Tämän kauden HPK on jo onnistunut siinä missä jokainen edellisten vuosien joukkueista on kaatunut. Todellinen menestys, se viimeinen askel, on ollut aivan sormien ulottuvilla, mutta karannut aina tavoittamattomiin.
Samoin on käynyt hämeenlinnalaisten luottohyökkääjälle Jyrki Louhelle, joka on saanut kaulaansa pronssimitaleja kerran jos toisenkin. Nyt Louhi näkee joukkueestaan paistavan yhden elintärkeän osa-alueen, jolla HPK käänsi välieräsarjan HIFK:ta vastaan voitokseen.
- Joukkueemme on henkisesti hyvin vahva. Osoitimme sen, kun pystyimme nollaamaan todella kiperät ja karvaat vierastappiot IFK:lle ja kääntämään ne sen jälkeen omiksi kotivoitoiksemme. Se oli ottelusarjan ratkaisu. Harva joukkue olisi pystynyt pelaamaan ratkaisevassa pelissä vieraskentällä IFK:ta vastaan tuolla tavalla 0-1-johtoasemassa.
Tämän toimittajan täytyy tunnustaa, että 20 vuoden yhtäjaksoisen HPK:n kannattamisen jälkeen tunnelmat torstai-iltana ja perjantaiaamuna olivat lähes sanoinkuvaamattomat. Ensimmäisenä aamulla oli syytä sännätä teksti-tv:n ääreen ja varmistaa, että voitto HIFK:sta oli todellakin tapahtunut. Samanlaisissa tunnelmissa oli aamulla myös pitkän linjan kerholainen Louhi.
- Jos ihan rehellisesti sanon, tuntui siltä kuin ihan nuorena poikana, kun oli oma synttäripäivä. Sen tiesi, että jotain spesiaalia on tapahtunut, olo oli kuin 10-vuotiaalla. Aiemmin nuo kaudet ovat kuitenkin päättyneet hyvin eri tavalla... Nyt tuntuu siltä, että niin itse kuin koko joukkue olemme onnistuneet joka solullamme. Se suuri unelma on sittenkin vasta edessä, mutta nyt ollaan askelta lähempänä sen saavuttamista - sen takia jokainen tätä pelaa.
Vaikka perjantaina HPK:lla ja sen kannattajilla oli varaa pikkupoikafiiliksiin ja tuuletteluun, täytyy lauantaista lähtien keskittymisen olla täydellistä finaaliotteluihin. Ässät on ehtinyt nollata välierävoiton huipputunteita kaksi päivää kauemmin kuin vastustajansa. Kummallekin joukkueelle jo suoriutuminen loppuotteluun on huikaiseva suoritus, mutta nyt voittamisen nälän pitää olla vielä astetta korkeammalla.
- Aika vaikea se on sanoa mitä ne muiden tunnelmat olivat. Aistin jätkistä kuitenkin, että siinä oli sellaista luonnollista voittajan karjuntaa, ei ollenkaan helpotuksen tunnetta. Karjuttiin kuin suurta valloitusta, kun onnistuimme vastustajan kaatamaan - sen tunsi ensimmäisenä. Mutta kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että nyt vasta päästiin siihen vaiheeseen, johon ollaan tähdätty - ei niin, että jotain olisi saavutettu, kun ei jouduttu pronssipeliin.
Pori on jo ehtinyt "seota" tämän kevään pudotuspelien aikana, sillä huhtikuun taistot ovat sellaista viihdettä, jota Isomäen yleisölle ja kaupungin asukeille ei ole vähään aikaan tarjoiltu. Ässät on kulkenut pitkän tien ja nousu huipulle tällä kaudella on melkoinen sensaatio. HPK puolestaan on viimeisten 13 vuoden ajan ollut kärkikahinoissa mukana lähes joka vuosi.
Jos Isomäen huuma alkoi jo puolivälierissä, on samanlainen hurmos luvassa myös Rinkelinmäelle, mutta vasta nyt finaalivaiheessa. Kuhina alkaa jo lauantaiaamuna, eikä silloin ole varmasti ainuttakaan kaupunkilaista, joka ei tiedä mikä peli jäähallissa on ohjelmassa.
- Varmasti tämä on koko kaupungille iso juttu, kyllä sen on jo nähnyt. Oli sitten minkä tasoinen fani tahansa, ovat kaikki nyt mukana. Tämä on kuitenkin niin perinteinen ja puhdas jääkiekkokaupunki. Täällä on niin moni kärsivällisesti odottanut jotain suurta ja nyt meidän homma on, että he unohtavat ne pronssipelit.
- Täällä ollaan oltu aina mukana ja ihmiset ovat käyneet peleissä, kävi miten kävi. Porissa on nyt hurja buumi, mutta siellä joukkue on hylätty aiemmin ja nyt kaikki ovat Ässien puolella; Hämeenlinnassa niin ollut aina.
Louhi, allekirjoittanut, Hämeenlinna, Pori. Nyt se alkaa, nauttikaa joka hetkestä.
