ennen Suomeen muuttoa. Hän pelasi viimeisinä Amerikan vuosinaan paikallista junioriliigaa, mihin koulunkäynti ei liittynyt. Mutta koulupaikka oli silti kiikarissa.
− Paikallinen urapolku Jenkeissä menee niin, että jos haluat yliopistoon kiekkoa pelaamaan, niin yleensä moni pelaa ensin siellä lukiossa ja sen jälkeen 1−2 vuotta junnulätkää. Siitä sitten jatketaan eteenpäin yliopistoon, Timonen avaa.
"Pari tarjousta tuli, mutta ei välttämättä sellaisista kouluista, mistä olisin halunnut."
Timosen urasuunnitelma koki kolauksen juniorivuosien jälkeen. Hän ei saanut mieleistään tarjousta yliopistoista.
− Olihan mulla kouluja, mihin halusin päästä. Pari tarjousta tuli, mutta ei välttämättä sellaisista kouluista, mistä olisin halunnut, Timonen harmittelee.
Hänen oli tehtävä valinta seuraavista vuosistaan viimeisen juniorikautensa jälkeen. Pöydällä oli kaksi mahdollisuutta. Ensimmäinen oli päästä pelaamaan yliopistoon. Timosen mukaan hän olisi joutunut kuitenkin pelaamaan jääkiekkoa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla yliopistomaailmassa, vaikka olisi voinut myös käydä koulua samalla.
Toinen vaihtoehto oli muutto Suomeen.
Uusi alku Iisalmessa
Syitä Suomeen muuttamiselle oli Timosella useita, mutta yksi asia kuitenkin puuttui.
− Suomeen olin hakenut ja päässyt Savonian ammattikorkeakouluun sisään, ja tyttöystävä oli täällä. Mutta sitten ei ollut pelipaikkaa. Päätin kuitenkin lopulta muuttaa Suomeen.
Hän kertoi alkaneensa opiskella itseään tradenomiksi Kuopiossa englanninkielisellä linjalla. 20 vuotta Amerikassa asuneen Timosen mukaan hän puhuu parempaa englantia kuin suomea, joten siitä koulunkäynti ei jää kiinni.
Kesän koittaessa Timosen korviin kantautui iloisia uutisia.
− Kesällä tuli infoa IPK:lta paikasta koejaksolle, ja otin sen vastaan. En tiennyt mitä odottaa. Menin vain katsomaan mihin riittää, Timonen muistelee.
Suomeen muutettuaan Timoselle ei ollut selkeää, jatkaako hän enää jääkiekkoilua yliopistohaaveiden murenemisen jälkeen. IPK kuitenkin sytytti uuden kipinän.
− Varmaan ura olisi loppunut siihen, mutta sitten suhteiden kautta sain mahdollisuuden näyttää IPK:lle taitoni. He eivät tienneet minusta mitään, mutta lopulta pääsin joukkueeseen, ja olen viihtynyt Iisalmessa. Asiat menivät niin kuin pitikin, Timonen iloitsee.
Hyökkääjä sai uuden alun kunniaksi myös uuden pelinumeron Iisalmessa. Timonen pelaa IPK:ssa numerolla 14.
− Se annettiin minulle viime kaudella. En ole sitä mitenkään itse valinnut. Nyt kun se on ollut tässä melkein pari kautta, en näe syytä sitä muuttaa, Timonen kertoo tarinaa numeron takaa.
Vaikka Timonen asustaa Kuopiossa, hän haluaa jatkaa pelaamista Iisalmessa. IPK:sta ei löydy pahaa sanottavaa.
− Ei tule mieleen parempaa paikkaa, missä voisi Mestistä pelata. Tosi hyvä organisaatio ja kaikki järjestetään ihan viimeisen päälle. Olen tosi tyytyväinen siitä, että pääsen täällä pelaamaan.
Viime kaudella IPK sijoittui Mestiksessä kolmannelle sijalle. Vaikka tämä kausi ei ole mennyt joukkueelta nappiin, Timonen hamuaa menestystä. Hän uskoo, että pudotuspeleissä voi tapahtua mitä vain.
− Odotan, että päästään pudotuspeleihin ja toivottavasti päästään mahdollisimman pitkälle, vaikka meillä on ollut vähän ylös ja alas kausi. Viime kaudella Hermes pääsi finaaleihin asti, vaikka he eivät olleet runkosarjassa kuuden parhaan joukossa. Kunhan vaan pudotuspeleihin pääsee, niin ei sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, Timonen naulaa.
Mestiksen ja Liigan välinen tilanne on puhututtanut suomalaista kiekkoväkeä jo pidemmän aikaa. Olikin kysyttävä menestystä hamuavalta Mestis-pelaajalta siitä, riittääkö pelkkä menestyminen Mestiksessä.Timonen yhtyy monen mielipiteeseen siitä, että Mestiksestä pitäisi olisi mahdollista nousta Liigaan.
− En ole siihen hirveästi edes perehtynyt, mutta toivottavasti joskus saisi sarjat auki. Se toisi siihen sen urheiluspiritin, se kuuluu ammattiurheiluun, Timonen kertoo näkemyksensä.
Tavoitteena päästä pelaamaan Liigassa
Unelmia ja tavoitteita jääkiekkoilijana tiedustellessani Timonen ei epäröi. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
− Tavoite on aika sama kuin monella muullakin Mestis-pelaajalla: että päästäisiin Liigaan pelaamaan. Mielestäni se olisi hieno saavutus.
− Vaikka Yhdysvalloissa asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta, Liigaa tuli seurattua. Onhan se kova sarja, pitää ansaita paikka ja toivottavasti siihen pystyn. Nyt keskityn kuitenkin Iisalmeen. Koetan kehittyä mahdollisimman paljon, ja toivottavasti joskus tulisi mahdollisuus. Mutta en sitä hirveästi mieti vielä, päivä kerrallaan koetetaan kehittyä pelaajana ja ihmisenä, hyökkääjä pohtii.
Mutta millaista pelaajaa ja ihmistä on lupa odottaa tulevaisuudessa esimerkiksi miehen haaveissa siintäviin Liiga-kaukaloihin?
Timonen pyrkii sanojensa mukaan olemaan kaukalon ulkopuolella rento ja mukava, sekä hyvä poikaystävä ja kaveri. Kaukalossa hän kokee olevansa pohjoisamerikkalaiseen tyyliin suoraviivainen, mutta ei kuitenkaan sellainen, joka luistelee vastustajien läpi ja tekee maalin.
Hyökkääjä kertoo pyrkivänsä tekemään tulosta auttamalla joukkuetta voittamaan pienten asioiden kautta. Hän tunnistaa myös vahvuutensa ja heikkoutensa kaukalossa.
− Puolustuspelaaminen on vahvuuteni. Hyökkäyspään pelaamisessa haluaisin kehittyä. Olen huomannut viime kauteen verrattuna, että olen ottanut askeleita eteenpäin siinä. Vaikka tulosta ei ole vielä oikein tullut, yritän luottaa siihen prosessiin, että pienten askeleiden ottaminen alkaa tuottaa tulosta.
Timonen osaa nimetä ne asiat, missä pitää petrata, jotta Liiga-kaukaloiden portit aukeaisivat.
− Luistelu ja kiekollinen taito. Peli on siellä nopeaa. Pitää pystyä tekemään kiekon kanssa nopeita ratkaisuja, ja niitä koetan tässä kehittää, Timonen kertoo.