Vaikka Christophe Hernandezin, 41, uraan on mahtunut monenlaisia rooleja kiekkoilussa, niin mies ei sovitellut kovin aikaisin ensimmäistä kertaa luistimia jalkaan. Myöhään aloittaneeksi kiekkoilijaksi hän on kuitenkin ehtinyt käydä uransa aikana läpi useat MM-kilpailut Luxemburgin paidassa, sekä on pelannut muun muaassa Ranskan kolmanneksi korkeimmalla sarjaportaalla Amnévillessä.
— Aloitin jääkiekon todella myöhään. Taisin olla 13-vuotias, kun kävin jäällä ensimmäistä kertaa, muistelee Hernandez.
Vasta hyvin myöhään jääkiekkoon mukaan tulleen Hernandezin pelipaikaksi valikoitui puolustus. Valinta pelata puolustuksessa oli vähintääkin erikoinen, ja oikeastaan siihen ei paljon voinut itse vaikuttaa.
"Kukas haluaa olla maalivahti? Ei kukaan? Okei sinä menet"
— Kun aloitin kiekkoilun, niin paikkani valittiin lähimain mielivaltaisesti. Meidät jaoteltiin suunnilleen niin, että sinä olet pienikokoinen, eli mene hyökkääjäksi. Sinä olet isokokoinen, joten mene puolustukseen. Kukas haluaa olla maalivahti? Ei kukaan? Okei sinä menet, nauraa Hernandez.
Hän sai kuitenkin huomata, että puolustajana pelaaminen sopii parhaiten itselleen, ja onkin tyytyväinen paikaansa.
— En osaa käsitellä kiekkoa turhan hyvin, mutta minulla on mielestäni hyvä laukaus. Osaan rikkoa hyvin vastustajan peliä, ja estää heidän pääsyn alueellemme. Pidän puolustuksessa pelaamisesta.
Koko uransa puolustavan puolustajan roolia tahkonnut kiekkoilija tietää myös kykynsä olevan juuri oikeat rooliinsa.
— En välttämättä edes osaisi pelata hyökkäävänä puolustajana. Tehtäväni on jakaa omalta alueelta hyviä syöttöjä ja tietää missä vastustajat ovat omalla alueellamme. Alivoimalla heittelen kiekko pois alueelta. Mielestäni olen hyvä tässä roolissa.
Muitakin pelipaikkoja Hernandez on kokeillut, mutta ei ole mielestään niihin soveltunut.
— Hyökkääjäksi en olisi riittävän nopea ja taitava käsistäni. Maalivahtina olen kokeillut pari kertaa, ja se oli kauheaa, naurahtaa Hernandez.
Tornadoon kehittymään nuorena
Luxemburgilaisille kiekkoilijoille ensimmäiset askeleet aikuisten tasolla kuluvat yleensä Tornado Luxembourgin riveissä. Niin myös Christophella.
— Olin 16-vuotias, kun pelasin ensimmäisen kauteni Tornadossa. Tornado pelasi tuolloin Saksassa. Se oli vaikea sarja pelata nuorille, tuumaa Hernandez.
Tornadossa puolustajalla kului useampikin kausi vaihtelevalla menestyksellä, mutta kokemusta hän sai kartuttaa usean kauden ajan Saksan sarjassa, jossa puolustuvan puolustajan ja isokokoisten pelaajien rooli on erityisen arvokas likaisesta pelityylistä johtuen.
Tornado Luxembourgissa käy runsaasti myös ulkomaalaisia pelaajia, jotka nostavat osaltaan joukkueen tasoa, ja he antoivat toisenlaista perspektiiviä luxemburgilaisille pelaajille. Heihin myös Hernandez vuosien aikana ehti tutustua.
— Olen vuosien aikana tutustunut moneen ihmiseen. Luxemburgissakin käy kiekkoilun vuoksi monen maan kansalaisia. Tunsin itsekin esimerkiksi useita kanadalaisia ja ruotsalaisia pelaajia, jotka pelasivat Tornadon edustusjoukkueessa. Se on ikään kuin iso perhe, jossa tutustuu useisiin ihmisiin.
Patonkia puremaan
Kauden 2001-02 jälkeen Hernandez päätti lähteä kanadalaisen ystävänsä Andrew Hancockin kanssa kokeilemaan vauhtia Ranskan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle Amnévilleen. Pelipaikkana Amnéville kelpasi kaksikolle, ja molemmat viihtyivät Ranskassa useammankin kauden.
— Lähdimme Andrewin kanssa kokeilemaan Ranskaan. Hän oli siellä kolme vuotta ja minä neljä vuotta. Tykkäsimme pelata rajan toisella puolen, kertoo Hernandez.
Amnévillessä vietettyjen kausien jälkeen Hernandez palasi pelaamaan Luxemburgiin. Nykytila Tornadossa ei miellyttänyt pakkia, ja hän antoikin täyslaidallisen valmentajalle.
