Jokerien valmistautuminen otteluun oli mennyt jollain tavalla pieleen, sillä SKA oli pari luistimenpotkua jatkuvasta Jokereita edellä.
Tämän myös myönsi Marko Anttila ottelun jälkeen.
− Jostain syystä vähän katseltiin, eikä oikein uskallettu pelata sitä omaa peliä, kiekollinen pelaaminen jäi vähän vaatimattomaksi.
Jokerien valmistautumisesta kysyttäessä Anttila oli ihan ymmällään asiasta.
− Jäi ihan täysin mysteeriksi minulle, kuitenkin fiilis kopissa oli aika innostunut tästä hommasta. Se tosin parani ekan erän aikana, mutta vähän ehkä katselimme ja ihmettelimme, että mitä täällä tapahtuu.
− Näitä vastaan siihen ei ole paljoa varaa, hän jatkoi.
Hankalan ensimmäisen erän aikana Jokerit onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin kertalleen, kun Henri Ikonen onnistui maalinteossa. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan ensimmäiselle erätauolle mentiin vieraiden 2—1-johdossa Jarno Koskirannan ja Ilja Kovaltšukin maaleilla.
Toisessa erässä kotijoukkueen kiekollinen pelaaminen kuitenkin hieman parani, ja Jokerit onnistui luomaan muutamia hyviä hyökkäyksiä ja maalipaikkoja. Jokerit tulikin erän aikana jälleen tasoihin Tommi Huhtalan maalilla. SKA meni kuitenkin vielä erän lopussa maalin johtoon Vadim Šipatšjovin maalilla.
Kolmannessa erässä Jokerit joutui erän alkuvaiheilla kahden miehen alivoimalle, eikä SKA tilaisuuttaan jättänyt käyttämättä. Sergei Kalinin vei vierailijat kahden maalin johtoon.
Tästä Jokerit ei kuitenkaan lannistunut, vaan tuli vielä maalin päähän Nicklas Jensenin ylivoimamaalilla. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan SKA vei KHL-historian ensimmäisen ulkoilmaottelun lukemin 4—3.
− Kaksi erää olimme kuitenkin heräillä ja taistelimme hyvin, mutta se ei riittänyt tänään. En tiedä, jännittikö ensimäisessä erässä vai mikä oli, Anttila harmitteli.
"Hän kysyi kuka minä olen ja minä kysyin, miten hänen päänsä"
Sää Kaisaniemessä oli varsin mainio katsoa ulkoilmaottelua. Taivaalta ei tullut lunta eikä vettä. Tuulikaan ei tuivertanut kovin pahasti.
Itse kaukalossa jää oli pelaajien mukaan hyvä. Ainoa miinus oli kommunikaation vaikeudessa.
− En huomannut muuta eroa, kuin että ääni ei oikein kuulu täällä, kun yritti puhua joutui huutamaan aika täysillä, jotta kaveri kuulee. Mutta muuten aivan loistavat olosuhteet, hieno ilta ja kaikinpuolin hyvä peli, mutta tietenkin tappio harmittaa, Anttila kertasi.
Toisen erän puolivälin kohdilla nähtiin myös tunteiden kuohuntaa, kun Anttila ja Kovaltšuk vaihtoivat muutamat iskut mieheen. Tästä syntyi hieman isompikin kahakka, kun muitakin pelaajia liittyi mukaan.
Anttilan mukaan tämä oli kuitenkin varsin normaalia ja kehui vielä vastustajajoukkuetta.
− Menimme vähän kylki kylkeä. Se oli aika normaalia meidän toimintaa, ei siinä ollut mitään sen ihmeempää. Molemmat yrittävät pelata kovaa ja hänellä oli aika hieno ilta tänään.
− Hieno oli pelata heitä vastaan ja oli kyllä hieno ilta, hän jatkoi.
Sen enempää ruokareseptejä tai muitakaan ei vaihdettu.
− Se oli aika sitä perushommaa. Hän kysyi kuka minä olen ja minä kysyin, miten sinun pääsi, Anttila naurahti.
Anttila joutui myös vastustajan vaihtoaitioon jossain kohtaa ottelua. Anttilalta asiasta kysyttäessä, mies naurahti.
− En oikein tiedä mitä tapahtui. Hommasin kiekon päätyyn ja sitten lähdinkin jo vaihtoaitioon.
− Hirveästi eivät tykänneet, kun kävin siellä, Anttila päätti.