— Meillä oli erilaiset tarkoitusperät valmentajan kanssa. Nyt sama valmentaja on Tornadon ja maajoukkueen valmentaja, ja hän valmensi minua neljä vuotta Amnévillessä. En pidä ollenkaan hänen valmentamisestaan, ja en pidä häntä edes valmentajana, täräyttää Hernandez ja täsmentää:
— Hän oli kyllä todella hyvä pelaaja, mutta ei hänestä valmentajaksi ole. Hän ei kommunikoi ihmisten kanssa, eikä edes osaa sitä taitoa. Jos vaikkapa joku tekee virheen, niin hän ei yritäkään tehdä asialle mitään tai selitä, missä mentiin vikaan. Hän vain toteaa, että olet surkea, painu muualle. Ja junioreissakin sama homma, joka luultavasti ei nosta junioreiden motivaatiota. Hän on mielestäni surkein valmentaja, joka minulla on koskaan ollut, ärähtää Hernandez.
Muutama kausi vierähti kuitenkin vielä kiekkoilun parissa, mutta pelaajura loppui Tornadoon tuolloin. Hän kuitenkin työskenteli taustaryhmässä vielä usean kauden ajan, eikä jääkiekko muutenkaan täysin jäänyt.
— En virallisesti pelannut kiekkoa varmaan neljään vuoteen, mutta olin taustahenkilöstössä mukana, ja valmensin esimerkiksi junioreita. Harjoittelin myös Ranskassa Amnévillen joukkueessa, mutta pelejä en pelannut kuin muutaman.
Kiekkoilu loppui myös ikävän sattuman seuraksena vuodeksi kokonaan.
— Viime vuonna ajauduin avioeroon, ja olin pakotettu lopettamaan kiekon parissa vuodeksi kokonaan, mutta nyt taas haluaisin aloittaa uudestaa. Menenkin tänä iltana käymään Amnévillessä, koska heillä on ensimmäiset harjoitukset tänään ja kysyn, onko mahdollista liittyä mukaan, kertoi Hernandez haastattelua tehdessä reilu kuukausi sitten.
Paluu kiekon pariin tapahtuikin kaudelle 2013-14. Myöhemmin hän kertoi, että ura saa jatkoa jälleen Amnévillessä mahdollisesti pelaajana, mutta myös valmentajana.
Maajoukkueuralla hissiliikettä
Hernandezin ensimmäiset ottelut maajoukkueessa vasta 28-vuoden iässä vuonna 2000 silloisessa MM-kilpailuiden D-sarjassa Islannissa. Hän sattui juuri siihen aikaan maajoukkueeseen, kun Luxemburgin maajoukkue meni hissiliikettä sarjojen välillä.
— Pelasimme Islannissa kohtuullisen hyvin, ja sain muistaakseni kolme pistettäkin tuossa turnauksessa, kertoo Hernandez.
Seuraavana vuonna MM-kilpailuiden järjestelmä muuttettiin divisiooniksi. Paljolti nykyään MM-kilpailuiden III-divisioonassa viihtyvä Luxemburgilla oli vaikeuksia selvitä II-divisioonan MM-kilpailuissa, ja hissiliike divisioonien välillä jatkui koko 2000-luvun alun.
— Islannin kilpailuiden jälkeen pääsimme ylös ja tulimme alas usean vuoden ajan. Voin kokemuksesta kertoa, että II-divisioona on jo täysin erilainen sarja. Siellä tulee vastaan pelaajia, jotka pelaavat jo ammatikseenkin. Kun pelasimme esimerkiksi Kroatiaa, Kiinaa, silloista Jugoslaviaa tai vastaavia maita vastaan, niin meillä ei ollut juurikaan mahdollisuuksia. Saatoimme hävitä 16-0 tai 20-0, harmittelee Hernandez.
Taustelua ei siis käyty II-divisioonan voittamisesta, vaan pikemminkin siellä säilymisestä.
— Silloin III-divisioonan kaksi parasta nousivat II-divisioonaan ja II-divisioonan kaksi huonointa tippuivat III-divisioonaan. Taistelimme oikeastaan vain kolmannesta paikasta, jolla olisimme säilyneet sarjassa, mutta ei Luxemburg ainakaan vielä silloin kuulunut II-divisioonaan. Olimme poikkeuksetta altavastaajia.
Yhtä kaikki, Chritophe keräsi maajoukkueuransa aikana useita mitaleita ja hoiti rooliaan hyvin. Hän oli myös yksi harvoista luxemburgilaisista, jotka ovat pelanneet pelejä MM-kilpailuiden II-divisioonassa. Pakin ura jatkuu tällä kaudella Amnévillessä uusin kuvioin.
— Haluan jatkaa jääkiekon parissa mahdollisimman pitkään. En välttämättä esiinny pelaajana enää kuin harvoissa otteluissa, mutta valmentajana ja taustahenkilönä haluan jatkaa kiekkoilussa mahdollisimman kauan, päättää Hernandez.